Sosiaali- ja terveyslautakunnan terveysasemapalveluiden iltakoulu 8.12.2011

Sosiaali- ja terveyslautakunta keskusteli tänään terveyskeskusten tilanteesta eli esimerkiksi vaikeuksista rekrytoida henkilökuntaa sekä tarjota aikoja asiakkaille. Ongelmat eivät koske vain Espoota, vaan ovat varsin samanlaisia kaikkialla Suomessa. Pääkaupunkiseudulla yksityinen sektori vetää työvoimaa ja syrjäseuduilla kyse on henkilökunnan haluttomuudesta muuttaa alueelle.

Tässä tiivistelmä näkemyksistäni illan keskustelunaiheisiin:

Yhden terveysaseman yksityistäminen

Mielestäni yksityistäminen on erittäin pessimistinen viesti henkilökunnalle. Yksityistäminen viestittäisi sitä, että kunnan henkilökunnan omin voimin ja omilla taidoilla ei kyetä tekemään parannuksia toimintaan. Yksityistäminen ei ratkaise julkisen terveydenhuollon ongelmia. Terveysasemien yksityistämisestä on kokemuksia puolesta ja vastaan eri puolella Suomea. Yksityistäminen on muun muassa lisännyt kustannuksia ja se vaatii myös resurssien lisäämistä muun muassa hallintoon. Samat resurssit on ennemmin suunnattava kunnallisen palvelun kehittämiseen. Yksityistämistä perustellaan sillä, että siten saadaan selvitettyä yksityisen sektorin parhaita toimintakäytäntöjä. Haluan uskoa, että nämä käytännöt saadaan selville myös tekemällä yhteistyötä yksityistämistä kokeilleiden kuntien kanssa.

Palvelusetelien jakaminen yksityisille lääkäriasemille

Jos potilaille voitaisiin ajoittain jakaa palveluseteleitä yksityiselle sektorille, siten voitaisiin luonnollisesti helpottaa ruuhkahuippuja. Tässä kuitenkin piilee myös riskejä ja hallinnointi kilpailutuksineen vaatii jälleen resursseja. Suurin ongelma tässä on kuitenkin järjestelmän päällekkäisyys KELA-korvauksien kanssa. Jos palvelusetelin arvo ei kattaisi kaikkia kustannuksia, tästä myös muodostuisi jonkinlainen uusi erikoismaksuluokka, jolloin parempituloiset pääsisivät nyt myös kunnalla jonon ohi. Tämä aiheuttaisi myös sen, että terveyskeskustyö saattaisi olla entistä raskaampaa hoitohenkilökunnan näkökulmasta eli nykytilanne pahenisi entisestään (työterveyshuollossa ja yksityisellä sektorilla on terveempiä ja helppohoitoisempia potilaita.)

Lisää rahaa omaan toimintaan

En kannata sitä, että jos jonkin palvelun toteuttamisessa havaitaan haasteita, ne yritetään ensimmäiseksi ratkaista budjettirahoitusta kasvattamalla sen sijaan, että esimerkiksi pohdittaisiin resurssien allokointia uudelleen tai ylipäätänsä kehitettäisiin toimintaa. Terveysasematoimintaa kehitettäessä olen kuitenkin taipunut ajattelemaan, että lisäresurssit saattaisivat tulla tarpeeseen. Mikäli päätettäisiin yrittää palkata lisää lääkäreitä ja hoitajia, se vaikuttaisi terveysasemien toimintaan ja siten nykyisten lääkärien ja hoitajien toimenkuvaan positiivisella tavalla. Espoon terveysmenot ovat myös valtakunnallisen keskiarvon alapuolella, joskin väestö on keskimääräistä terveempää. Terveyspalveluihin ei kuitenkaan ole budjetoitu siinä määrin, mitä väestönkasvu edellyttäisi. Myös väestön syveneviin terveyseroihin pitäisi juuri nyt yrittää puuttua kaikin keinoin.

Illan aikana puhuin myös avustavan henkilökunnan määrästä terveyskeskuksissa (missä määrin eroaa yksityisen sektorin käytännöistä?) sekä mahdollisuuksista sosiaali- ja terveystoimen parempaan yhteistyöhön. Osa terveyskeskuksen asiakkaista hyötyisi erityisesti sosiaalialan osaamisesta. Mielestäni terveysasemapalveluiden kehittämisessä pitää jatkaa nykyisiä kehittämishankkeita ja hyödyntää sinnikkäästi kaikki mahdolliset pienetkin parannuskeinot sekä pyrkiä palkkaamaan lisää henkilökuntaa vähintään väestönkasvua ja lisääntyneitä velvoitteita (neuvola- ja kouluterveydenhuolto vie aiempaa enemmän työaikaa) vastaavasti. Hoitohenkilökunta ja virkamiehet ovat tehneet jo paljon, samalla tiellä jatkaminen toivottavasti tuottaa tulevaisuudessa tulosta. Valtion tasolla toivon, että terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen muokkaamiseen löytyy tulevaisuudessa rohkeutta. Tällä hetkellä järjestelmä suosii terveitä ja hyvätuloisia, ihmisiä joilla on työpaikka ja/tai varaa maksaa yksityisistä terveyspalveluista.