Nainen on luultua pienempi riski

...työnantajalle.

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina 27.1.2013 Suomen Yrittäjänaisten mielipidekirjoituksen, jossa vaadittiin vanhemmuuden kustannusten kattamista verovaroista sen sijaan, että ne jäävät pääsääntöisesti naisten työnantajien maksamiksi.

Naisten työllistymistä vaikeuttaviin asioihin on puututtava. Olen siis sitä mieltä, että Yrittäjänaiset ovat oikealla asialla.

Mutta. Yrittäjänaiset ovat vuosia kertoneet, että yksi vauva maksaa työnantajalle keskimäärin 10 000 euroa. HS:n kirjoituksessa summa oli jo 12 000 euroa. Välillä on puhuttu myös 20 000 eurosta.

Summan suuruus hämmentää minua. Olen ollut itse esimiesasemassa ja nähnyt, että perhevapaiden kustannukset ovat oikeasti murto-osa Yrittäjänaisten ilmoittamasta.

Esimerkiksi tässä Yrittäjänaisten laskelmassa sijaisen koulutusajan palkaksi on laskettu 4000 euroa ja rekrytointikustannukset ovat 1000 euroa. Äitiyslomalle jääneen tilitoimiston työntekijän palkka on ollut 2500 euroa.

Tässä esimerkissä hoitoalan yrityksen työntekijä (palkka 2248 euroa) on jäänyt äitiyslomalle.

Sijaisen perehdytyksen ja lomakorvauksen on katsottu jälleen maksaneen työnantajalle yli 4000 euroa.

Kuinka usein sijaisen perehdytys oikeasti maksaa työnantajalle 4000 euroa? Varsinkaan suorina kustannuksina eli kyse ei ole siitä, että jonkun toisen työntekijän työaikaa menisi perehdyttämiseen. Yhden näkemäni laskelman mukaan sijainen ja raskaana oleva työntekijä olivat yhtä aikaa 2 kuukautta töissä. Onko tämä oikeasti tavallista jollain alalla? Pisin yhtäaikaisesti tietämäni työssäolo on ollut 1 kk ja silloin työpaikan johtaja vaihtui pysyvästi. Jos puhutaan erityisesti naisvaltaisista yrityksistä, niin esimerkiksi kampaamossa tuskin vaaditaan 2kk samanaikaisesti työskentelyä. Luulisi, että myös esimerkkilaskelmissa eli hoitoalalla ja tilintarkastuksessa ei välttämättä vaadittaisi kuukauden yhtäaikaista läsnäoloa poisjäävän työntekijän kanssa. Kyse on yleensä valmiksi koulutetuista ihmisistä, jotka pystyvät perehtymään muutamissa viikoissa tehtäviinsä. Hoitoalalla "keikan heittäminen" eli sijaisuuksien tekeminen useissa eri paikoissa on vielä hyvin tavallista. Koulutuksen kautta hankittu ammattitaito takaa töiden sujuvuuden.

Ajatus siitä, että työnantajalle pitäisi maksaa sijaisen perehdytys verovaroin, on ylipäätänsä ongelmallinen.

Myös tilitoimiston työntekijän vanhempainvapaan ajan lomapalkka ei kerta kaikkiaan voi pitää laskelmassa paikkansa sikäli kuin sitä pitäisi edes laskea mukaan kuluihin, koska työnantaja voi hakea sen KELAlta takaisin.

2500 euroa kuussa tienaavan henkilön vanhempainvapaan ajan lomapalkka (joka siis työnantajan kuuluu maksaa) on Yrittäjänaisten laskelmassa 5369(!) euroa. KELAn internet-sivujen esimerkissä aavistuksen vähemmän eli 25 000 vuodessa tienaavan henkilön vanhempainvapaapäiväraha-ajan lomapalkka on 2000 (koko lomapalkka 2500). KELA korvaa tuon 2000 euroa työnantajalle korotettuna kertoimella 1,26 eli työnantaja sai 2520 euroa. Yrittäjänaisten esimerkissä työnantajan maksettavaksi jäi KELA-korvauksen jälkeen vielä 1761 euroa. Voi tietenkin olla, että korvaustasoa on nostettu sen jälkeen kun laskelmat on tehty, mutta miten ihmeessä tuo vanhempainvapaan ajan lomapalkka on laskettu.

Minua häiritsee myös se, että Yrittäjänaisten kirjoituksista tulee välillä sellainen käsitys, että vanhemmuuden kustannuksia ei tällä hetkellä olisi ollenkaan tasattu.
Kaikki kustannukset eivät oikeasti jää työnantajan maksettaviksi, vaan niistä voi hakea KELAlta korvauksia, kuten yllä mainituista laskelmista ilmeneekin.

Esimerkiksi vuosiloman palkanmaksun takia työnantaja voi hakea KELAlta korvauksia. "Korvausta maksetaan enintään se määrä, minkä työnantaja on työntekijälle vuosilomakorvauksena tai lomapalkkana maksanut." Useimmissa työehtosopimuksissa on palkallinen äitiysvapaa, joka vaihtelee parista viikosta kolmeen kuukauteen. Tältä ajalta työnantaja on oikeutettu saamaan työntekijän äitiyspäivärahan suuruisen korvauksen eli noin 90-70 prosenttia palkasta.

Myös sairaan lapsen hoidosta syntyviä kustannuksia vaaditaan korvattavaksi ja tämä onkin oikeutettu vaade. Tämäkin ongelma tosin hoituisi jo siten, että sairasta lasta jäisi äidin sijaan nykyistä useammin hoitamaan isä, jolloin kustannukset jakautuisivat tasaisemmin. Ei voi olla niin, että vain naiset ovat sellaisissa työtehtävissä, joista voidaan jäädä pariksi päiväksi pois.

Kustannuksia, jotka mahdollisesti vaikuttavat halukkuuteen palkata naisia, siis syntyy kyllä työnantajalle. Niiden mittaluokka vain on tuskin yleensä Yrittäjänaisten ilmoittamalla tasolla.

Varsinkin pienyrittäjälle jo muutamilla tuhansilla euroilla voi olla luonnollisesti suurta merkitystä. Vanhemmuuden kustannuksista on puhuttava ja niihin on haettava parasta mahdollista ratkaisua. Onko kyse verovaroista vai työnantajien (ja työntekijöiden?) maksamista vakuusmaksuista? Sitä odotellessa naiset eivät kuitenkaan hyödy siitä, että kustannuksista puhutaan suurempina kuin ne todennäköisesti usein ovat. Jos kustannuksia lähdetään korvaamaan nykyistä enemmän, on myös syytä pohtia, mitä kustannuksia ja kuinka paljon? Pitäisikö esimerkiksi äitiysvapaan ajan palkan korvaussummaa nostaa?