maanantai 11. joulukuuta 2017

Valtuustopuhe lastensuojeluntarpeen kasvun ehkäisemisestä


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
kuten osavuosikatsauksesta ja tarkastuslautakunnan lausunnosta ilmenee, lastensuojelun tarve on ollut Espoossa tänä vuonna kasvussa. Onkin todella hyvä asia, että osavuosikatsauksenkin mukaan lapsiperheille pyritään tarjoamaan tukea ajoissa ja siten ennaltaehkäisemään lastensuojelun tarvetta.

Tähän liittyen olen erittäin tyytyväinen siihen, että päätimme lisätä ensi vuoden talousarvioon resursseja muun muassa lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluihin, kouluterveydenhuoltoon ja aikuissosiaalityöhön. Lastensuojelun tarvetta tulee nimenomaan ehkäistä moniammatillisesti ja peruspalveluita vahvistamalla.

Lasten ja nuorten hyvinvointia ylläpitävät yhtä lailla laadukas varhaiskasvatus ja nuorisotyö kuin helppo pääsy kouluterveydenhuoltoon sekä se, että vanhemmat saavat apua päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä väkivaltaiseen käytökseen ja uupumukseen. Perhetyö ja kotipalvelu ovat verrattain edullisia palveluja, joilla voidaan saada aikaan valtavia säästöjä inhimillisestä ja taloudellisesta näkökulmasta. Myös äitiys- ja lastenneuvolalla on tärkeä rooli.

Olenkin huolestunut siitä, miten sote-uudistus voi vaikuttaa lasten ja vanhempien palveluiden integraation kehittämiseen ja lastensuojelun tarpeen havaitsemiseen. Eri toimialojen ja toimintojen välinen yhteistyö on tässä hyvin tärkeää, kuten myös se, että tukea pyritään viemään lasten omaan elinympäristöön. Jos palvelut ovat kovin hajallaan, tämä vaikeutuu.



Erityisen tärkeää on siis kehittää perheiden ja yksilöiden varhaista tukea ja auttamista sekä vahvistaa perustason palveluja. Mitä aiemmin ongelmat kyetään estämään, sen parempi. Asiakasmäärät erityistason palveluissa ovat kuitenkin kasvaneet ja valitettavasti osa espoolaisista lapsista elää sellaisissa olosuhteissa, joissa heidän kehityksensä on vakavassa vaarassa. Joudumme siis tasapainoilemaan ennaltaehkäisyyn sijoittamisen ja lastensuojelun kaltaisten palveluiden riittävän resursoinnin välimaastossa, koska myös lastensuojelun asiakkaana olevat lapset tarvitsevat riittävästi työntekijän aikaa ja osaamista.

Työntekijöillä täytyy olla riittävästi aikaa perehtyä sekä lapsen että hänen koko perheensä tilanteeseen. Työn kehittäminen ja organisointi ovat tärkeää, mutta se ei poista sitä, että asiakasmäärillä per työntekijä on aina myös väistämättä merkitystä. Kannatankin Kausteen lastensuojelun asiakasmäärien selvittämiseen ja suositusten toteuttamiseen liittyvää toivomusta. Meillä on kaikki mahdollisuudet Espoossa toteuttaa valtakunnan laadukkainta lastensuojelua.

torstai 23. marraskuuta 2017

Valtuustopuheeni Kivenlahden kirjaston tulevaisuudesta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, olen tietääkseni tällä hetkellä ainoa kivenlahtelainen kaupunginvaltuutettu ja siksi haluan tätä valtuustokysymyksen vastausta myös kommentoida.
Toivon, että Espoonlahden aluekirjastohanke etenee viimeinkin. Hankkeesta on puhuttu todella kauan ja myös Espoonlahti tarvitsee aluekirjaston. [Puhuin alkuosan spontaanisti ja tiivistetysti sisältö oli suunnilleen yllä oleva.]

Toivoin kuitenkin, että aluekirjastojen ja lähikirjastojen välille ei luoda vastakkainasettelua, vaan ymmärretään, että molempia tarvitaan. Isoja, laajan palvelun aluekirjastoja sekä pienempiä lähikirjastoja, jotka ovat erityisen tärkeitä niille väestöryhmille, joiden ei ole helppo liikkua palveluiden perässä eli erityisesti lapsille ja vanhuksille. Espoonlahden kohdalla on huomioitava, että Kivenlahdesta ja Soukasta on itse asiassa monilta alueilta aika pitkä matka Lippulaivaan.

Mielestäni kirjasto on kuitenkin palvelu, jota lasten pitää voida omatoimisesti käyttää. Lähtökohta ei voi olla, että kirjastossa käyminen vaatii bussilipun ja että se ei voi tapahtua itsenäisesti koulun jälkeen, vaan ainoastaan vanhemman kanssa. Lasten lukemisen on tilastollisesti havaittu Suomessa vähentyneen ja jos kaupunki haluaa panostaa opetukseen ja koulutukseen, niin sen pitää nimenomaan panostaa myös kirjastopalveluihin. Kirjasto on todella väärä säästökohde.

Kivenlahtelaisena olen myös huomannut, että kirjasto on lapsille tärkeä ajanviettopaikka koulun jälkeen ja olen todella iloinen, että Kivenlahden kirjasto on nyt palaamassa entisiin tiloihin, joiden sisäilmaongelmat ovat toivottavasti historiaa. Olen aikoinaan työskennellyt yhdessä alueen kouluista ja nähnyt myös tässä yhteydessä, miten olennaista on, että koulu ja kirjasto sijaitsevat lähekkäin. Nykyään kivenlahtelaisena kannan myös huolta paikallisen ostarin palveluista. Lapsemme ja nuoremme viettävät siellä joka tapauksessa aikaa, joten siellä tulisi olla myös kirjaston kaltainen palvelu ja ylipäätänsä monipuolisesti palveluja, jotka ylläpitävät asukkaid hyvinvointia ja alueen elinvoimaisuutta. Toivon, että lähikirjastojen merkitys ymmärretään myös jatkossa.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Valtuustokysymys vammaispalveluiden määrärahoista


Teimme valtuustoryhmätoverini Noora Koposen kanssa valtuustokysymyksen vammaispalveluiden määrärahoista kesäkuussa. Kuluvan kuukauden kaupunginvaltuuston kokoukseen siihen oli saatu vastaus sosiaali- ja terveystoimelta. Alla valtuuston kokouksessa pitämäni puheenvuoro. Valtuusto hyväksyi yksimielisesti vammaisten lasten perheisiin liittyvän toivomukseni.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitän sote-toimialaa tästä vastauksesta kysymykseemme. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että tämän vuoden määrärahavaje vammaispalveluiden budjetissa on tarkoitus korjata ensi vuoden talousarviossa.

Vastauksesta ilmenee, että vammaispalveluissa on kehittämis- ja tehostamistarpeita.
Toivottavasti näitä haasteita ratkottaessa hyödynnetään kohderyhmän itsensä sekä heidän omaistensa kokemuksia ja ja toimitaan kaikin puolin innovatiivisesti. Joissain palveluissa on myös erityisen olennaista kiinnittää työntekijöiden hyvinvointiin huomiota, jotta työntekijöitä saadaan rekrytoitua ja heidän vaihtuvuutensa olisi mahdollisimman pieni.

Vammaispalveluissa on hyvin paljon kyse perusoikeuksien toteutumisesta ja mikäli näihin palveluihin kohdistuu tehostamistarpeita, niin eettistä keskustelua tulee käydä erityisen paljon.

Suomessa usein ihmisoikeuksista puhuttaessa ajatellaan, että ihmisoikeusongelmat ja -kysymykset ovat ikään kuin jossain toisaalla, muissa maissa. Mutta vammaispolitiikkaan, kuten moneen muuhunkin politiikan lohkoon ihmisoikeuskysymykset liittyvät hyvin olennaisesti.

Vammaispalveluissa on kyse hyvin perustavanlaatuisista kysymyksistä kuten siitä, että millaiset mahdollisuudet ihmisellä on asumiseen, työhön, osallisuuteen omaa elämää koskevissa päätöksissä, liikkumiseen, riittävään toimeentuloon ja tarvittaessa riittävään hoivaan.

Erityisen paljon toivon toimialan kiinnittävän huomiota vammaisten lasten vanhempien tilanteeseen. Ollessani viime- ja toissa edellisellä valtuustokaudella sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen koin, että nimenomaan vammaisten lasten vanhemmat ovat ryhmä, jonka hyvinvointiin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Tässä ryhmässä riski uupumiseen on erityisen suuri. Tukipalveluiden kehittämistä ja kotiin viemistä tulisi jatkaa ja varmistaa, että vammaisten lasten vanhemmat pystyvät pitämään omaishoidon tukeen kuuluvat vapaat.

Teille on jätetty tähän liittyen toivomus numerolla 7 ja se kuuluu näin: "valtuusto toivoo, että sosiaali- ja terveystoimi kiinnittää erityistä huomiota vammaisten lasten perheiden tukitoimien kehittämiseen ja ylläpitämiseen, kuten esimerkiksi omaishoitajien mahdollisuuksiin pitää omaishoidon tukeen kuuluvat vapaapäivät.


lauantai 9. syyskuuta 2017

Muutamia nostoja Espoo-tarinasta eli Espoon strategiasta


Luen esitystä Espoo-tarinaksi eli Espoon strategiaksi läpi maanantain valtuuston kokousta varten. Tekstiosa löytyy täältä ja taulukko-osa (päämäärät, tavoitteet ja toimenpiteet) täältä.

Nostan tässä muutamia itselleni erityisen tärkeitä kohtia taulukko-osasta:

"Varhaiskasvatuksen henkilömitoituksen nykytaso säilytetään."

Aivan äärimmäisen tärkeä juttu. Mitä isommiksi lapsimäärät per hoitaja/lastentarhanopettaja kasvavat, sitä vähemmän työntekijöillä on aikaa per lapsi ja melutasot ryhmissä kasvavat. Lasten stressitaso kasvaa isommissa ryhmissä ja stressin on todettu olevan kehittyville aivoille haitallista. Päivähoidon laatu pitää kerta kaikkiaan turvata. Päiväkotien henkilökunta on myös varsin pienipalkkaisista ja varsinkin lastentarhanopettajien rekrytointi on nyt jo haasteellista. Isompi ryhmä tekisi työstä entistä raskaampaa.

"Opetuksen ja ohjauksen oppilaskohtainen resurssi säilyy korkealla tasolla."

Espoossa on perinteisesti panostettu opetukseen (sisäilmaongelmaiset tilat ovat sen sijaan olleet tässäkin kaupungissa murheenkryyni) ja tätä pitää jatkaa. Turvaamalla jakotuntien ja kouluavustajien määrä pystymme turvaamaan myös niiden oppilaiden koulupolun, jotka tarvitsevat enemmän tukea sekä ylipäätänsä parannamme kaikkien lasten oppimisedellytyksiä. Suomen kaltainen maa pärjää vain opetukseen ja laadukkaaseen koulutukseen panostamalla ja tämä työ on aloitettava varhain.

"Ehkäistään koulujen välistä eriarvoistumista kehittämällä opetusmäärärahojen osoittamisen periaatteita tukemaan lähikoulujen hyvinvointia ja ennaltaehkäisemään alueellista segregaatiota".

Puhuin juuri tästä asiasta omassa valtuustopuheessani kesäkuun valtuuston kokouksessa keskusteltaessa asuinalueiden välisen segregaation vähentämisestä.

Sellaista tilannetta ei missään nimessä saa syntyä, että jotain koulua vältellään todellisten tai kuviteltujen huonojen oppimistulosten takia.

"Lukion aloituspaikkoja lisätään kohtuullisen sisäänpääsykeskiarvon takaamiseksi."

Jälleen äärimmäisen tärkeä asia. Tänä vuonna Espoossa vaadittiin jo 7,83 keskiarvo lukioon pääsemiseksi. Lukioon tulisi mielestäni ehdottomasti päästä jo noin seitsemän keskiarvolla. Ammattikoulun tulee olla tarkoitettu nimenomaan sille puolelle suuntautuneille ja monelle ammatilliselle linjalle on nytkin huomattavan vaikea päästä. 16-vuotiaalla nuorella on hyvin vähän mahdollisuuksia suomalaisessa työelämässä ja yleissivistävän lukiokoulutuksen aikana oppilas kasvaa ja kehittyy. Pelkkä vaikea murrosikä tai haastava perhetilanne voi vaikuttaa keskiarvoa alentavasti ja muutamaa vuotta myöhemmin oppilaan tilanne olla jo aivan toinen.

"Vahvistetaan erityisesti nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuutta."


Hoitoa on saatava nykyistä nopeammin ja palveluvalikoiman on oltava riittävän monipuolinen. Osa nuorista hyötyisi erityisesti ryhmämuotoisista hoitomuodoista, jotkut tarvitsevat intensiivistä keskusteluapua ja osalla tuen tarve on vieläkin raskaampi. Nuorten ihmisten hoito ei saisi koskaan olla liikaa lääkkeiden varassa.

"Vanhusten kotihoidon toimintatapoja kehitetään jatkuvasti vastaamaan vanhusten tarpeita. Tarvittaessa varmistetaan sujuva pääsy palveluasumisen piiriin."

Viittaus palveluasumiseen kattaa tässä kuulemma myös raskaampaa hoivaa tarvitsevat eli hoiva-asumisen. Tämä kohta on myös joka tapauksessa inhimillisesti valtavan tärkeä. Meidän tulee kehittää kotihoitoa, mutta kyetä tunnistamaan nykyistä paremmin se hetki kuin vanhuksen ei pidä enää asua kotona niin inhimillisistä kuin taloudellisistakaan syistä. Suurimmat hyvinvointiriskit ja uhat näen kaikista ihmisryhmistä juuri vanhusten kohdalla eli että kotona asutaan tilanteessa, jossa vanhus kerta kaikkiaan tarvitsee jo raskaampaa hoivaa tai että pitkäaikaishoidossa henkilöstömitoitusta lasketaan.

Vanhusikäisen väestön määrä kasvaa nyt vauhdilla. Meidän pitää luoda Suomeen työtä ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaista talouskasvua, jotta kykenemme turvaamaan vanhenevan väestönosan palvelut. Tästä ei saa tulla yhteiskunta, jossa varallisuus määrittää sen, kellä on mahdollisuus saada itselleen tarvitsemaansa hoivaa ja palveluita.

Vammaisista ei ole nyt mitään mainintaa strategiassa. Moni vanhuspalveluihin liittyvä asia pätee myös vammaisiin. Muun muassa omaishoitajien jaksamisesta tulee huolehtia (mahdollistaa vapaapäivien pitäminen) sekä taata riittävät vammaispalvelut ja asumisyksikköjen henkilöstömitoitukset. EDIT: Vammaisiin liittyviä kirjauksia onnistuttiin lopulta vielä saamaan strategiaan.

"Kaupungin kasvaessa huolehditaan luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden säilymisestä."

Vaikka tarvitsemme uusia asuntoja ja asuinalueita, niin täällä tulee olla tilaa hengittää ja liikkua luonnossa myös jatkossa. Espoon brändin tulisi korostaa luonnonläheisyyttä ja luontoarvoja. Tällainen luonnonläheisyys on jotain, mitä monessa muussa maailman metropolissa ei ole.

Meidän neuvottelijamme Inka Hopsu ja Tiina Elo ovat kaiken kaikkiaan tehneet hienoa työtä. Huomattavan moni Vihreiden tavoitteista on päätynyt esitykseen mukaan.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Valtuustopuheeni segregaation torjumisesta



Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että kaupunginhallitus päätti tätä aloitevastausta käsitellessään, että osana Espoo-tarinan päivitystä valmistellaan toimenpiteet asuinalueiden välisen segregaation vähentämiseksi Espoossa. Tämä aloitevastaus nimittäin tällä hetkellä keskittyy hyvin voimakkaasti sinänsä erittäin tärkeään tulevaisuuden asuntopolitiikkaan.

Segregaatiota kuitenkin torjutaan myös muilla keinoin. Suuri osa Espoosta on jo rakennettu. Meidän on siis panostettava myös nykyisten lähiöiden elinvoimaisuuteen. Esimerkiksi kaikki valtion myöntämät lähiöiden korjausavustukset ovat ehdottomasti hyödynnettävä.

Koulujen ja asuinalueiden eriarvoistuminen kietoutuu myös yhteen. Erityisesti niillä alueilla, joilla asuu keskimääräistä enemmän huono-osaista väestöä, on tärkeää pitää koulujen luokkakoot pieninä sekä turvata kouluavustajien ja koulupsykologien ja kuraattorien määrä. Nämä samat asiat luonnollisesti edesauttavat hyviä oppimistuloksia ja syrjäytymisen ehkäisyä muuallakin.

Koulujen eriarvoistumisesta on kuitenkin kansainvälisesti runsaasti näyttöä ja ilmiö on havaittavissa jo joissain isoissa kaupungeissa Suomessakin. Espooseen ei saa kehittyä sellaista tilannetta, että perheet muuttavat pois joltain asuinalueelta vain siksi, että alueen koulua vältellään joko todellisten tai kuviteltujen huonojen oppimistulosten vuoksi. Tämän takia on tärkeää tarvittaessa kohdistaa lisäresursseja tiettyihin kouluihin. Hyvällä koulutuksella ja opetuksella on mahdollista taata jokaiselle nuorelle mahdollisuus edetä elämässä perhetaustasta riippumatta sekä torjua ylisukupolvista syrjäytymistä.

Kaupungin eri toimialojen on kaiken kaikkiaan torjuttava yhteistyössä asuinalueiden välistä eriytymistä. Myös asukkaiden ja yksityisen sektorin toimijoiden osallistaminen on tärkeätä. Hyvät kaupalliset palvelut edistävät asuinalueiden vetovoimaisuutta. Julkisten rakennusten, katujen ja puistojen kunnossapidon ohella on kiinnitettävä huomiota toimiviin joukkoliikenneyhteyksiin, lähi- ja liikuntapalveluihin, kirjastoihin, yhteisöllisyyttä luoviin kulttuuritapahtumiin, asukaspuistoihin ja asukastiloihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Kannatan myös Henna Partasen toivomusta numerolla 8.

Valtuustopuheeni osavuosikatsauksesta


Valtuustopuheeni kaupungin osavuosikatsauksesta. Valtuusto hyväksyi lisäysesitykseni.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
olin juuri päättyneellä valtuustokaudella sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Kiinnitin taannoin huomiota siihen, että lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta ei löytynyt jonotusaikoja lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Pyydettyäni asiasta toimialalta selvitystä ilmeni, että lastenpsykiatriseen avohoitoyksikköön on kiireellisissäkin tapauksissa kolmen ja puolen kuukauden jono. Myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on ollut hälyttävässä kasvussa.

Tämän jälkeen oli hyvin ikävä lukea kaupungin viime vuoden arviointikertomuksesta, että meillä on Espoossa 5-10 terveydenhoitajan vaje koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa ja myöskään koulukuraattorien ja psykologien määrä ei ole suositusten tasolla.

Tästä osavuosikatsauksesta on nähtävissä, että myös muun muassa vanhusten kotihoidossa ja vammaispalveluissa on määrärahahaasteita, jotka luonnollisesti jollain tapaa heijastuvat palveluntuotantoon. Esimerkiksi vammaispalveluiden määrärahavaraus näyttää tämän osavuosikatsauksen sivun 12 mukaan todennäköisesti ylittyvän noin neljällä miljoonalla eurolla.

Kaupungin vuoden 2018 taloussuunnittelu käynnistyy elokuussa ja pian saadaan myös tammi-heinäkuun osavuosikatsaus, jonka perusteella kuluvan vuoden menokehitystä pystytään jo varsin hyvin arvioimaan.

Ensi vuoden budjettisuunnittelussa tulee huomioida ne asiat, mitkä nyt nousevat viime vuoden arviointikertomuksesta sekä tämän vuoden osavuosikatsauksista.

Kuten kaikkialla Suomessa myös Espoossa on tavoitteena, että vanhukset asuvat aiempaa pidempään kotona. Se vaatii kuitenkin toimivia kotihoidon palveluja.

Aikuistuville kehitysvammaisille on löydyttävä kodit ja vammaispalvelut pitää toteuttaa lain vaatimissa määräajoissa.

Ongelmat peruspalveluissa heijastuvat herkästi kalliimpiin erityispalveluihin eli esimerkiksi koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon vaje on sekä inhimillisesti että taloudellisesti ongelmallinen.

Meillä täytyy olla riittävästi seurantatietoa, jotta ensi vuoden budjettineuvotteluissa kyetään tekemään mahdollisimman onnistuneita päätöksiä näiden asioiden suhteen.

Kun edellisessä sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa näytti siltä, että toimeentulotuesta on säästymässä määrärahoja, niin äänestin sellaisen esityksen puolesta, jossa näitä varoja olisi siirretty niihin tulosyksiköihin, joissa tarvittaisiin määrärahalisäystä.

Nyt myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että tämä määräraha ei kuitenkaan valitettavasti kerta kaikkiaan ole käytettävissä, vaan se poistetaan talousarviosta jo aiemmin suunnitellun mukaisesti. Tämä asia on nyt moneen otteeseen varmistettu virkamiehiltä.

Vammaispalveluiden määrärahavaje saattaa kuitenkin realisoitua vielä tänä vuonna ja pian alkavassa ensi vuoden taloussuunnittelussa on kyettävä mahdollisimman hyvin huomioimaan tämänhetkiset ongelmat.

Teille ehdittiin ennen kokouksen alkua jakaa Inka Hopsun nimissä oleva lisäysesitys. Neuvottelutoimikunnan keskustelun seurauksena esitystä päätettiin kuitenkin joiltain osin muuttaa. Selkeyden vuoksi tämä uusi esitys on siis jaettu nyt kokouksen aikana teille minun nimelläni ja numerolla 9.

Tähän on vielä tullut ihan yhden sanan muutos eli opiskelijaterveydenhuollon sijasta lopullisessa esityksessä kuuluu puhua koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta. Luen teille lisäysesityksen nyt ääneen:

Valtuusto kehottaa sosiaali- ja terveystoimea arvioimaan tammi-heinäkuun osavuosikatsauksen yhteydessä vammaispalveluiden menoarvion ylityksen tarvetta sekä tekemään arvion kuluvan vuoden talousarvion riittävyydestä vammaispalveluiden, koulu- opiskelijaterveydenhuollon, vanhusten kotihoidon sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta vastaavien tulosyksiköiden vuoden 2018 talousarvion laadinnan pohjaksi.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Traumaosaamista on lisättävä sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä opetustoimessa


HS:ssa 4.6.2017 käsiteltiin toiselle puolelle Suomea sijoitetun espoolaisen nuoren tilannetta.
Kirjoituksesta oli pääteltävissä, että lähiseudulta ei ole löydettävissä sijaishuoltopaikkaa, jossa olisi saatavissa varhaislapsuudessaan vakavasti traumatisoituneelle nuorelle sopivaa  ammattiosaamista.

Traumataustaisten lasten ja nuorten auttamisjärjestelmää tulisi kehittää. Apua tulisi saada jo peruspalveluissa ja ilman diagnoosia mielenterveyden häiriöstä. Tulevissa sosiaali- ja terveyskeskuksissa olisi hyvä olla kriisiauttamiseen erikoistunut sosiaalityöntekijä/psykoterapeutti. Myös perheneuvoloiden henkilökunnan traumaosaamista tulisi lisätä. Viimeistään lastenpsykiatrisesta yksiköstä tulisi löytyä nopeasti apua kiintymyssuhdeongelmiin ja muuhun traumaoireiluun.

Traumaattisten tapahtumien seurauksena oireileva lapsi voi olla esimerkiksi adoptio- tai muuten lastensuojelutaustainen, turvapaikanhakijalapsi tai kuka tahansa lapsi, jonka vanhempi on esimerkiksi tehnyt itsemurhan tai käyttäytyy väkivaltaisesti. Hoitamaton trauma voi näkyä esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmien puhkeamisena tai ylisukupolvisena väkivaltakäyttäytymisenä.

Myös opettajankoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa olisi lisättävä psykologista tietotaitoa traumataustaisen oppilaan kohtaamisesta ja selviytymisen tukemisesta. Opettajan tai lastentarhanopettajan on tärkeää kyetä tunnistaa mahdollisen trauman vaikutukset lapsessa osatakseen tukea lasta ja kannustaa lapsen perhettä hakemaan apua. Opettaja saattaa huomata lapsen ongelmat jopa lapsen omia vanhempia paremmin, koska hän pystyy vertaamaan lapsen käytöstä muiden samanikäisten lasten käytökseen. Vääränlainen suhtautuminen traumaattisen tapahtuman seurauksena oireilevan lapsen käytöshäiriöihin ei myöskään edistä lapsen selviytymistä.

Suurin osa hyvinkin järkyttäviä asioita kokeneita ihmisistä tulee lopulta pärjäämään elämässään erinomaisesti. Moni heistä kuitenkin hyötyisi oikea-aikaisesta ja oikeanlaisesta tuesta. Auttamalla kovia kokeneita lapsia, nuoria ja perheitä ajoissa vähennämme inhimillistä kärsimystä tulevaisuudessa.

Pinja Nieminen, kaupunginvaltuutettu (vihr)
Mikki Kauste, kaupunginvaltuutettu (vihr)
Espoo