Lautakunnan viimeisimmässä kokouksessa käsittelimme muun muassa laboratoriopalveluiden palveluverkkoa ja palvelusetelikokeilua vanhusten palveluiden hoiva-asumisessa.
Lautakunta päätti äänestyksen jälkeen palauttaa virkamiesten esityksen laboratoriopalvelujen palveluverkosta valmisteltavaksi niin, että jatkossa kaikilla terveysasemilla olisi jälleen kiinteä näytteenottopiste. Kokoomuslaisten ohella myös asiasta vastaavat virkamiehet jättivät päätökseen eriävät mielipiteet, joten todennäköisesti päätöstä ei lähdetä aivan heti toteuttamaan.
Päädyin itse toivomaan laboratoriopalveluita takaisin muun muassa seuraavista syistä: laboratoriopalvelujen palveluverkon karsiminen on johtanut matka- ja kuljetuskustannusten siirtymiseen ihmisille itselleen ja KELA:lle, kuntalaisilta on tullut kuukaudesta toiseen asiasta huomattavan paljon palautetta ja jalkautuvan näytteenoton järjestäminen ei vakuuttunut minua niin toiminnan organisoinnin kuin kustannussäästöjenkään kannalta.
Päätöksiä tehdessäni pyrin aina pohtimaan huolellisesti sitä, mitkä ihmisryhmät tulevat päätösten seurauksista hyötymään ja keille ne saattavat aiheuttaa suoranaista haittaa.
Laboratoriopalveluasiassa kantani ratkaisivat ne monisairaat, heikosti liikkuvat ja yleensä pienituloiset ihmiset, jotka eivät ole vielä kotisairaanhoidon palveluiden piirissä. Tämän päätöksen kohdalla huomasin jälleen myös sen, mitä ongelmia terveydenhuollon monikanavaisesta rahoituksesta on. Tuntuu järjettömältä, että kunnalle on edullista siirtää kustannuksia (kuljetuskustannukset) KELA:n maksettavaksi. Kyse on kuitenkin samasta julkisesta rahasta.
Edellä mainituista seikoista huolimatta päätös ei ollut minulle helppo ja olen virkamiesten ja työntekijöiden puolesta hyvin pahoillani lautakunnan soutamisesta ja huopaamisesta. Kesäkuussa päätimme toisin. Laboratoriopalveluiden keskittämistä puolsi moni seikka. Esimerkiksi kertaalleen suljetussa Matinkylän laboratoriossa kävi vuodessa vain 3000 ihmistä, Tapiolassa taas 20 000. Laboratoriopalvelujen keskittämisen mahdollistamat henkilöjärjestelyt lyhensivät odotusjonoja. Pienet laboratoriot ovat myös haavoittuvaisia ja usein flunssakaudella kiinni. Alalla on työvoimapulaa ja varahenkilöjärjestelmän rakentaminen ei liene helppoa. Esimerkiksi Kalajärven terveysasema olisi tarvinnut laboratoriopalveluista leikattavaa lisätilaa. Enemmistö tiheästi näytteenottoa tarvitsevista käyttää verenohennuslääkitystä ja lääkitys on ilmeisesti lähivuosina kehittymässä niin, että näytteenottoväli harvenee. Keskimääräinen espoolainen käy vain 2-3 vuoden välein näytteenotossa.
Palveluverkkoa kehitettäessä pitäisi mielestäni muistaa niin sanottu Humen giljotiini eli ”siitä, miten asiat ovat nyt, ei voida päätellä, miten niiden tulisi olla.” Tarkoitan tällä sitä, että kuntapalveluja kehitettäessä on muistettava, että nykyhetki on seurausta erinäisistä kehityskuluista eikä mikään absoluuttinen ideaalitila.
Olemme tottuneet siihen, että palvelut sijaitsevat tietyissä paikoissa ja niissä on tietty määrä henkilökuntaa. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että ne olisivat toteutettu ihanteellisella tavalla. Ideaalitila ei mielestäni ole se, että kaikissa kaupunginosissa on täsmälleen yhtä paljon kaikkia palveluita tai että palvelut keskittyvät sellaisille alueille, joissa äänestysaktiivisuus on korkea. Sen sijaan pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mikä palveluiden tarve tietyillä alueilla on nyt ja mikä sen voidaan olettaa olevan tulevaisuudessa. Onko esimerkiksi järkevää tai oikein, että ikääntyvässä Tapiolassa on kolme lukiota ja Espoon keskustassa ei yhtään? Jos joku keksisi nyt, että Olariin pitää rakentaa vielä kaksi lukiota lisää, pitäisimme ajatusta luultavasti järjettömänä.
Palvelusetelikokeilu vanhusten palvelujen hoiva-asumisessa
Espoo kokeilee vuosina 2011-2012 palveluseteliä vanhusten palvelujen ympärivuorokautisessa hoiva-asumisessa. Espoon palvelusetelimalli on sinänsä varsin tasa-arvoinen, koska palvelusetelin määrä on sidoksissa setelin käyttäjän nettotuloihin. Setelin arvo on maksimissaan 2500€ ja minimissään 100€, mikäli henkilön tulot ylittävät 3300 euroa. Tästä huolimatta suhtaudun skeptisesti palveluseteliin. Uskon, että pitkällä aikavälillä omavastuuosuus palvelussa nousee ja lopulta seteli lisää vain erittäin hyvätuloisten valinnanvapautta. Teimme kansanedustaja Johanna Karimäen kanssa jo ennen kokousta erillisen kannanoton aiheesta.
Kaupungille palveluseteli olisi huomattavasti helpompi tapa järjestää palvelut. Raskaan kilpailutusmenettelyn sijasta tietyt ehdot täyttävät palveluntarjoajat hyväksytään listalle, jolta asiakas tekee valinnan.
Kokouksessa kannatin setelin kokeilemista, koska vanhusten palveluja tullaan aivan varmasti seuraavan kymmenen vuoden aikana kehittämään johonkin suuntaan ja nyt on hankittava mahdollisimman paljon tietoa tulevan päätöksenteon pohjaksi. Mikäli palvelusetelin voidaan olettaa esimerkiksi hidastavan pienituloisten vanhusten mahdollisuutta saada hoitopaikka tai vähentävän hänelle käteen jäävää rahasummaa, kokeilua ei missään nimessä tule vakinaistaa. Tällä hetkellä hoivakotiasuminen vie 85 % asiakkaan nettotuloista, mutta hänelle on jäätävä 212€ käytettäväksi kuukausittaisiin menoihin, kuten lääkkeisiin. Tuo summa on pieni, mutta koska palveluseteliin ei sovelleta asiakasmaksulakia, tuollaista alarajaa ei ole siinä ollenkaan.
Ehdotuksestani kokouksessa päätösesitykseen lisättiin kohta ”Sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen 22.3.2011 tuodaan selvitys siitä, mitä asioita palvelusetelikokeilussa seurataan.” Toivoin myös vanhus- ja terveyspalvelujaoston pureutuvan selvitykseen huolella. Seurantakriteerit ja mittarit ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta kokeilun tulokset ovat myöhemmin hyödynnettävissä.
Toivon, että sekä lautakunta että valtuusto kävisivät lähivuosina perusteellisen keskustelun siitä, mihin suuntaan vanhusten palveluja tullaan viemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti