Ostarinostalgiaa

Nostalgia on usein parhaimmillaan silloin kuin muistellaan jotain, mitä ei mitenkään voida saada takaisin tai mitä ei todellisuudessa edes haluta takaisin. Ikäväksi nostalgia muuttuu, jos huomataan, että jokin asia oli ennen aidosti paremmin. Mielenkiintoista kyllä, näin taitaa olla varsin harvoin. Joidenkin Espoon vanhojen alueiden ostoskeskusten kohdalla niin saattaa kuitenkin olla käynyt.

Olen elänyt 20 ensimmäistä ikävuottani Espoon Olarissa ja voin sanoa, että Espoossa vietettyä lapsuutta on yllättävän helppo nostalgisoida. Varsinkin siihen nähden, ettei Espooseen yleensä liitetä tunnelmallisia mielikuvia metsiin rakennetuista majoista ja uimaretkistä hevosten kanssa.

Olennainen osa tästä muistelusta keskittyy kuitenkin myös Olarin ostoskeskuksen ympäristöön eli Ruomelanraitin varrella olevalle alueelle Ylä-Olarissa. Alueen tämän hetken ainoa palvelu on tietääkseni yksi ravintola. Lapsuudessani siellä oli useita kauppoja, kioskeja, pesula, ravintoja, nuorisotila, uimahalli.. Kuitinmäessä oli vielä toinen palvelukeskittymä.

Palveluiden keskittyminen yhä isompiin yksiköihin ja kauemmaksi asutuskeskuksista voi vaikuttaa väistämättömältä kehitykseltä, mutta tosi asiassa se ei ole sitä.
Meistä jokainen voi yrittää vaikuttaa siihen, mistä hakee päivittäistavaransa.

Hyvin monien palveluiden sijainti on myös kunnallispoliittinen kysymys. Esimerkiksi Espoon Vihreissä on kannettu huolta muun muassa lähikirjastojen säilymisestä ja pidän myös itse kirjastoa yhtenä tärkeimmistä lähipalveluista. Myös muun muassa uimahallia Matinkylä-Olarin alueelle on pidetty esillä. Mikäli kaupungin palvelut häviävät joltain alueelta, sinne ei pahimmassa tapauksessa jää enää mitään koko ikäluokkaa ja kaikkia ihmisryhmiä yhdistävää. Vanhuksille ja lapsille toiseen kaupunginosaan lähteminen on myös paljon vaikeampaa kuin työikäisille. Itse aiemmin kivenlahtelaisella ala-asteella työskennelleenä olen myös huomannut, miten tärkeä ajanviettopaikka koulupäivän jälkeen lähikirjasto voi olla monille lapsille. Vihreille palvelun läheinen sijainti on edellä mainittujen ohella myös ekologinen kysymys. Kaupungissa ei saisi tarvita autoa jokapäiväiseen liikkumiseen.

Onneksi nostalgisoinnille hyvän vaihtoehdon tarjoaa uuden kehittäminen. Monille Espoon vanhoille ostoskeskuksille on tehtävissä paljon. Kaupunki voi tehdä kehittämissopimuksia ostoskeskusten omistajien kanssa, huolehtia leikkipuistojen kunnostamisesta ja olemassaolosta ja niin edelleen. Sillä, miltä rakennettu ympäristö näyttää, on luonnollisesti vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Ei ole samantekevää, annetaanko talojen julkisivujen rapautua ja onko viheralueita riittävästi. Asukaskokouksiin ja asukasyhdistyksiin osallistumalla sekä asioiden valmistelua kaupungilla seuraamalla ja siihen vaikuttamalla voimme jokainen pyrkiä siihen, että ostarinostalgiaa ei syntyisi, ainakaan liikaa.

Itse otan erityisen mielelläni vastaan palautetta sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvistä asioista. Muutkin terveiset menevät mietintään sekä tiedoksi Espoon Vihreiden valtuustoryhmälle ja hallitukselle.