Valtuustopuheeni S2-opetuksen resursseja käsittelevästä valtuustoaloitteesta

Hyvät valtuutetut, 

On erittäin tärkeää, että S2-opetusta on saatavissa riittävästi, mutta itse näen kyseisten oppilaiden osalta myös hyvin olennaisena seuraavat kolme asiaa: 1. Että valmistavaa opetusta resursoitaisiin nykyistä paremmin sekä sen pituuden että ryhmäkokojen suhteen eli kaikista heikoiten tai ei lainkaan suomea osaavien koulupolun alkua saataisiin vahvistettua. Kaksivuotinen valmistava opetus pienessä ryhmässä olisi myös OAJn mukaan oppilaiden etu. 2. Että pystyttäisiin nykyistä paremmin arvioimaan, keiden kannattaa ylipäätänsä osallistua S2 -opetukseen. Tällä hetkellä ongelmana on, että väestörekisterijärjestelmään ei voi lisätä useampaa äidinkieltä. Osalla monikielisistä oppilaistamme suomen kieli on niin vahva, että he eivät oikeasti tarvitsisi S2-opetusta ja se voi pikemminkin heikentää heidän jatko-opintomahdollisuuksiaan. Tutkitusti osa S2-oppilaista hallitsee suomen kielen paremmin kuin osa kantasuomalaisista oppilaista. 3. Että niiden oppilaiden, joista tässä keskustelussa on kyse, myös vanhempien suomen kielen taitoa ja työmarkkina-asemaa saataisiin parannettua niiden henkilöiden osalta, joilla tässä on nyt haastetta. Lapset, joiden vanhemmat eivät puhu kotimaisia kieliä tai englantia ja/tai joilla on toimeentulon kanssa haasteita, ovat kerta kaikkiaan huonommassa asemassa. Kyse on sekä käytännön oppimisedellytyksistä ja vanhempien kyvystä seurata lastensa koulunkäyntiä että myös perheen statuksesta ja koetun huono-osaisuuden vaikutuksista lasten identiteettiin ja yhteiskuntaan kiinnittymiseen.

S2-opetuksen resurssit ovat kaiken kaikkiaan kuitenkin tärkeä asia ja osa isoa kokonaisuutta, jonka lopputulemana tulisi olla se, että mahdollisimman iso osa näistä oppilaista saa hyvät edellytykset jatko-opintoihin ja voi kaiken kaikkiaan hyvin. Samaan aikaan tulee muistaa kantasuomalaisten oppilaiden lukutaitoon panostaminen ja ylipäätänsä kaikkien oppilaiden ja heidän perheidensä välinen polarisaatio monessa asiassa.

(Kyseessä puheen runko eli teksti ja puhe eivät ole aivan yksi yhteen.)

Valtuustopuheeni Espoon vuoden 2022 arviointikertomuksesta

Hyvät valtuutetut,

keskityn puheessani lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin.

tästä arviointikertomuksesta tosiaan ilmenee, että kaikesta kehittämistyöstä huolimatta lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden toteuttamisessa on edelleen haasteita ja esimerkiksi nuorten lievien ja keskivaikeiden mielenterveysongelmien hoidolla ei ole selkeää vastuutahoa. Palveluketjut tulisi onnistua selkeyttämään.

Meidän tulisi pystyä tarjoamaan lievästi oireileville lapsille ja nuorille apua jo koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, mutta vaikeammin oireileville nuorille tulisi saada nykyistä vahvempaa tukea ja tehokkaampaa hoitoa ja tällöin esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tarjoama keskusteluapu saattaa näyttäytyä nykyisellään lähinnä kannattelevana, mutta nuoren tilanteessa ei ole todellista korjaantumista. Osa nuorista tarvitsee pitkäkestoista ja intensiivisempää keskusteluapua tai psykoterapiaa. Kaikkien akuutisti itsetuhoisten ihmisten tulisi myös halutessaan päästä osastohoitoon. Nykyisellään tämä ei toteudu.

Toimivien ja oikea-aikaisten mielenterveyspalveluiden ohella tarvitsemme mielenterveyttä edistäviä kasvuympäristöjä. Koulun ja varhaiskasvatuksen resursoinnilla, oppilashuollon yhteisöllisen työn mahdollistamisella, koulukiusaamisen ehkäisemisellä ja neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten oikealla tuella ehkäistään myös mielenterveysongelmia. Perheiden kokema köyhyys, syrjinnän ja rasismin kokemukset vaikuttavat myös.

Tässäkin arviointikertomuksessa ja sen liitteessä nousevat esille tyttöjen korostuneesti kokema uupumus, ahdistus ja erityisesti ammattikouluissa opiskelevien tyttöjen kokema yksinäisyys. Tämä ilmiö on ollut olemassa vuosikausia eli se ei suinkaan ole esimerkiksi sosiaalisen median aiheuttama. Yhteiskunnallista keskustelua siitä, mikä kaikki aiheuttaa tyttöjen voimakkaan ahdistuksen tulisi käydä. Miksi peruskoulun viimeisillä luokilla olevat ja toisella asteella opiskelevat tytöt kokevat merkittävästi poikia enemmän vaikeaa ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta opinnoissaan? Jollain tavalla tytöt kasvavat erilaiseen maailmaan kuin pojat. Se näkyy parempana koulumenestyksenä, mutta valitettavasti myös suurempana pahoinvointina.

Lopuksi totean vielä, että hyvinvointialueen valtuutettujen toivon jatkavan ponnisteluja oppilas- ja opiskeluhuollon psykologitilanteen korjaamiseksi. Tein tästä taannoin valtuustokysymyksen, jonka vastauksista ilmeni, että kaikki samat keinot työehtojen joustoista alkaen, mitä lääkäreiden osalta on käytetty, eivät olleet olleet käytössä. Jokaiselta haastavan rekrytoinnin ammattiryhmältä itseltään tulisi kysyä, mitä tulisi korjata ja sitten tältä pohjalta lähteä kehittämään työnkuvaa ja ehtoja rekrytoinnin edistämiseksi.

 

Valtuustopuheeni valtuustokysymyksestä neuvolapalveluiden toiminnasta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Tämä on tärkeä valtuustokysymys ja haluan nostaa muutamia kohtia vastauksesta.

Pidän erittäin tärkeänä neuvolapalveluiden työntekijöiden veto- ja pitovoiman parantamista. Nämä ovat niitä palveluja, joissa henkilöstön pysyvyys ja pitkät asiakassuhteet ovat erityisen tärkeitä. Mikäli neuvolan terveydenhoitaja vaihtuu jatkuvasti, käynnit saattavat olla lähinnä lapsen mittausta ja punnitusta ja sinänsä tärkeää kasvun ja kehityksen seurausta, mutta tutuksi tulevan terveydenhoitajan kanssa lapsi ja perhe voidaan kohdata kokonaisuutena ja vaikeiden tai intiimien asioiden puheeksiotto on perheen näkökulmasta aivan eri tavalla mahdollista.

Neuvolapalveluiden toimivuuden merkitys on ylipäätänsä aivan valtava. Tässä vaiheessa ennaltaehkäisyn, varhaisen tukemisen ja myös perheen voimauttamisen merkitys on suuri. Vastauksessa tuli hyvin esille myös perheen kannustamisen tärkeys. Neuvolasta voi saada sen kokemuksen, että meidän perheemme on hyvä ja me pärjäämme vanhempina ja osaamme ratkaista erilaisia tilanteita, jonka tärkeys voi pidemmällä aikavälillä olla iso. Parhaimmillaan neuvolan tuella perhe voi myös kyetä katkaisemaan ylisukupolvisia ongelmia ja vanhemmat tunnistamaan, mitä omasta lapsuudesta haluaa ottaa mukaan omaan kasvatuspalettiin ja mitä taas jättää taakse.

Mikäli haluamme tulevaisuudessa säästöjä raskaammista palveluista, meidän pitäisi resursoida hyvin näitä kevyempiä sote-palveluita ja saada vähintään kaikki tavoitellut käynnit toteutettua. Nyt osa lakisääteisistäkin määräaikaistarkastuksista on jäänyt tekemättä.

Käsitellessämme täällä taannoin valtuustokysymystäni psykologien rekrytoinnin haasteista tein hyväksytyn valtuustotoivomuksen, jossa pyydettiin keräämään psykologeilta itseltään näkemyksiä työhön sitouttavista tekijöistä. Harmikseni en ole edelleenkään kuullut, että tätä asiaa olisi toteutettu. En nyt tee tämän kysymyksen yhteydessä tästä syystä varsinaista toivomusta, mutta näin yleisellä tasolla toivon, että nimenomaan työntekijöitä itseään kuullaan pohdittaessa rekrytointiin ja työhön sitouttamiseen liittyviä tekijöitä. Toivoisin myös, että hyväksyttyjen valtuustotoivomusten toteuttamiseen kiinnitetään huomiota, koska ne ovat se keino, jolla me voimme valtuustotasolla ohjata päätöksentekoa.

Valtuustopuheeni kotouttamisohjelmasta

Arvoisa puheenjohtaja,

hyvät valtuutetut

tämä kotouttamisohjelma on mielestäni oikein hyvä, vaikka tämä itse aihe on äärimmäisen vaikea, koska maahanmuuttajista on mahdoton puhua yhtenä ryhmänä. Tässä ohjelmassa on kuitenkin hyvin tunnistettu asioita, joita tulee kehittää ja joita kannattaa tavoitella ja siinä tunnistetaan se, että maahanmuuttajat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä hyvin matalasti koulutetuista ja pahasti traumatisoituneista ihmisistä korkeakoulutettuihin ammattilaisiin.

Keskeistä on kuitenkin, että kaikki täällä asuvat saavat hyvät lähtökohdat opintoihin ja työelämään. Voivat kokea olevansa espoolaisia ja voivansa hyvin täällä.

Niin sanotusti vieraskielisten lasten ja nuorten oppimistulosten parantaminen on aivan olennainen tavoite. Lasten suomen kielen taito tulisi saada mahdollisimman hyväksi mahdollisimman varhain.

Lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen ohella olennaista on kuitenkin myös se, että vanhemmat saavuttavat sellaisen kotimaisen kielten taidon, että he kykenevät seuraamaan ja tukemaan lapsensa koulunkäyntiä. Työllistymisen ja kielikurssien ohella uskon, että myös vapaaehtoistoimintaan osallistumisella voisi olla tässä merkitystä. Jostain yhteiskunnasta ja kulttuurista saa kiinni vain tutustumalla paikallisiin ihmisiin ja löytämällä jokin paikka yhteiskunnassa.

Kyse ei ole kuitenkaan vain omasta aktiivisuudesta ja osaamisesta. Tätäkin ohjelmaa lukiessa saa tietää, miten vieraskieliset lapset ja nuoret kokevat enemmän kiusaamista ja vähintään osa heistä vaikuttaa ajattelevan, että suomalaiseksi ei voi tulla, jos ei ole valkoihoinen ihminen. Valitettavasti tiedämme, että tällaista viestiä heille myös välitetään joidenkin suomalaisten taholta.

Meidän tulisi päästä tilanteeseen, jossa jokainen lapsi ja nuori kotikielestä ja etnisestä taustasta huolimatta voi kokea itsensä espoolaiseksi ja suomalaiseksi ja uskoo, että hänestä voi tulla mitä vain, minkä eteen hän on valmis ponnistelemaan. Ei koe syrjintää ja saa edellytykset oppimiseen ja hyvinvointiin.

Haluan vielä tämän illan keskusteluun sanoa, että niille, jotka eivät ole viime aikoina käyneet sairaaloissa, hoivakodeissa, päiväkodeissa, katsoneet ketkä siivoavat meidän tilojamme ja ajavat bussejamme, niin en näe, että täällä kovasti keskustellut julkiset palvelut pyörisivät mitenkään ilman maahanmuuttajia. Olen itse todella kiitollinen ihmisille, jotka ovat omia läheisiäni eri palveluissa hoitaneet.

Valtuustopuheeni Taloudellisesti kestävä Espoo -ohjelman päivityksestä

Arvoisa puheenjohtaja,

hyvät valtuutetut

Haluan nostaa tästä kokonaisuudesta esille erityisesti koulujen palveluverkkoon ja opetukseen kohdistuvat säästöt. Toivon, että kykenisimme tässä kaupungissa perustamaan kaiken päätöksenteon sille, mikä on kuntalaisille erityisen tärkeää ja nämä asiat ovat hyvin usein turvalliset koulumatkat, laadukas opetus ja varhaiskasvatus sekä laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. 

Pyrkimys lakkauttaa oppilasmäärältään aivan riittäviä ja sijainniltaan hyviä kouluja on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan kuntalaisissa aiheellista vastustusta. Kodin lähellä sijaitseva alakoulu on merkittävästi monen pienen koululaisen ja hänen perheensä hyvinvointiin vaikuttava asia. Kaikista palveluista erityisesti alakoulujen ja päiväkotien tulisi sijaita mahdollisimman lähellä kotia. Meillä on myös esimerkiksi nyt sellainen tilanne, että varsin uusi Vanttilan koulu on jo täynnä ja kymmenen vuotta sitten peruskorjattu Soukan koulu on täyttymässä. Jos nyt aletaan sulkea tuon säästötavoitteen laskelman mukaisesti vielä kuusi koulua, olemmeko myöhemmin tilanteessa, jossa pitääkin rakentaa uutta, koska nykyiset tilat loppuvat kesken?

Henkilötyövuosien leikkaustavoite kasvu-uraan nähden on nyt kaupunginhallituksen pohjaesityksessä todella kova ja niin kova, että se on mielestäni epärealistinen. Leijonanosa kaupungin henkilöstöstä työskentelee sote-palveluiden hyvinvointialueelle siirtymisen jälkeen opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa henkilöstömitoituksista säädetään lailla ja mitä kouluihin tulee, niin minun on vaikea kuvitella, että Espoon kaltaisessa kaupungissa ei haluttaisi jatkossakin pitää kiinni opetuksen laadusta. Nämä ovat palveluja, joihin kohdistuvia säästöjä pitäisi pyrkiä viimeiseen asti välttämään.

Edelleen toivoisin, että kykenisimme nykyistä paremmin hakemaan säästöjä ennaltaehkäisemällä ongelmia ja hakemalla mahdollisimman kustannustehokkaita ratkaisuja ja näin esimerkiksi lastensuojelussa onneksi pyritäänkin tekemään. Meidän pitäisi myös löytää enemmän keinoja hakea investointien toteuttamisesta säästöjä. On käynyt mielessä, olisiko esimerkiksi enemmän tyyppipäiväkoteja ja kouluja rakentamalla kyetty tekemään näitä rakennuksia halvemmalla. 

Yhtä lailla investointiohjelman tiukkuuden tulisi estää Puolarintien jatkeen ja Espoonväylän kaltaiset hankkeet, joissa tuhoutuu arvokasta luontoa ja jotka maksavat kymmeniä miljoonia, mutta jotka eivät ole mitenkään välttämättömiä. Pelkkä Puolarintien jatke maksaisi 30 miljoonaa euroa ja kyse on 650 metrin katuyhteydestä. Meidän pitää nyt tunnistaa se, mikä on välttämätöntä ja kriittistä ja mitä taas voidaan jättää tekemättä.

Kannatan Hopsun esitystä. (Vaihtoehtoinen säästöesityksemme).

Valtuustopuheeni valtuustoaloitteestani koskien peruskallion tarpeetonta räjäyttämistä

Teimme Helka Hosian kanssa viime valtuustokaudella valtuustoaloitteen peruskallion tarpeettoman räjäyttämisen välttämisestä. Aloite tuli tänään viimein valtuuston käsiteltäväksi ja alla valtuustopuheeni. Toivottavasti Kivenlahden Tyrskyvuoren, Soukan Kasavuoren jne kaltaiset paikat säilyvät kauas tulevaisuuteen asukkaiden virkistysalueina ja mielellään myös kaupunkikuvallisesti merkittäviksi määriteltävinä alueina.

"Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

kiitos vastaukset valtuustokysymykseemme laatineille virkamiehille ja tekniselle lautakunnalle hyvistä huomioista jatkovalmistelua varten.

Tämä valtuustoaloite on saanut kimmokkeen erityisesti Saunalahden Kummelivuoresta. Siellä on ollut iso kallioalue, jota voi luonnehtia kaupunkikuvallisesti merkittäväksi, mutta jonka paikalla on nykyään sinänsä hyvin suunniteltu kerrostaloalue. Entisen kaltaista virkistysaluetta ei enää kuitenkaan ole. Onneksi Tyrskyvuoren kalliot Kivenlahdessa ja Kasavuoren kalliot Soukassa on säästetty rakentamiselta. Nämä molemmat alueet ovat paitsi nykyisille asukkaille tärkeitä virkistysalueita, niin myös kaupunkikuvallisesti merkittäviä alueita.

Toivon, että kaupungistumisen kiihtymisen myötä hahmotetaan myös se, että paitsi merkittäviä rakennuksia, niin myös merkittäviä luontokohteita on osattava tunnistaa niin, että niitä osataan säilyttää seuraaville sukupolville. Nämä ovat paikkoja, jossa kuntalaiset saattavat viettää aikaa vuosikymmenestä toiseen ja joilla on alueella asuville esteettistä arvoa, virkistysarvoja, alueen identiteettiin ja historiaan liittyviä arvoja ja niin edelleen. Isot peruskallioalueet ovat jotain, jotka säilyvät vuosisadasta toiseen, jos me ihmiset emme niitä päätä tuhota.

Kun Espoo-tarinan päivityksen yhteydessä on joskus kysytty, että mitä kuntalaiset erityisesti täällä arvostavat, niin vastaus on ollut luontoa. Tämän tulisi pysyä mukana kaikessa päätöksenteossa.

Lopuksi olen tehnyt seuraavan toivomuksen, jonka toivon vaikuttavan maankäytön suunnitteluun kaupunkikuvallisesti merkittävien alueiden määrittelyn osalta.

Valtuusto toivoo, että kuntalaisia pyrittäisiin osallistamaan kallioalueiden kaltaisten kaupunkikuvallisesti merkittävien luontoalueiden valitsemisessa ja määrittelyssä."

Valtuustopuheeni hyvinvointisuunnitelmasta eli erityisluokkien merkityksestä

Arvoisa puheenjohtajat, hyvät valtuutetut, 

hyvinvointikertomus sisältää paljon tärkeää tietoa myös meidän luottamushenkilöiden työn tueksi ja nämä ikäkausittaiset hyvinvointisuunnitelmat ovat monessa suhteessa aivan erinomaisia.  

Monet muut ovat puuneet kokonaisuudesta jo hyvin eli nostan vain yhden yksittäisen asia ja se on lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa kohdassa 3.1 oleva mittari eli ”Erityisluokkiin varhaiskasvatuksesta ohjautuvien lasten määrä”. 

Tässä siis mittarin mukaan tilanne on sitä parempi, mitä vähemmän lapsia erityisluokkiin ohjautuu. Ymmärtäisin tämän mittarin, jos tilanne olisi se, että meillä aivan selvästi ohjautuisi erityisluokille lapsia, joiden paikka olisi ennemminkin yleisopetuksessa. Mutta meillä on jo alettu purkaa erityisluokkia ja sijoittaa lapsia aiempaa useammin yleisopetukseen ja opettajilta ja muilta ammattilaisilta tuleva viesti on pikemminkin se, että kaikille tarvitseville ei nykyisellään saada paikkaa erityisluokassa. 

Inkluusion toteuttaminen on totta kai tärkeää ja sen tulee aina olla tavoite. Meidän ei tule millään lailla segregoida oppilaita ilman selkeitä perusteluja siihen. Mutta yhtä lailla oppilailla tulee olla oikeus riittävään tukeen.  

Varhaiskasvatuksessa kannatan voimakkaasti inkluusiota, mutta siellä on vielä suhteellisen helppo muodostaa ryhmiä, joissa on sekä tavallisesti kehittyneitä lapsia että erityistä tukea tarvitsevia. On erittäin hyvä, että tässä vaiheessa lasten on mahdollista oppia jäljittelemällä ja saada vertaisryhmässä esimerkkiä erilaisten asioiden tekemisestä. Myös varhaiskasvatuksessa on kuitenkin erittäin tärkeää, että ryhmät ovat hyvin resursoituja. On riittävästi opettajia, hoitajia ja avustajia. 

Kouluiässä seuraukset voivat kuitenkin olla hyvinkin katastrofaaliset, jos lapsi ei kykenekään seuraamaan yleisopetusta eikä saa riittävästi tukea omaan oppimiseensa. Lapsi, joka ei opi koulussa, saattaa syrjäytyä ensin jatko-opinnoista ja sitten myöhemmin laajemminkin. 

Osalla oppilaista on myös sellainen vamma tai sairaus, minkä takia paikka erityisluokalla on itsestäänselvyys. Tässäkin mielessä mittari on outo. 

Kaiken kaikkiaan on lapsia, joille nimenomaan iso opetusryhmä tuottaa haasteita tai joille ei kyetä tuomaan riittävää tukea isoon opetusryhmään, vaan pienryhmä eli erityisluokka on se oppimisen mahdollistava tekijä. Meidän tulisi kyetä pitämään kaikki lapset opetuksessa ja oppimisessa mukana ja yksinkertaisesti osan kohdalla se tapahtuu parhaiten erityisluokalla ja kaikki muut vaihtoehdot ovat vain toiseksi parhaita tai pahimmillaan hyvinkin huonoja. 

Olen tyytyväinen siitä, ett Kajava on muuttanut esitystään ja tämä uusi esitys nro 6.11 on huomattavasti parempi (kyseessä inkluusion toimivuutta selvittävä mittari). Minusta on tärkeää, että inkluusion toimivuutta selvitetään opettajien ja lasten ja heidän perheidensä näkökulmasta, mutta missään nimessä asiasta ei kuulu kysyä niiden luokkien oppilailta, joiden luokkaan on integroitu erityisoppilas. Lasten ei kuulu ottaa kantaa siihen, saako heidän joukossaan olla vammainen tai sairas oppilas. Inkluusiopäätökset tulee tehdä perheiden ja opettajien ja terveydenhuollon ammattilaisten näkemysten ja päätösten pohjalta, ei lasten itsensä. 

-- Tässä vaiheessa puheenvuoron maksimiaika kolme minuuttia päättyi. Jos aikaa olisi vielä ollut, niin olisin jatkanut hetken siitä, millä tavalla erityisoppilaista valitettavan usein sekä politiikassa että muuten puhutaan. Ensinnä ajatellaan lähtökohtaisesti, että nämä kaikki oppilaat käyttäytyvät häiritsevästi. Suinkaan kaikkiin sairauksiin, vammoihin tai muihin tilanteisiin ei liity minkäänlaista häiritsevää käytöstä. Lapsella voi olla cp-vamma, vaikeuksia kommunikoida tai liikkua, hänellä voi olla autismin kirjon häiriö, mikä näkyy voimakkaana vetäytymisenä. 

Hänellä voi olla myöskin vamma, joka aiheuttaa oireilua kovassa metelissä ja hälyssä. Tällöinkään vika ei ole lapsessa vaan ympäristössä, joka ei tuota hänelle tarpeeksi rauhallista oppimisympäristöä. Lähtökohtana pitäisi olla lapsen parhaan turvaaminen, ei lapsesta ongelmana puhuminen. Aikuiset vammaiset kohtaavat paljon syrjintää. Se ei ole ihme, jos syrjivä puhe aloitetaan jo lasten kohdalla.