maanantai 10. kesäkuuta 2019

Valtuustopuheeni vanhustenhuollon valvonnasta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Vanhusten palveluasumisen laadun ja hyvän hoivan turvaaminen vaatii montaa asiaa. Se vaatii onnistuneita sopimuksia, joissa laatu on määritetty valmiiksi riittävän korkealle ja joissa hyvään hoivaan ollaan valmiita rahallisesti satsaamaan. Se vaatii palveluntarjoajia, jotka ovat sitoutuneet tuottamaan sitä laatua, mitä on sopimuksissa luvattu. Sellaisia yksiköitä, joissa on riittävät henkilökuntaresurssit, hyvä työpaikkakulttuuri ja sekä halu että mahdollisuudet myös oikeasti tehdä työ hyvin.

Ja sitten vielä lopuksi tämä kaikki vaatii valvontaa. Yksiköiden omavalvontasuunnitelmat ovat erittäin tärkeitä yksikön laadun turvaamisen kannalta, mutta myös kaupungin ja AVIn suorittamalla varsinaisella valvonnalla on suuri merkitys. Käsitykseni mukaan Espoon kaupunki on toteuttanut valvontaa varsin onnistuneesti. Epäkohdat on havaittu ja niihin on puututtu.

Olen silti erittäin tyytyväinen, että ennalta ilmoittamattomia valvontakäyntejä on lisätty ja toivottavasti tällä tiellä jatketaan. Hyvä yhteistyö kaupungin ja palveluntuottajien välillä on tärkeää, mutta tulee ajatella, että ennalta ilmoittamatta tehdyt käynnit yksinkertaisesti kuuluvat valvontaprosessiin, eivätkä ole automaattisesti epäluottamuksen osoitus.

Pidän ongelmallisena tilannetta, joissa ennalta ilmoittamattomia käyntejä tehdään vain jo havaittujen laatuongelmien jälkeen. Julkisessa keskustelussa olemme saaneet huomata, että valitettavasti Suomessa on palveluntuottajia, joiden yksiköiden laatuongelmat saattavat jäädä ainakin osittain piiloon, jos valvontakäynnistä ilmoitetaan etukäteen.

Kaiken kaikkiaan toivon, että myös jatkossa valvontaan ja sen resursointiin panostetaan kaikissa niissä palveluissa, joissa meillä on ostopalveluja. Vanhusten ohella näin on esimerkiksi vammaispalveluissa ja lastensuojelussa. On huomioitava, että näiden palveluiden asiakkaita yhdistää se, että heillä itsellään on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omien palveluidensa laatuun ja niiden epäkohtiin.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Valtuustopuheeni seksuaalirikollisuuden ennaltaehkäisystä Espoossa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
kiitos kysymyksen tekijälle ja siihen vastaukset laatineille.
On erinomaista, että vastauksen mukaan kouluille ja toiselle asteelle on laadittu sosiaalisen median vaaroja ja seksuaalista häirintää käsittelevä materiaali ja seksuaalista koskemattomuutta käsitellään jo viidennellä luokka-asteella. Lasten ja nuorten sosiaalisessa mediassa kokema häirintä ja epäasialliset lähestymispyynnöt ovat tilastollisesti hämmentävän iso ilmiö ja tästä syystä lapsille on vain opetettava sosiaalisen median turvataitoja ajoissa.

On itse asiassa varsin järkyttävää, että tällainen ilmiö on olemassa kyseisessä laajuudessaan ja jo lapsia täytyy tällaisesta valistaa. Lapsille suunnatun informaation ohella olisi tärkeää kyetä vastuuttamaan tekijöitä. Lapsen lähestyminen seksuaalisessa tarkoituksessa on aina rikos myös tapahtuessaan sosiaalisessa mediassa. Samalla tavalla on tärkeää muistaa informaatiota jakaessa pitää yllä sitä näkökulmaa, että tekijä on aina syyllinen, ei koskaan uhri.

Seksuaalisen houkuttelun ohella myös vihapuhe koskettaa lapsia ja nuoria ja naisten ja tyttöjen kohdalla siinä on myös usein viittauksia seksuaaliseen väkivaltaan. Yleinen vihapuheen vastustaminen ja vihapuheen raportointi moderaattorille tai tarvittaessa poliisille ovat keinoja, joissa jokainen meistä voi tehdä osansa. Väkivaltaa vastustetaan myös puuttumalla väkivaltaisiin puheisiin ja edistämällä maailmankuvaa, jossa kaikilla on ihmisarvo ja naisiin ja tyttöihin liittyvä puhe ei ole millään tasolla väkivaltaista.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että mielestäni tässä kysymyksessä on myös kaupunkisuunnittelullinen näkökulma. Turvallinen kaupunkiympäristö mahdollistaa sen, että ihmiset voivat liikkua ihan kaikkialla myös pimeällä. Tämä koskee jo lapsia ja nuoria esimerkiksi urheiluharrastusten treeniaikojen takia. Jos ihmiset kokevat jonkin ympäristön turvattomana, he vähentävät liikkumista siellä ja tästä tulee itseään vahvistava kierre ja ympäristö voi oikeasti muuttua turvattomaksi. Vajaa vuosikymmen sitten kaupunki järjesti ns. turvallisuuskävelyjä, joissa paikalliset kävelivät alueella suunnittelijoiden ja virkamiesten kanssa ja raportoivat paikoista, jotka kokivat turvattomiksi, jotta esimerkiksi valaistusta voisi lisätä tai maisemointiin vaikuttaa.

Olen tehnyt tästä syystä toivomuksen, joka kuuluu näin ja on jaettu teille numerolla 4

Kaupunginvaltuusto toivoo, että asuinalueiden suunnittelussa ja kehittämisessä pidettäisiin keinovalikoimassa mukana turvallisuuskävelyt. Turvallisuuskävelyjen avulla alueen tuntevat ihmiset pystyvät vaikuttamaan alueen turvallisuuteen raportoimalla turvattomiksi koettuja paikkoja, kuten huonosti valaistuja tai pensaiden katveeseen jääviä teitä tai aukioita.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Valtuustopuheeni Kivenlahden metrokeskuksen kaavasta


Arvoisa puheenjohtaja ja valtuutetut,
pyysin tähän puheeseen viisi minuuttia aikaa, koska olen tällä hetkellä ainoa kivenlahtelainen kaupunginvaltuutettu ja tämä on todella iso ja tärkeä kaava.
Tätä kaavaa on työstetty vuosia ja siihen on saatu sinä aikana hyviä parannuksia, mistä kiitos nykyiselle ja edelliselle kaupunkisuunnittelulautakunnalle sekä aluetta suunnitelleille virkamiehille.

Kivenlahtelaisena minun täytyy sanoa, että tämä on ollut harvinaisen haastava kokonaisuus. Kivenlahti on jo valmiiksi tiiviisti rakennettu alue ja kaava tiivistää sitä entisestään. Mitä paikallista keskustelua olen kuitenkin seurannut, niin luontoarvot ovat alueella asuville hyvin tärkeitä ja näin on omalla kohdallanikin. Viheralueilla on tutkitusti merkitystä terveyteen ja hyvinvointiin ja niitä tulisi aina turvata mahdollisimman paljon.

Tässäkin kaavassa tulee siis esille se ajankohtainen haaste, että tarvitsemme uusia asuntoja, palveluja ja työpaikkoja, mutta samalla ne muuttavat alueen nykyistä ilmettä ja nykyisille asukkaille muutos ei yleensä ole vain positiivinen. Erityisesti Kivenlahden kaltaisten vanhojen lähiöiden valtti on ollut luonnonläheisyys. Näiden lähiöiden täydennysrakentaminen muuttaa selvästi alueen luonnetta.

Toivon, että kaavan rakentumisen seurauksena alueella tapahtuu kuitenkin myös monia nykyisiä asukkaita palvelevia asioita eli palvelut paranevat, työpaikkojen määrä kasvaa ja asukasmäärän kasvaessa joukkoliikenteen toimintaedellytykset saadaan turvattua nykyistä paremmin. Toistaiseksi joukkoliikenteen palvelutaso alueella on viimeisen kymmenen vuoden aikana heikentynyt. Suorien linjojen palauttaminen metron rinnalle ruuhka-aikoina oli erittäin tärkeä parannus, mutta jatkossa on panostettava entistä enemmän siihen, että joukkoliikenne on kilpailukykyinen ratkaisu yksityisautoilulle. Joukkoliikenteen toimintaedellytyksiin liittyen olemme tehneet Tiina Pursulan kanssa tänään valtuustoaloitteen kaupunkipyörien saamisesta Espoonlahden alueelle.

Joukkoliikenteen toimintaedellytyksillä on merkitystä alueen houkuttelevuuteen, kuten myös edellä mainituilla muilla palveluilla ja muun muassa alueen yleisellä ilmeellä. Asuinalueiden eriarvoistumisen on havaittu Suomessakin lähteneen kasvuun ja tähän tulee aktiivisesti puuttua. Sosiaalisen asuntotuotannon keskittämisen ei ole nähty missään maailmassa olevan hyvä ratkaisu. Olisi tärkeää, että uusilla alueilla on monipuolisesti erilaista asuntotuotantoa. Tähän liittyen olen jättänyt seuraavan toivomuksen, joka on jaettu teille numerolla 12.1

Valtuusto toivoo, että alueen tontinluovutuksessa kiinnitettäisiin erityistä huomiota segregaation ehkäisyyn.

Tämän sisältöinen esitys on jo aiemmassa käsittelyvaiheessa hyväksytty kaupunkisuunnittelulautakunnassa, mutta sen tehneen Risto Nevanlinnan mukaan olisi tärkeää, että se näkyisi myös valtuuston päätöksessä.

Palaan vielä tuohon alun luonnonläheisyyteen. Haluaisin, että alueen viihtyvyyden turvaamiseksi tehtäisiin ihan kaikki mahdollinen ja olen siksi jättänyt myös tällaisen toivomuksen, joka on jaettu numerolla 12.2

Valtuusto toivoo, että kaava-alueen maanvaraisten osien viihtyvyyteen ja vihreyteen kiinnitettäisiin erityistä huomiota puu- ja pensasistutusten muodossa ja pyritään siten kompensoimaan uudisrakentamisen aiheuttamaa viheralueiden vähenemistä.

Kannatan myös Johanna Värmälän toivomusta numerolla 4.
Kirjasto on mielestäni erittäin tärkeä lähipalvelu ja sen pitää olla alueen pienten koululaisten sekä vanhusten jalkaisin saavutettavissa. Kirjaston läsnäolo alueella myös monipuolistaa palvelutarjontaa, auttaa torjumaan segregaatiota ja lisää alueen väestön ympärivuotisia kohtaamispaikkoja.

(Valtuusto hyväksyi kaikki edellä mainitut toivomukset.)

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Puheeni tyttöjen sukupuolielinten silpomisen ehkäisyyn liittyvästä valtuustoaloitteesta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Vastauksessa tähän aloitteeseen minua ilahdutti erityisesti pyrkimys selkeisiin toimintaohjeisiin sekä moniammatillinen ote. Silpomisen vastaista työtä tulee tehdä nimenomaan sekä terveydenhuollossa että varhaiskasvatuksessa ja kouluissa ja ylipäätänsä niitä henkilöitä kohdatessa, jotka tai heidän lapsensa kuuluvat riskiryhmään.

Olennaista on jakaa tietoa ja kyetä ottamaan asia puheeksi sekä tarvittaessa tehdä lastensuojeluilmoitus myös ennakoivasti ja matalalla kynnyksellä. Osalle ammattihenkilöistä sekä tämä teema että lastensuojeluilmoituksen teko on tutumpi asia kuin toisille ja siksi juuri selkeät toimintaohjeet ovat niin tärkeät.

Silpomisessa on kyse harvinaisen raa’asta väkivallasta, mutta myös yleisesti ottaen lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee kyetä tunnistamaan ja siihen puuttumaan matalalla kynnyksellä. Lasten tulee myös saada itse tietoa ruumiillisesta koskemattomuudesta sekä siitä, mistä hakea apua väkivaltaan ja sen uhkaan. Olenkin hyvin tyytyväinen vastauksesta ilmenevään pyrkimykseen käsitellä aihetta koululaisten terveyskasvatuksen yhteydessä.

Toivon, että tämä keskustelu säilyy tänään asiallisena. Silpomisen uhreja ei hyödytä se, jos heidän etninen tai uskonnollinen viiteryhmänsä leimataan. He ovat myös itse osa tätä ryhmää ja kärsivät siihen kohdistuvista negatiivisista asenteista. Silpomisen vastaista työtä on mahdollista tehdä kuten muutakin väkivallan vastaista työtä eli rohkeasti ja määrätietoisesti ja samalla uhreja kunnioittavasti ja asiallisesti kohdellen.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Tiivistelmä köyhyyden torjumista käsittelevästä valtuustopuheestani

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Nostan puheessani muutamia niitä asioita, jotka mielestäni ovat poliittisesti tärkeitä torjuttaessa köyhyyttä nyt ja tulevaisuudessa.

Kun kyseessä ovat lapset, meidän tulisi kyetä resursoimaan nykyistä paremmin niitä kouluja, joiden alueella asuu keskimääräistä enemmän huono-osaista väestöä. Siten torjumme sekä asuinalueiden välistä eriarvoistumista sekä nostamme toisen asteen koulutuksen osallistumisastetta.

On myös pyrittävä siihen, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus harrastaa jotain sekä siihen, että jollain aikavälillä toisen asteen koulutus on maksutonta. Kokonaisvaltainen hyvinvoinnin tukeminen ja hyvä palveluintegraatio on tärkeä niiden perheiden kohdalla, joissa on huono-osaisuuteen liittyviä ongelmia.

Työikäisten kohdalla haluan nostaa erityisesti esille kohtuuhintaiset asunnot ja Espoon työpaikkaomavaraisuusasteen nostamisen. On kuitenkin myös muistettava, että työ ei aina suojaa köyhyydeltä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla pienillä palkoilla voi olla vaikea tulla toimeen.

Eläkeikäisten kohdalla terveydenhuollon asiakasmaksuilla ja lääkekorvauksilla on suuri merkitys. Ajoittain kuulee, että asiakasmaksuja tulisi nostaa. Tämä on täysin väärä kehityssuunta ja vastoin hyvinvointivaltion periaatteita eli sitä, että jokaisella on oikeus tarvitsemaansa hoitoon varallisuudesta riippumatta.

Yleisenä poliittisena tavoitteena olisi mielestäni hyvä olla se, että äkilliset kriisit ja kielteiset elämäntapahtumat, kuten ero tai vakava sairastuminen, lisäisivät mahdollisimman vähän ihmisen riskiä ajautua köyhyyteen.

Meillä on kaiken kaikkiaan paljon mahdollisuuksia vaikuttaa poliittisesti ihmisten hyvinvointiin ja köyhyyden syihin, käytetään näitä mahdollisuuksia parhaamme mukaan.

torstai 31. tammikuuta 2019

Vanhusten hoiva- ja asumispalveluiden laadusta

Keskustelu vanhusten hoivapalveluiden laadusta käy nyt kiivaana - ja onneksi niin. Tiedot hoidon epäkohdista ovat hirveitä, mutta juuri siksi nyt on toimittava.

Omat kantani ovat tiivistetysti seuraavat:

Ennalta ilmoittamia valvontakäyntejä on lisättävä

Suurin osa valvontakäynneistä tehdään sovitusti palveluntuottajien kanssa. Yllättäviä käyntejä tulisi olla enemmän, jotta varmistuu, että esimerkiksi henkilöstömitoitus on pysyvästi kunnossa. Luottamuksen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa on perinteisesti ollut suuri, mutta valitettavasti sille ei aina ole katetta.

Henkilöstö on avainasemassa huonosta hoidosta raportoitaessa

Sosiaalihuoltolaki vaatii henkilöstöä raportoimaan havaitsemistaan epäkohdista. On uskomatonta, että palveluntuottajat ovat viimeaikoinakin kohdistaneet sanktioita näin toimineisiin henkilöihin. Kuntien pitäisi vuoropuhelussa palveluntuottajien kanssa jyrkästi estää tällainen. Liittojen tuki työntekijöille on myös tärkeä.

Vanhukset itse ovat hoiva- tms asumiseen päätyessään nykyään jo hyvin huonokuntoisia ja kaikilla ei ole omaisia ja joskus omaisten voi olla vaikea havaita epäkohtia. Työntekijät ovat aivan avainasemassa huonon hoidon havaitsemisessa ja heidän tulisi saada kaikki tuki eettisesti oikeansuuntaiseen toimintaan.

Ns. laatupoikkeamat on sanktioitava nykyistä tiukemmin

Kuntien tulee pystyä vaatimaan palveluntuottajilta sopimusten mukaista toimintaa ja laatu tulee olla sopimuksissa korkealla - tämä vaatii myös yhteiskunnalta halua rahoittaa vanhustenpalveluita riittävästi. Laadun on oltava hyvä sekä yksityisessä että julkisessa toiminnassa.

Yksityisen palveluntuotannon osuutta tulee jatkossa pohtia

Tällä hetkellä yksityisen tuotannon osuus vanhusten palveluissa on niin iso, että julkinen ei mitenkään pystyisi lyhyellä aikavälillä lisäämään tuotantoa riittävästi. Meidän tulee kuitenkin miettiä tarkasti, minkä kaikkien sote-palveluiden suhteen haluamme toimia samoin.

Onko mahdollista kehittää julkista toimintaa nykyistä enemmän niin, että kaikki verovarat menisivät palveluiden tuottamiseen sen sijaan, että esimerkiksi hoivapalvelut on organisoitava niin, että toiminnasta jää vielä voittoa pääomasijoittajille jne?

Itse olen sillä kannalla, että on tärkeää, että on monipuolisesti erilaista palveluntuotantoa, mutta tämän tulee tapahtua hallitusti ja ideaalitilanteessa nykyistä isompi osa olisi julkisesti tuotettua (nyt vanhusten palveluissa esim Espoossa julkisen osuus asumispalveluissa on vain noin 20%) ja yksityinen toimii enemmän kirittäjänä kuin pääasiallisena tuottajana. Jos yksityinen kykenee samaan laatuun kuin julkinen pienemmällä rahalla, sen käyttö on perusteltua. Valitettavasti näin ei kuitenkaan välttämättä aina todellakaan tapahdu.

Hyviä käytäntöjä on jaettava

On valtavan paljon asumisyksikköjä, joissa tehdään aivan erinomaista työtä. Näitä kokemuksia tulee saada esille ja niistä tulisi saada normi. Hoivatyö on raskasta ja matalasti palkattua, henkilöstön tulee saada kokea työssään onnistumista ja merkityksellisyyttä. Heillä on myös oikeus hyvään johtamiseen ja hyvin organisoituun työhön.