Valtuustopuheeni psykiatristen sairaanhoitajien osaamisen hyödyntämisestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos tästä valtuustoaloitteesta ja perusteellisesta vastauksesta siihen.

Näen, että vastauksessa kuvatulla tavalla meidän täytyy aivan ensisijaisesti kyetä vahvistamaan opiskeluhuollon resursseja. Uusimmassa suomenkielisessa opetuksen arviointiraportissa myös kuvataan hyvin kuraattori- ja psykologiresurssien lisäämisen tarvetta ja näiden ammattiryhmien nykyistä työkuormaa. On hyvä, että ensi vuoden talousarvioon on saatu lisävakansseja ja mitä ilmeisemmin tällä tiellä on jatkettava myös ensi vuonna, koska nämäkin lisävakanssit kattavat vasta väestönkasvun aiheuttaman tarpeen.

Psykiatrisille sairaanhoitajille on varmasti tarvetta ja ideaalitilanteessa heitä olisi vieläkin enemmän jalkaantuneina kouluille. Ylipäätänsä tämä kehityssuunta, että apua saa mahdollisimman lähellä koulua ja kotia ja kaikin puolin matalalla kynnyksellä on hyvä. Erityisen tärkeänä pidän kuitenkin jo olemassa olevien rakenteiden eli edellä mainitun oppilashuollon ja myös siihen kuuluvien kouluterveydenhoitajien edelleen kouluttamisen käyttämään hyväksi todettua IPC-mallia (interpersoonallisen terapian lyhytversio nuorten masennusoireisiin) vahvistamista sekä hoitoketjujen kuntoon saamista.

Opiskeluhuollon resurssien tulisi olla sillä tasolla, että aikaa on myös yhteisölliseen työhön. Haluankin lopuksi korostaa sitä, että hoidon tarjoamisen ohella mielenterveyden edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy on äärimmäisen tärkeää.

Nuoruusikä on mielenterveyden häiriöiden kehittymiselle kriittistä aikaa ja siksi paitsi apua on saatava nopeasti, niin on myös luotava sellaisia opiskelu- ja elinympäristöjä, jotka eivät ruoki, vaan vähentävät pahoinvointia. Koulukiusaamisen ja yksinäisyyden torjunta, tunne- ja sosiaalisten taitojen opettaminen ja kannustaminen itsestä hyvää huolta pitämiseen ovat erittäin tärkeitä. Jokaisen nuoren pitäisi voida kokea, että hän on arvokas omana itsenään, suorituksista riippumatta.

Valtuustopuheeni valtuustoaloitteesta Espoon päiväkotien työolosuhteiden selvittämisestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto, kiitos tästä valtuustokysymyksestä sen tekijälle ja vastauksesta kyselyyn vastanneelle henkilöstölle ja virkamiehille.
Kävin perjantaina opettajien ammattijärjestö OAJn tilaisuudessa, jossa minun oli mahdollista kuulla myös varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä tilanteesta Espoossa. Näkemykset olivat hyvin samanlaisia, mitä tässä kyselyssä tuli ilmi.

Henkilöstö kokee ongelmaksi muun muassa pätevien työntekijöiden vajeen ja matalan palkkauksen. Työ koetaan yleisesti sekä hyvin palkitsevaksi että hyvin raskaaksi ja olisikin tärkeää, että sitä pystytään tekemään mahdollisimman pysyvien ja tehtäväänsä koulutettujen kollegoiden kesken ja siitä saatava korvaus vastaa työn vaativuutta.

Opettajien huoli ei ole vain heidän huolensa, vaan myös lapsilla ja vanhemmilla tulisi olla aina oikeus siihen, että opettajat ovat päteviä ja varhaiskasvatus laadukasta. Ja että tilat ovat terveet ja turvalliset ja lapsille läheiset aikuiset eivät vaihdu jatkuvasti.
Laadukas varhaiskasvatus voi ehkäistä monia ongelmia lapsen kehityksessä ja tasoittaa tulevaa koulupolkua. Meidän tulisi siis mahdollisimman aktiivisesti pyrkiä siihen, että Espoo olisi varhaiskasvatuksen opettajille hyvä ja houkutteleva työympäristö.

On ollut myös erittäin hyvä, että Espoossa ryhmäkokoja ei nostettu maksimiin muutamia vuosia sitten, kun silloinen maan hallitus nosti niitä. Nyt tavoitteena on koko maassa palauttaa taso ennalleen. Ryhmäkoon merkitys on valtavan iso lasten hyvinvoinnin ja toiminnan laadun kannalta ja ideaalitilanteessa ne olisivat vieläkin nykyistä pienempiä.

Monella naisvaltaisella alalla ovat haasteena sekä pieni palkka että työn kuormitus. On aloja, joilla on erittäin tärkeää, että työn voi kokea tekevänsä eettisesti hyvin ja oikein ja tämä vaatii työnantajan taholta hyviä työolosuhteita eli varhaiskasvatuksen osalta myös riittävää työn resursointia eli henkilöstön määrää suhteessa lasten määrään eli ryhmäkokoihin.

Kannatan myös valtuutettu Saramäen toivomusta.

Valtuustopuheeni vammaistietoisuuden lisäämisestä espoolaisissa peruskouluissa ja varhaiskasvatuksessa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos tästä valtuustoaloitteesta ja vastauksesta siihen. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että jatkossa Espoossa käsitellään erikseen jonain päivänä vammaisten yhdenvertaisuutta ja vammaisten yhdenvertaisuus kirjataan myös kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin.

Olennaista on myös tietenkin se, miten arjessa vammaisiin ja vammaisuuteen suhtaudutaan. Tässä erityisesti perusopetuksella ja varhaiskasvatuksella on suuri merkitys, koska sillä, miten ja mihin lapset tällä hetkellä kasvatetaan, on suuri merkitys siinä, millainen maailma tulevaisuudessa on. Jos lapsemme ja nuoremme kasvavat maailmaan, jossa kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo ja ihmiset nähdään vahvuuksiensa kautta, se lisää vammaisten ja ihan kaikkien ihmisten hyvinvointia tulevaisuudessa.

Monen sairauden tai vamman aiheuttama haitta ei nimittäin ole myöskään tai ei ole aina juuri lainkaan siinä itse vammassa, vaan siinä, miten ympäröivä yhteiskunta ja muut ihmiset suhtautuvat vammaan. Jos ei esimerkiksi pidetä tärkeänä esteettömyyden edistämistä olipa kyse liikuntavammasta tai aistiesteettömyyden tarpeesta, niin se voi estää osan ihmisistä toimijuuden kokonaan ja vaikeuttaa esimerkiksi muiden opiskelua tai työllistymistä.

Jos taas ihmisten huomio kiinnittyy vamman tai syndrooman oireisiin suorastaan negatiivisella tavalla, se voi saada vammaisen henkilön jäämään kotiin ja jopa syrjäytymään sen sijaan, että hän voisi hyödyntää vahvuuksiaan ja toimia ihan niin kuin muutkin.

Näin taannoin Twitterissä twiitin, jossa helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu jakoi muutaman kymmenen sekunnin pätkän ilmastoaktivisti Greta Thunbergin pitkästä lehdistötilaisuudesta, jossa pätkän aikana Thunbergilla oli autismin kirjolla oleville ihmisille tyypillisiä tic-oireita. Valtuutetun näkemys oli siis, että oireiden takia Thunberg ei olisi kykenevä tekemään sitä, mitä hän nyt tekee. Tällä samalla logiikalla kaikilta vammaisilta lapsilta ja nuorilta ja ehkä myös aikuisilta voidaan viedä toimijuus. Heidät nähdään syndrooman oireiden, ei omien vahvuuksiensa myötä. Lopputulos on, että vain täysin terveillä tai oireensa salaamaan pystyvillä on oikeus siihen, mihin muillakin ihmisillä. Tämä on väärin.

Kiitos vielä kerran tästä valtuustoaloitteesta, se on kerrassaan erinomainen. Kannatan Koposen ja Gästrinin toivomuksia.

Ikäihmisten köyhyyden torjumisesta

Valtuustopuheeni valtuustoaloitteesta ikäihmisten köyhyyden ehkäisemisohjelman laatimiseksi Espooseen

Haluan lyhyesti tulla kiittämään sekä tästä aloitteesta että siihen annetusta vastauksesta, ikäihmisten köyhyyden torjuminen ja jo olemassa olevan köyhyyden huomioiminen palveluiden tarjonnassa ja niiden suunnittelussa ja koska täällä on läsnä useita kansanedustajia, niin haluan sanoa, että myös lainsäädännössä on erittäin tärkeä asia.

Kun kyseessä on valmiiksi pienituloinen talous, niin kaikki asiakasmaksujen korotukset ja esimerkiksi lääkekorvausten leikkaukset aiheuttavat herkästi isoa haittaa ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Vanhusikäiselle väestölle on ominaista, että he eivät välttämättä todellakaan hae toimeentulotukea, vaan sen sijaan jättävät esimerkiksi tarpeelliset lääkkeet ostamatta tai tinkivät ruuasta. Moni ei myöskään tiedä, että asiakasmaksuista voi hakea vapautusta. Materiaalinen köyhyys tuottaa myös sosiaalista köyhyyttä ja syrjäytymistä, jos rahan puutteen takia ei ole varaa liikkua minnekään.

Kun meillä on kotona asumiseen pyrkivät linjaukset, niin samalla tulisi aktiivisesti käydä läpi sitä, mitkä kaikki asiat edistävät ja mitkä vaikeuttavat kotona asumista. Siitä ei pääse mihinkään, että hyvätuloinen vanhus pystyy ostamaan kotiinsa arjen sujumista edistäviä palveluita, mutta hyvin pienituloinen vanhus saattaa kokea todella tarpeelliset kotihoidon palvelutkin liian kalliiksi.

Onkin tärkeää, että asiakasmaksuissa hahmotetaan koko kokonaisuus, koska monet maksut kohdistuvat henkilöille, jotka ovat monisairaita tai huonokuntoisia. Olen tyytyväinen, että jatkossa tarkoitus on tehdä koko väestöä koskeva köyhyyden vähentämisohjelma, jonka yhteydessä myös asiakasmaksut otetaan tarkasteluun.
Kannatan myös lämpimästi valtuutettu Värmälän toivomusta.

Valtuustopuheeni talouskehyksestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
haluan kommentoida investointeja, yleisen kulukehityksen hillitsemistä sekä opetukseen ja varhaiskasvatukseen suunnattuja säästöjä.

Esityslistatekstin mukaan ”Valmisteltu esitys sisältää merkittävän panostuksen päiväkotien ja koulujen rakentamiseen”. Investointiohjelmaan todellakin sisältyy paljon tärkeitä hankkeita, mutta varsin tarpeellisia kohteita on myös toistaiseksi ulkopuolella. Esimerkiksi Espoonlahteen tulisi nykyisen esityksen mukaan kaudella 2020-2030 vain yksi uusi päiväkoti, mikä ei millään lailla riitä kasvavan väestön tarpeeseen. Laskelmien mukaan jo vuonna 2028 Espoonlahdessa olisi yli 470 päivähoitopaikan vaje. Tämä on aivan valtava luku. Tein asiasta opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa lautakunnan hyväksymän kirjauksen, missä toivotaan, että asiaan vielä palataan lähivuosina investointiohjelmaa käsiteltäessä. Vaje on saatava korjattua. Päiväkoti on aivan keskeinen perheiden arjen sujuvuuteen joka päivä ja vuosikausia vaikuttava palvelu.

Mitä tulee yleiseen menokehitykseen ja erikoissairaanhoidon ylitykseen, niin tässä näen keskeisimpinä vaikutuskeinoina perusterveydenhuollon ja muiden perustason palveluiden riittävän resursoinnin, osaamisen kehittämisen, joskus henkilöstörakenteen muutoksen ja ehdottomasti uusien mallien käyttöönoton ja kokeilun. Esimerkiksi se, että kouluterveydenhoitajat on koulutettu antamaan mielenterveyden ongelmiin liittyvää keskusteluapua on paitsi mahdollistanut nuorille avun saamisen läheltä ja nopeammin eli estänyt ongelmia pahenemasta, niin myös tiettävästi vähentänyt lähetteitä erikoissairaanhoitoon. Samalla tavalla meidän tulisi esimerkiksi saada vanhuksille lääkäripalveluita niin, että he eivät joudu uudelleen ja uudelleen päivystykseen tai muuten sairaalaan, jos asia olisi ollut ehkäistävissä. Nämä ovat minusta niitä rakenteellisia uudistuksia, joita täällä on peräänkuulutettu.

Lopuksi haluan sanoa, että toivon, että opetukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistuvia säästöjä kyetään vielä torjumaan. Nämä ovat niitä palveluja, jotka kuntalaiset kokevat hyvin keskeisiksi. Kouluavustajaresurssilla torjutaan muiden palveluiden tarvetta, pienemmät ryhmäkoot ovat kaikkien lasten etu ja syventävillä lukiokursseilla on merkitystä ylioppilaskirjoituksissa pärjäämisellä. Kannatan valtuutettu Partasen esitystä.

Valtuustopuheeni osavuosikatsauksesta

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuusto,

kuten todettu, osavuosikatsaus herättää huolta menojen ja tulojen epätasapainosta.

Olen tyytyväinen siitä, että mihinkään paniikkiratkaisuihin ei ole kuitenkaan sopeutustoimissa lähdetty. Jos isompiin säästötoimiin joudutaan, ne on toteutettava eettisesti ja inhimillisesti mahdollisimman järkevällä tavalla.

Itse toivon, että pyrimme mahdollisimman tiukasti pitämään Espoossa kiinni opetuksen ja varhaiskasvatuksen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden laadusta ja saatavuudesta. Esimerkiksi koulunkäynnin ohjaajista säästäminen, joista pahoin pelkään, joudutaan tänäkin vuonna budjettineuvotteluissa vääntämään, ei ole kestävä tie. Lasten oppimisedellytykset tulee voida turvata ja tässä opettajien ja koulunkäynnin ohjaajien määrällä on keskeinen merkitys.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta pidän todella vaikeana ajatuksena sitä, että vanhusten palveluihin kohdistuisi säästöjä. Vähäisemmän lakisääteisyyden takia tämä riski on olemassa ja sosiaali- ja terveyslautakunta oli jo onneksi ottanut sen kannan, että esimerkiksi kriteerejä kotihoidon palveluiden saamiseksi ei saa kiristää. Meillä asuu jo nyt erittäin huonokuntoisia ihmisiä kotona.

Toivon, että sen sijaan kaikki, mitä kyetään prosessien, tilakustannusten hallinnan ja niin edelleen tuottavuuden kehittämisen eteen edelleen tekemään, se saadaan tehtyä.

Toivon myös, että kykenemme vielä nykyistä paremmin löytämään säästöjä investointien eli muun muassa erilaisten rakennus- ja toimitilahankkeiden toteuttamisesta kaikilla toimialoilla. Näissä onkin viime vuosina etsitty uusia toteuttamismalleja ja tämä on hyvää kehitystä, erilaiset hankkeet täytyy saada myös nykyistä paremmin pysymään budjetissa. Kaiken kaikkiaan säästö- ja sopeutustoimet tulee toteuttaa siten, että niistä mahdollisimman pieni osa kohdistuu kuntalaisille tärkeisiin peruspalveluihin.

Valtuustopuheeni rollaattorin rinnastamisesta lastenvaunuihin

Kiitos valtuutettu Aaltoselle, tämä on minusta hyvä ja yllättävän mielenkiintoinen aloite. Mielenkiintoinen mielestäni sillä tavalla, että kaikki sellaiset ideat, jotka voivat edistää seniori-ikäisen valtuuston hyvinvointia ja toimintakyvyn ylläpitämistä, pitäisi mielestäni tässä vanhenevan väestön maassa ottaa vähintään kokeiluun.

Minulla on yleensä tapana vedota tutkimuksiin eikä omiin kokemuksiin, mutta nyt en malta olla jakamatta muutamaa omaa huomiota. Sain itse lapsen puolitoistavuotta sitten eli olen tämän ajan liikkunut vaunuilla pitkin poikin kaupunkia. Minun täytyy sanoa, että mahdollisuus liikkua lastenvaunujen kanssa maksuttomasti on aivan merkittävästi lisännyt omaa liikkumistani eli olen osallistunut kaikenlaisiin avoimien päiväkotien ja asukaspuistojen ja niin edelleen tapahtumiin lapseni kanssa ja uskon, että moni vanhempi jakaa tämän huomion.

Minua kiehtoo suuresti ajatus, että rollaattoria käyttäville vanhuksille ilmainen joukkoliikennelippu tuottaisi samanlaisen vaikutuksen eli aktiivisemman arjen. Tällä voisi olla pidemmän päälle oikeasti isompia positiivisia vaikutuksia, koska tiedämme, että osalla vanhuksista on riski jäädä kotiinsa ja heikot sosiaaliset kontaktit ja vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat uhka toimintakyvyn ylläpitämiselle.

Kiitän siis aloitteesta ja Espoon kannasta siihen.

Valtuustopuheeni toimenpideohjelmasta lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
olen puhunut aika moneen otteeseen asuinalueiden välisistä eroista ja eriarvoistumisesta. Tämä teema väistämättä tuli mieleen myös tätä ohjelmaa lukiessa. Näen hirveän tärkeänä, että kykenemme resursoimaan enemmän niitä kouluja, joiden alueella asuu keskimääräistä enemmän huono-osaista väestöä. Tämä tutkitusti lisää osallistumista toisen asteen koulutukseen ja siten vähentää syrjäytymistä ja perhetaustan eli myös pienituloisuuden vaikutusta kouluttautumiseen. Helsingin positiivisen diskriminaation mallista tehdyn tutkimuksen mukaan malli on lisännyt paitsi maahanmuuttajataustaisten myös esimerkiksi kantasuomalaisten poikien osallistumista toisen asteen koulutukseen.

Minun on siis todella vaikea käsittää tätä, että Perussuomalaiset suhtautuu kriittisesti positiivisen diskriminaation käyttöön. Nuorten suomalaismiesten syrjäytymisestä on puhuttu Suomessa jo kauan ja kun tähän löytyy tutkitusti toimivia keinoja, jotka ovat usein kaiken lisäksi vielä varsin edullisia, kuten koulunkäynnin ohjaajien määrän lisääminen, niin on kyllä vaikea käsittää, miksi joku ehdottaa tällaista tästä ohjelmasta poistettavaksi.

Kaiken kaikkiaan ajattelen niin, että meidän täytyy pyrkiä samaan aikaan ennaltaehkäisemään köyhyyttä, auttaa ihmisiä pääsemään siitä irti ja sitten vielä minimoimaan köyhyyden kokemuksen haitat sitä kuitenkin kokeneiden lasten elämässä.

Viimeeksi mainittu vaatii sitä opetukseen ja oppilashuoltoon panostamista, mutta merkitystä on myös muun muassa sillä, että nuorella on ystäviä ja mahdollisuus harrastaa ja kokea harrastustoiminnassa onnistumisia sekä yleisellä asenneilmapiirillä. Ohjelman esittelytekstistä saattoi lukea, että joka viides nuori tunsi jonkun, jota oli kiusattu nimenomaan vähävaraisuuden takia ja 70% vähävaraisista nuorista kertoi itse kokeneensa kiusaamista. Nämä ovat isoja lukuja.

Köyhyys kapeuttaa monella tavalla omaa elinpiiriä. Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten vähävaraisuuteen suhtaudutaan tai miten köyhyydestä puhutaan. Nämä puhetavat ja asenteet voivat siirtyä lapsille. Meillä valtuutetuilla on myös mahdollisuus edistää työllisyyttä, vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi sairastavuus rasittaa ihmisen taloutta asiakasmaksujen muodossa ja mitä palveluita ja mistä on saatavissa.

Kaiken kaikkiaan tämä ohjelma on aivan erinomainen, mistä kiitos valmistelijoille. Toivon todella, että kykenemme myös muuttamaan nämä kaikki hyvät ehdotukset ja huomiot käytännön tekemiseksi.

Kannatan valtuutettujen Hyrkkö ja Karimäki toivomuksia

Valtuustopuheeni vanhustenhuollon valvonnasta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Vanhusten palveluasumisen laadun ja hyvän hoivan turvaaminen vaatii montaa asiaa. Se vaatii onnistuneita sopimuksia, joissa laatu on määritetty valmiiksi riittävän korkealle ja joissa hyvään hoivaan ollaan valmiita rahallisesti satsaamaan. Se vaatii palveluntarjoajia, jotka ovat sitoutuneet tuottamaan sitä laatua, mitä on sopimuksissa luvattu. Sellaisia yksiköitä, joissa on riittävät henkilökuntaresurssit, hyvä työpaikkakulttuuri ja sekä halu että mahdollisuudet myös oikeasti tehdä työ hyvin.

Ja sitten vielä lopuksi tämä kaikki vaatii valvontaa. Yksiköiden omavalvontasuunnitelmat ovat erittäin tärkeitä yksikön laadun turvaamisen kannalta, mutta myös kaupungin ja AVIn suorittamalla varsinaisella valvonnalla on suuri merkitys. Käsitykseni mukaan Espoon kaupunki on toteuttanut valvontaa varsin onnistuneesti. Epäkohdat on havaittu ja niihin on puututtu.

Olen silti erittäin tyytyväinen, että ennalta ilmoittamattomia valvontakäyntejä on lisätty ja toivottavasti tällä tiellä jatketaan. Hyvä yhteistyö kaupungin ja palveluntuottajien välillä on tärkeää, mutta tulee ajatella, että ennalta ilmoittamatta tehdyt käynnit yksinkertaisesti kuuluvat valvontaprosessiin, eivätkä ole automaattisesti epäluottamuksen osoitus.

Pidän ongelmallisena tilannetta, joissa ennalta ilmoittamattomia käyntejä tehdään vain jo havaittujen laatuongelmien jälkeen. Julkisessa keskustelussa olemme saaneet huomata, että valitettavasti Suomessa on palveluntuottajia, joiden yksiköiden laatuongelmat saattavat jäädä ainakin osittain piiloon, jos valvontakäynnistä ilmoitetaan etukäteen.

Kaiken kaikkiaan toivon, että myös jatkossa valvontaan ja sen resursointiin panostetaan kaikissa niissä palveluissa, joissa meillä on ostopalveluja. Vanhusten ohella näin on esimerkiksi vammaispalveluissa ja lastensuojelussa. On huomioitava, että näiden palveluiden asiakkaita yhdistää se, että heillä itsellään on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omien palveluidensa laatuun ja niiden epäkohtiin.

Valtuustopuheeni seksuaalirikollisuuden ennaltaehkäisystä Espoossa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
kiitos kysymyksen tekijälle ja siihen vastaukset laatineille.
On erinomaista, että vastauksen mukaan kouluille ja toiselle asteelle on laadittu sosiaalisen median vaaroja ja seksuaalista häirintää käsittelevä materiaali ja seksuaalista koskemattomuutta käsitellään jo viidennellä luokka-asteella. Lasten ja nuorten sosiaalisessa mediassa kokema häirintä ja epäasialliset lähestymispyynnöt ovat tilastollisesti hämmentävän iso ilmiö ja tästä syystä lapsille on vain opetettava sosiaalisen median turvataitoja ajoissa.

On itse asiassa varsin järkyttävää, että tällainen ilmiö on olemassa kyseisessä laajuudessaan ja jo lapsia täytyy tällaisesta valistaa. Lapsille suunnatun informaation ohella olisi tärkeää kyetä vastuuttamaan tekijöitä. Lapsen lähestyminen seksuaalisessa tarkoituksessa on aina rikos myös tapahtuessaan sosiaalisessa mediassa. Samalla tavalla on tärkeää muistaa informaatiota jakaessa pitää yllä sitä näkökulmaa, että tekijä on aina syyllinen, ei koskaan uhri.

Seksuaalisen houkuttelun ohella myös vihapuhe koskettaa lapsia ja nuoria ja naisten ja tyttöjen kohdalla siinä on myös usein viittauksia seksuaaliseen väkivaltaan. Yleinen vihapuheen vastustaminen ja vihapuheen raportointi moderaattorille tai tarvittaessa poliisille ovat keinoja, joissa jokainen meistä voi tehdä osansa. Väkivaltaa vastustetaan myös puuttumalla väkivaltaisiin puheisiin ja edistämällä maailmankuvaa, jossa kaikilla on ihmisarvo ja naisiin ja tyttöihin liittyvä puhe ei ole millään tasolla väkivaltaista.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että mielestäni tässä kysymyksessä on myös kaupunkisuunnittelullinen näkökulma. Turvallinen kaupunkiympäristö mahdollistaa sen, että ihmiset voivat liikkua ihan kaikkialla myös pimeällä. Tämä koskee jo lapsia ja nuoria esimerkiksi urheiluharrastusten treeniaikojen takia. Jos ihmiset kokevat jonkin ympäristön turvattomana, he vähentävät liikkumista siellä ja tästä tulee itseään vahvistava kierre ja ympäristö voi oikeasti muuttua turvattomaksi. Vajaa vuosikymmen sitten kaupunki järjesti ns. turvallisuuskävelyjä, joissa paikalliset kävelivät alueella suunnittelijoiden ja virkamiesten kanssa ja raportoivat paikoista, jotka kokivat turvattomiksi, jotta esimerkiksi valaistusta voisi lisätä tai maisemointiin vaikuttaa.

Olen tehnyt tästä syystä toivomuksen, joka kuuluu näin ja on jaettu teille numerolla 4

Kaupunginvaltuusto toivoo, että asuinalueiden suunnittelussa ja kehittämisessä pidettäisiin keinovalikoimassa mukana turvallisuuskävelyt. Turvallisuuskävelyjen avulla alueen tuntevat ihmiset pystyvät vaikuttamaan alueen turvallisuuteen raportoimalla turvattomiksi koettuja paikkoja, kuten huonosti valaistuja tai pensaiden katveeseen jääviä teitä tai aukioita.

Valtuustopuheeni Kivenlahden metrokeskuksen kaavasta

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuutetut,
pyysin tähän puheeseen viisi minuuttia aikaa, koska olen tällä hetkellä ainoa kivenlahtelainen kaupunginvaltuutettu ja tämä on todella iso ja tärkeä kaava.
Tätä kaavaa on työstetty vuosia ja siihen on saatu sinä aikana hyviä parannuksia, mistä kiitos nykyiselle ja edelliselle kaupunkisuunnittelulautakunnalle sekä aluetta suunnitelleille virkamiehille.

Kivenlahtelaisena minun täytyy sanoa, että tämä on ollut harvinaisen haastava kokonaisuus. Kivenlahti on jo valmiiksi tiiviisti rakennettu alue ja kaava tiivistää sitä entisestään. Mitä paikallista keskustelua olen kuitenkin seurannut, niin luontoarvot ovat alueella asuville hyvin tärkeitä ja näin on omalla kohdallanikin. Viheralueilla on tutkitusti merkitystä terveyteen ja hyvinvointiin ja niitä tulisi aina turvata mahdollisimman paljon.

Tässäkin kaavassa tulee siis esille se ajankohtainen haaste, että tarvitsemme uusia asuntoja, palveluja ja työpaikkoja, mutta samalla ne muuttavat alueen nykyistä ilmettä ja nykyisille asukkaille muutos ei yleensä ole vain positiivinen. Erityisesti Kivenlahden kaltaisten vanhojen lähiöiden valtti on ollut luonnonläheisyys. Näiden lähiöiden täydennysrakentaminen muuttaa selvästi alueen luonnetta.

Toivon, että kaavan rakentumisen seurauksena alueella tapahtuu kuitenkin myös monia nykyisiä asukkaita palvelevia asioita eli palvelut paranevat, työpaikkojen määrä kasvaa ja asukasmäärän kasvaessa joukkoliikenteen toimintaedellytykset saadaan turvattua nykyistä paremmin. Toistaiseksi joukkoliikenteen palvelutaso alueella on viimeisen kymmenen vuoden aikana heikentynyt. Suorien linjojen palauttaminen metron rinnalle ruuhka-aikoina oli erittäin tärkeä parannus, mutta jatkossa on panostettava entistä enemmän siihen, että joukkoliikenne on kilpailukykyinen ratkaisu yksityisautoilulle. Joukkoliikenteen toimintaedellytyksiin liittyen olemme tehneet Tiina Pursulan kanssa tänään valtuustoaloitteen kaupunkipyörien saamisesta Espoonlahden alueelle.

Joukkoliikenteen toimintaedellytyksillä on merkitystä alueen houkuttelevuuteen, kuten myös edellä mainituilla muilla palveluilla ja muun muassa alueen yleisellä ilmeellä. Asuinalueiden eriarvoistumisen on havaittu Suomessakin lähteneen kasvuun ja tähän tulee aktiivisesti puuttua. Sosiaalisen asuntotuotannon keskittämisen ei ole nähty missään maailmassa olevan hyvä ratkaisu. Olisi tärkeää, että uusilla alueilla on monipuolisesti erilaista asuntotuotantoa. Tähän liittyen olen jättänyt seuraavan toivomuksen, joka on jaettu teille numerolla 12.1

Valtuusto toivoo, että alueen tontinluovutuksessa kiinnitettäisiin erityistä huomiota segregaation ehkäisyyn.

Tämän sisältöinen esitys on jo aiemmassa käsittelyvaiheessa hyväksytty kaupunkisuunnittelulautakunnassa, mutta sen tehneen Risto Nevanlinnan mukaan olisi tärkeää, että se näkyisi myös valtuuston päätöksessä.

Palaan vielä tuohon alun luonnonläheisyyteen. Haluaisin, että alueen viihtyvyyden turvaamiseksi tehtäisiin ihan kaikki mahdollinen ja olen siksi jättänyt myös tällaisen toivomuksen, joka on jaettu numerolla 12.2

Valtuusto toivoo, että kaava-alueen maanvaraisten osien viihtyvyyteen ja vihreyteen kiinnitettäisiin erityistä huomiota puu- ja pensasistutusten muodossa ja pyritään siten kompensoimaan uudisrakentamisen aiheuttamaa viheralueiden vähenemistä.

Kannatan myös Johanna Värmälän toivomusta numerolla 4.
Kirjasto on mielestäni erittäin tärkeä lähipalvelu ja sen pitää olla alueen pienten koululaisten sekä vanhusten jalkaisin saavutettavissa. Kirjaston läsnäolo alueella myös monipuolistaa palvelutarjontaa, auttaa torjumaan segregaatiota ja lisää alueen väestön ympärivuotisia kohtaamispaikkoja.

(Valtuusto hyväksyi kaikki edellä mainitut toivomukset.)

Puheeni tyttöjen sukupuolielinten silpomisen ehkäisyyn liittyvästä valtuustoaloitteesta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Vastauksessa tähän aloitteeseen minua ilahdutti erityisesti pyrkimys selkeisiin toimintaohjeisiin sekä moniammatillinen ote. Silpomisen vastaista työtä tulee tehdä nimenomaan sekä terveydenhuollossa että varhaiskasvatuksessa ja kouluissa ja ylipäätänsä niitä henkilöitä kohdatessa, jotka tai heidän lapsensa kuuluvat riskiryhmään.

Olennaista on jakaa tietoa ja kyetä ottamaan asia puheeksi sekä tarvittaessa tehdä lastensuojeluilmoitus myös ennakoivasti ja matalalla kynnyksellä. Osalle ammattihenkilöistä sekä tämä teema että lastensuojeluilmoituksen teko on tutumpi asia kuin toisille ja siksi juuri selkeät toimintaohjeet ovat niin tärkeät.

Silpomisessa on kyse harvinaisen raa’asta väkivallasta, mutta myös yleisesti ottaen lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee kyetä tunnistamaan ja siihen puuttumaan matalalla kynnyksellä. Lasten tulee myös saada itse tietoa ruumiillisesta koskemattomuudesta sekä siitä, mistä hakea apua väkivaltaan ja sen uhkaan. Olenkin hyvin tyytyväinen vastauksesta ilmenevään pyrkimykseen käsitellä aihetta koululaisten terveyskasvatuksen yhteydessä.

Toivon, että tämä keskustelu säilyy tänään asiallisena. Silpomisen uhreja ei hyödytä se, jos heidän etninen tai uskonnollinen viiteryhmänsä leimataan. He ovat myös itse osa tätä ryhmää ja kärsivät siihen kohdistuvista negatiivisista asenteista. Silpomisen vastaista työtä on mahdollista tehdä kuten muutakin väkivallan vastaista työtä eli rohkeasti ja määrätietoisesti ja samalla uhreja kunnioittavasti ja asiallisesti kohdellen.

Tiivistelmä köyhyyden torjumista käsittelevästä valtuustopuheestani

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Nostan puheessani muutamia niitä asioita, jotka mielestäni ovat poliittisesti tärkeitä torjuttaessa köyhyyttä nyt ja tulevaisuudessa.

Kun kyseessä ovat lapset, meidän tulisi kyetä resursoimaan nykyistä paremmin niitä kouluja, joiden alueella asuu keskimääräistä enemmän huono-osaista väestöä. Siten torjumme sekä asuinalueiden välistä eriarvoistumista sekä nostamme toisen asteen koulutuksen osallistumisastetta.

On myös pyrittävä siihen, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus harrastaa jotain sekä siihen, että jollain aikavälillä toisen asteen koulutus on maksutonta. Kokonaisvaltainen hyvinvoinnin tukeminen ja hyvä palveluintegraatio on tärkeä niiden perheiden kohdalla, joissa on huono-osaisuuteen liittyviä ongelmia.

Työikäisten kohdalla haluan nostaa erityisesti esille kohtuuhintaiset asunnot ja Espoon työpaikkaomavaraisuusasteen nostamisen. On kuitenkin myös muistettava, että työ ei aina suojaa köyhyydeltä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla pienillä palkoilla voi olla vaikea tulla toimeen.

Eläkeikäisten kohdalla terveydenhuollon asiakasmaksuilla ja lääkekorvauksilla on suuri merkitys. Ajoittain kuulee, että asiakasmaksuja tulisi nostaa. Tämä on täysin väärä kehityssuunta ja vastoin hyvinvointivaltion periaatteita eli sitä, että jokaisella on oikeus tarvitsemaansa hoitoon varallisuudesta riippumatta.

Yleisenä poliittisena tavoitteena olisi mielestäni hyvä olla se, että äkilliset kriisit ja kielteiset elämäntapahtumat, kuten ero tai vakava sairastuminen, lisäisivät mahdollisimman vähän ihmisen riskiä ajautua köyhyyteen.

Meillä on kaiken kaikkiaan paljon mahdollisuuksia vaikuttaa poliittisesti ihmisten hyvinvointiin ja köyhyyden syihin, käytetään näitä mahdollisuuksia parhaamme mukaan.

Vanhusten hoiva- ja asumispalveluiden laadusta

Keskustelu vanhusten hoivapalveluiden laadusta käy nyt kiivaana - ja onneksi niin. Tiedot hoidon epäkohdista ovat hirveitä, mutta juuri siksi nyt on toimittava.

Omat kantani ovat tiivistetysti seuraavat:

Ennalta ilmoittamia valvontakäyntejä on lisättävä

Suurin osa valvontakäynneistä tehdään sovitusti palveluntuottajien kanssa. Yllättäviä käyntejä tulisi olla enemmän, jotta varmistuu, että esimerkiksi henkilöstömitoitus on pysyvästi kunnossa. Luottamuksen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa on perinteisesti ollut suuri, mutta valitettavasti sille ei aina ole katetta.

Henkilöstö on avainasemassa huonosta hoidosta raportoitaessa

Sosiaalihuoltolaki vaatii henkilöstöä raportoimaan havaitsemistaan epäkohdista. On uskomatonta, että palveluntuottajat ovat viimeaikoinakin kohdistaneet sanktioita näin toimineisiin henkilöihin. Kuntien pitäisi vuoropuhelussa palveluntuottajien kanssa jyrkästi estää tällainen. Liittojen tuki työntekijöille on myös tärkeä.

Vanhukset itse ovat hoiva- tms asumiseen päätyessään nykyään jo hyvin huonokuntoisia ja kaikilla ei ole omaisia ja joskus omaisten voi olla vaikea havaita epäkohtia. Työntekijät ovat aivan avainasemassa huonon hoidon havaitsemisessa ja heidän tulisi saada kaikki tuki eettisesti oikeansuuntaiseen toimintaan.

Ns. laatupoikkeamat on sanktioitava nykyistä tiukemmin

Kuntien tulee pystyä vaatimaan palveluntuottajilta sopimusten mukaista toimintaa ja laatu tulee olla sopimuksissa korkealla - tämä vaatii myös yhteiskunnalta halua rahoittaa vanhustenpalveluita riittävästi. Laadun on oltava hyvä sekä yksityisessä että julkisessa toiminnassa.

Yksityisen palveluntuotannon osuutta tulee jatkossa pohtia

Tällä hetkellä yksityisen tuotannon osuus vanhusten palveluissa on niin iso, että julkinen ei mitenkään pystyisi lyhyellä aikavälillä lisäämään tuotantoa riittävästi. Meidän tulee kuitenkin miettiä tarkasti, minkä kaikkien sote-palveluiden suhteen haluamme toimia samoin.

Onko mahdollista kehittää julkista toimintaa nykyistä enemmän niin, että kaikki verovarat menisivät palveluiden tuottamiseen sen sijaan, että esimerkiksi hoivapalvelut on organisoitava niin, että toiminnasta jää vielä voittoa pääomasijoittajille jne?

Itse olen sillä kannalla, että on tärkeää, että on monipuolisesti erilaista palveluntuotantoa, mutta tämän tulee tapahtua hallitusti ja ideaalitilanteessa nykyistä isompi osa olisi julkisesti tuotettua (nyt vanhusten palveluissa esim Espoossa julkisen osuus asumispalveluissa on vain noin 20%) ja yksityinen toimii enemmän kirittäjänä kuin pääasiallisena tuottajana. Jos yksityinen kykenee samaan laatuun kuin julkinen pienemmällä rahalla, sen käyttö on perusteltua. Valitettavasti näin ei kuitenkaan välttämättä aina todellakaan tapahdu.

Hyviä käytäntöjä on jaettava

On valtavan paljon asumisyksikköjä, joissa tehdään aivan erinomaista työtä. Näitä kokemuksia tulee saada esille ja niistä tulisi saada normi. Hoivatyö on raskasta ja matalasti palkattua, henkilöstön tulee saada kokea työssään onnistumista ja merkityksellisyyttä. Heillä on myös oikeus hyvään johtamiseen ja hyvin organisoituun työhön.