Valtuustopuheeni valtuustoaloitteesta luonnonhyvinvointipuistosta Matinkylän tallin tontille
Arvoisa puheenjohtaja,
hyvät valtuutetut
Allekirjoitin itsekin tämä valtuustoaloitteen, koska tässä mielestäni esitetään toiseksi paras ratkaisu Matinkylän tallin tontin käytölle tulevaisuudessa. Toivon suuresti, että tallin tontille saadaan pian jotain eläinpainotteista toimintaa, joka on mahdollisimman monen espoolaisen asukkaan saavutettavissa.
Toivon kuitenkin ensisijaisesti, että tallin tontille edelleen saataisiin nimenomaan talliyrittäjä. Olen ymmärtänyt, että yksi haaste tässä on tontin koko. Olisi tärkeää, että kaupunki voisi antaa sellaisen signaalin, että tontin kokoa on vielä kaavassa mahdollista kasvattaa, jotta tänne saataisiin sellainen yrittäjä, joka uskaltaa lähteä aloittamaan tontilla hevosurheilutoiminnan. Riittävän iso tontti auttaisi investoimaan toimintaan niin, että asiakkaita todennäköisimmin riittäisi ja toiminta olisi voitollista.
Olen itse viettänyt juuri tällä tallilla lähes koko 90-luvun. Talli on siitä onnellinen harrastus, että siitä ei välttämättä tarvitse maksaa mitään, koska ihmisiä tarvitaan pitämään hevosista huolta ja pelkkä tämä huolenpito voi olla lapsille ja nuorille hyvin palkitsevaa. Osalla lapsista ja nuorista voi olla varaa ostaa ratsastustunteja, osa saattaa lähinnä hoitaa hevosia, mutta kaikki viettävät yhdessä aikaa. Nuorelle ihmiselle tällainen yhteisö voi olla hyvin tärkeä.
Ruotsissa yhteiskunta tukee voimakkaasti ratsastusharrastusta. Suomessa on aivan toisin. Samaan aikaan kuitenkin pojille tyypillisempiä harrastuksia usein tuetaan kunnissa. Rakennetaan halleja, saatetaan ostaa jäävuoroja. Kaikessa liikunnan tukemisessa voisi yrittää pitää mielessä sitä, että jakautuuko tuki tasaisesti eri sukupuolille ja olisiko jotain, mitä kunta voisi tehdä harrastusten tasapuolisessa tukemisessa.
Ruotsissa on yleistä, että kunnat omistavat tallirakennukset ja seurat pyörittävät toimintaa. Nyt Espoossa minimi voisi olla, että pyritään tarjoamaan tontti, missä ratsastuskoulun pyörittäminen todennäköisemmin onnistuu.
Toinen 11.9 valtuuston kokouksessa pitämäni puhe aiheena Hyvinvoiva Espoo -ohjelman puolivälitarkastelu
Hyvät puheenjohtaja ja valtuutetut,
Kannatan valtuutettu Järvisen toivomusesitystä näihin ohjelmaryhmiin liittyen. Meillä on nyt ollut useamman valtuustokauden ajan näitä ohjelmaryhmiä ja minusta niissä on usein toistunut isot tavoitteet, mutta myös vähäiset resurssit ja hajanaiset, yksittäiset toimenpiteet, jotka herättävät pohdinnan vaikuttavuuden tasosta.
Toimin itse Hyvinvoiva Espoo -ohjelmaryhmässä. Meillä on erinomainen puheenjohtaja ja asiantuntevat virkamiehet ja olen kiitollinen tästä luottamustoimesta, mutta silti toivon, että nyt sote-uudistuksen jälkeen seuraavalla valtuustokaudella kaupungin hyte-työtä tehdään hyvinvoinnin jaoston, ei tällaisen ohjelmaryhmän kautta. Ja että meillä on hyvinvointipäällikön tai hyte-koordinaattorin virka, kuten monessa muussa kunnassa.
Hyvinvoiva Espoo -ryhmässä on toteutettu paljon erittäin hyviä toimenpiteitä. Itse olen erityisen tyytyväinen painotukseen lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisessä sekä ohjelman kyvyssä reagoida ajankohtaisiin haasteisiin. Samaan aikaan kuitenkin ohjelmaryhmän henkilöstöresurssit ja budjetti ovat sen verran pieniä, että joudutaan tekemään erilaisia rajauksia tekemisen sisältöihin ja eri ihmisryhmiin liittyen ja strategisen työn ja isojen kokonaisuuksien tekeminen on vaikeaa. Hyvinvointityötä tulisi kyetä tekemään laajalla skaalalla, eri ihmisryhmät huomioiden ja katse kauempana tulevaisuudessa.
Kuopion kaupungilla on Hyvinvoiva Kuopio 2030 -ohjelma. Jotain tällaista tulisi olla Espoossakin. Kaiken järjen mukaan myös soten hyvinvointialueelle siirtymisen jälkeen kunnan keskeisin tavoite pitäisi olla, että kaikki lapsista vanhuksiin ja siltä väliltä voivat mahdollisimman hyvin ja tätä tavoitetta täytyy edistää suunnitelmallisesti.
Puheenjohtaja Marttilan huomio joidenkin pilottihankkeiden ottamisesta pysyväksi toiminnaksi on myös tärkeä. Kaikkien ohjelmaryhmien osalta olennaista on tunnistaa ne toimintamuodot, joita ehdottomasti kannattaa jatkaa eli että ryhmissä kehitetyt hyödylliset mallit myös oikeasti jäävät käyttöön eivätkä irrallisiksi hankkeiksi.
