Terveyskeskusten lääkärivajeeseen puututtava nyt

Lautakuntatyön haastavimpia asioita ovat luultavasti ongelmat perusterveydenhuollossa. Espoossa on useita terveysasemia, jossa on jatkuvaa lääkärivajetta. Viime viikolla kuulin, että Samarian terveysasemalla on nyt täyttämättä kuusi lääkärinvirkaa eikä kiireettömiä aikoja ole. Myös Espoonlahden terveysasemalla tilanne on pitkään ollut huono. Pieni Eestinmetsän terveysasema piti sulkea työvoimapulan vuoksi.

Suomessa on kuitenkin enemmän lääkäreitä kuin koskaan. Tiedämme, että lääkärit pitävät terveyskeskustyötä usein niin raskaana, että he siirtyvät mieluummin yksityiselle puolelle töihin.

Mielestäni terveyskeskuslääkäreiden työolosuhteisiin ja työhyvinvointiin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota tai julkinen terveyshuolto lähtee entistä synkempään syöksykierteeseen. Terveyskeskuksessa työskentelystä olisi tehtävä sellaista, että se olisi jälleen houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi työterveyshuollossa työskentelylle.

Useita eri ammattialoja koskevissa työhyvinvointitutkimuksissa on todettu, että johtajien korkeampia työhyvinvointilukuja suhteessa alaisiin selittävät paremmat vaikutusmahdollisuudet omaan työhön. Ihmisellä on tarve tuntea hallitsevansa elämäänsä ja tekemistään. Terveyskeskuslääkärit ja varsin usein myös muut kunnan työntekijät valittavat työn pakkotahtisuutta ja puuttuvia vaikutusmahdollisuuksia. Mikäli työntekijä kokee olevansa vain ratas koneistossa, hän harvemmin kokee voivansa toteuttaa itseään työssään. Vaikutusmahdollisuuksiin ja oman työn hallintaan olisi kiinnitettävä huomiota.

Haastava työ ei ole este työhyvinvoinnille, vaan voi pikemminkin lisätä mielenkiintoa työtä kohtaan. Siten terveyskeskustyö ei luultavasti lähtökohtaisesti ole vähemmän mielenkiintoista työterveyshuoltoon verrattuna. Työterveyshuollon asiakkaat ovat homogeenisempi ja terveempi ryhmä. Työn haastavuus kääntyy kuitenkin tällä hetkellä ongelmaksi, koska lääkäreillä ei ole riittävästi aikaa potilasta kohden. Kiire ja resurssipula tekevät työstä liian raskasta.

Myös puuttuvat konsultaatiomahdollisuudet aiheuttavat lisärasitusta. Työ muuttuu liian haastavaksi ja lisää riittämättömyyden tunnetta, jos esimerkiksi mahdollisuutta geriatrian konsultaatioon ei tahdo löytyä monisairaan vanhuksen kohdalla.

Kaikki, mikä madaltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä rajaa, tulee mielestäni tarpeeseen. Terveyskeskuksiin pitäisi saada lisää erikoislääkäreitä ja se olisi sekä potilaiden ja lääkäreiden etu. Työhyvinvointiin vaikuttavat yleensä moniammatillisen työskentelyn mahdollisuus ja sosiaalisen tuen määrä. Uskon, että myös näitä tarvittaisiin lisää terveyskeskuksissa. Lääkärin työ on yksinäistä, mutta ihmiset haluavat yleensä työskennellä myös ryhmässä.

Oma lukunsa on prosessien kulku yleensä. Jos lääkärien aika menee etenevissä määrin tietokonetyöhön tai muuhun kuin varsinaiseen potilastyöhön, se on omiaan heikentämään työtyytyväisyyttä.

Myös lääkärivaje itsessään aiheuttaa rasitusta terveysaseman jäljelle jääneiden lääkärien työhön eli myös täyttämättömät vakanssit, puuttuvat sijaiset tai virkojen täyttökiellot heikentävät työtyytyväisyyttä.

Perusterveydenhuollossa olisi siis uskoakseni tehtävissä vielä paljon lääkärivajeen paikkaamiseksi. Lääkäreiden ohella myös hoitajien työhyvinvointiin on etenevissä määrin kiinnitettävä huomiota. Jatkossa yhä useampi asiakas käy ensin hoitajan luona ja hoitajille siirtyy lääkäreiltä tehtäviä. Toivottavasti emme ole muutaman vuoden päästä sellaisessa tilanteessa, että myös hoitajavaje on pahentunut entisestään. Sitä ennen toivon, että terveydenhuollon työhyvinvointiin todella yritetään kaupungin taholta vaikuttaa.