torstai 3. joulukuuta 2020

Valtuustopuheeni Espoon 2021 talousarvioesityksestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Olen tyytyväinen siitä, että talousarvioneuvotteluissa onnistuttiin loiventamaan opetukseen ja sivistykseen kohdistuvia leikkauksia, mutta huolissani siitä, että perusopetukseen jäi kuitenkin yli kolmen miljoonan euron määrärahaleikkaus.

Perusopetus on se paikka, mitä pitäisi pikemminkin resursoida nykyistä enemmän. Myös ja erityisesti kriisiaikoina. Panostamalla perusopetukseen eli esimerkiksi turvaamalla riittävän pienet opetusryhmät ja koulunkäyntiavustajien määrän torjumme syrjäytymistä ja edistämme ihan kaikkien oppilaiden oppimista. 


Kääntäen säästöt täällä voivat aiheuttaa paljon isompia kustannuksia toisaalla, jos oppimistulokset heikkenevät tai osa oppilaista tarvitsee enemmän sosiaali- ja terveyspalveluja oppimisen haasteiden takia. Aina olisi parempi, että ongelmia ennaltaehkäistäisiin ja lapsia tuettaisiin ajoissa riittävästi. 


Tässä yhteydessä kannan huolta myös oppilas- ja opiskeluhuollon resursoinnista ja olen jättänyt seuraavan toivomusesityksen: ”Valtuusto toivoo, että oppilas- ja opiskeluhuollon resurssien riittävyyttä seurataan vuonna 2021 erityisen tarkkaan, jotta koronaepidemian vaikutuksia lapsiin ja nuoriin kyetään tarvittaessa torjumaan parantamalla oppilashuollon saatavuutta.”


Esimerkiksi koulukuraattorit ja psykologit ovat olleet jo aiemmin erittäin työllistettyjä ja samaan aikaan lapset ja nuoret raportoivat yhä useammin erilaisista mielialaoireista. Etäopetukseen siirtyminen vähintään toisen asteen osalta tulee osalla oppilaista lisäämään erinäisiä haasteita ja epidemialla on myös monen oppilaan vanhempiin ja perheeseen negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi lisääntyvän työttömyyden muodossa. 


Meidän tulisi nyt yhdessä pyrkiä siihen, että tuemme lapsiamme ja nuoriamme tässä tilanteessa ja autamme heitä kohti valoisampaa tulevaisuutta useilla erilaisilla keinoilla, joista koulutukseen, oppilas- ja opiskeluhuoltoon sekä yleisesti mielenterveyspalveluihin panostamisella on suuri merkitys.


——


Puheiden maksimipituus kolme minuuttia on hyvin lyhyt aika ja se kattoi suunnilleen tuon puheen. Jos olisin jonkin muun noston tehnyt vielä budjetista, niin se olisi voinut olla esimerkiksi se, että olen iloinen siitä, että Espoo maksaa kotihoidontuen kuntalisää jatkossa 160 euroa/kk siihen asti, kun lapsi on 2.5 -vuotias. Helsinki on päättänyt lakkauttaa lisän jo yli 1-vuotiailta. Yhä useampi lapsi itse asiassa aloittaa varhaiskasvatuksen jo pian ensimmäisen ikävuoden jälkeen, mutta toivon kuitenkin, että vanhemmilla säilyy vielä vaihtoehtoja hoidon järjestämisessä lapsen ensimmäisinä ikävuosina. Joillekin perheille 1-vuotiaana päiväkodin aloittaminen on toivottu ratkaisu ja varhaiskasvatus on yksinkertaisesti järjestettävä niin, että lapsen voi tuolloin viedä hoitoon hyvillä mielin. Toisille perheille ja lapsille parempi ratkaisu on kuitenkin olla muutama vuosi kotona ja toivon, että tämä on jatkossakin mahdollista. Pääkaupunkiseudulla elinkustannukset ovat niin kovat, että kotihoidontuen kuntalisä on monille perheille erittäin tärkeä. Ilman sitä mahdollisuus hoitaa lasta kotona saattaa määräytyä tulotason mukaan ja tämä ei ole toivottavaa kehitystä. Valintavaihtoehtojen määrän mahdollistaminen ja ihmisten erilaisten tilanteiden huomioiminen ovat ylipäätänsä politiikassa hyvin tärkeitä.


sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Lähikoulupilotista, varhaiskasvatuksen palvelusetelistä sekä talousarviosta

Avaan hieman pidemmällä tekstillä Espoon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan varapuheenjohtajan ominaisuudessa muutamia viime aikoina kuntapolitiikassa puhuttaneita asioita. Näitä ovat erityisen tuen oppilaiden integroiminen yleisopetukseen, varhaiskasvatuksen palveluseteli sekä sivistystoimen budjetti kaupungin talousarviossa.

Ns. Lähikoulupilotista ensiksi. Kaupungilla on ollut 2019 syksystä alkaen kokeilu, jossa oppimisen erityisvaikeuksia omaavia ensimmäiselle ja seitsemännelle luokalle meneviä oppilaita sijoitetaan yleisopetuksen luokkiin. Tätä on suunniteltu laajennettavaksi 2021 syksystä alkaen (nyt mukana ollut vain tietty otos kouluja) ja se on aiheuttanut paljon keskustelua. 

Paperilla arvioituna pilotti vaikuttaa sujuneen hyvin. Arviointitulokset eli opettajilta saatu palaute on koko ajan parantunut. Alustavasti tarkasteltuna oppimistulokset ovat olleet hyviä. Muutamilla oppilailla tuen tarve on todettu aiemmin ajateltua isommaksi ja heidät on siirretty erityisluokille. Malli siis koskee vain osaa erityisen tuen oppilaista ja esimerkiksi kehitysvammaisten ja autististen lasten erityisluokat yms kaupunkitasoinen erityisopetus jatkaa.

Samaan aikaan opettajilta tulee kuitenkin paljon todella huolestuneita viestejä siitä, että pilottia laajennettaisiin eli oppimisen erityisvaikeuksien kohdalla integroinnista yleisopetukseen tulisi yleinen käytäntö.

Tästä ymmärtää sen, miten voimakkaasti opettajat ovat nykyään kuormittuneita. Ajatus siitä, että luokkaan tulisi keskimääräistä enemmän resursseja vaativia oppilaita voi tuntua heti raskaalta. Ja ymmärrän tämän kyllä. Vaikka oppilaan mukana tulee sama summa rahaa kuin erityisluokalla ollessa ts. koulu voi käyttää tätä avustaja- erityisopettaja- jne rekrytointeihin, niin silti kyse ei ole samasta asiasta kuin että luokassa olisi 10 erityisen tuen oppilasta ja erityisluokanopettaja – jos nämä oppilaat lähtevät vaikkapa viiteen eri kouluun, niin mukana tulee vain 20% aiemmasta resurssista. Samaan aikaan ryhmät ovat nykyään hyvin heterogeenisiä ja ihan yleisopetuksen oppilailla saattaa olla paljonkin erilaisia haasteita. Meidän poliitikkojen tulisi myös saada lisättyä paitsi opetuksen, myös oppilashuollon resursseja.

Siitä ei myöskään pääse mihinkään, että yleisopetuksen luokat ovat isoja ja monelle oppilaalle pelkästään isossa ryhmässä toimiminen on haaste. Erityisopettajan tai avustajan tuki ei riitä, jos ongelma on isossa, meluisassa ryhmässä.

Ja samaan aikaan ymmärrän, miksi pilotti on alun perin kehitetty. Kansalliset ja kansainväliset sopimukset ohjaavat siihen, että oppilaita tulisi segregoida niin vähän kuin mahdollista. Jokainen erityisryhmään laittamispäätös pitää miettiä huolella. Siitä on myös tutkimusnäyttöä, että erityisluokilla oppimistulokset voivat jäädä huonommiksi – samaan aikaan tietenkin osa oppilaista saattaa suorastaan syrjäytyä yleisopetuksessa. 

Mutta asia on monimutkainen. Oppilaiden tilanteet ja diagnoosit eivät välttämättä myöskään ole selkeitä. Yleisopetuksen luokat voivat myös hyötyä erityisopettajan tuesta suuresti ja oppilaille voi olla hyvä kohdata erilaisia ihmisiä. Välillä integrointikeskusteluissa on suorastaan ärsyttävää se, miten vahvasti saatetaan haluta, että kaikki millään lailla normaalijakaumasta poikkeavat oppilaat ajatellaan automaattisesti erityisluokille. On aina hyvä kyseenalaistaa, että onko nykyhetkessä jotain, mitä voisi tehdä toisin. Onko meidän mahdollista tuoda erilaisia ihmisiä yhteen niin, että lopputulos on segregoimista parempi.

Olennaisinta asiassa mielestäni on se, että on riittävästi vaihtoehtoja ja resursseja ja päätökset kyetään kaikissa olosuhteissa tekemän yksilöllisesti. Ajattelen niin, että meidän tulee kyetä sekä säilyttämään erityisluokkia että katsomaan tarkasti, onko joidenkin oppilaiden etu tulla nykyistä useammin sijoitetuksi yleisopetukseen. 

Tilanne, jossa oppimisen erityisvaikeuksia omaava oppilas automaattisesti menisi yleisopetukseen, ei kuitenkaan mielestäni ole hyvä. Meillä tulee olla erilaisia luokkia, koska myös oppilaiden tilanteet ovat erilaisia. Joidenkin etu on kerta kaikkiaan olla pääsääntöisesti pienluokassa. Opettajien kokemaan kuormitukseen tulisi myös kiinnittää voimakkaasti huomiota ja pitää tämä koko ajan mielessä opetuksen resursointia mietittäessä.

Erityisen tärkeää olisi kehittää yleisopetusta siihen suuntaan, että se on kaikille oppilaille hyvä paikka. Jos koulu perustuu pitkälle avoimiin ja muunneltaviin tilaratkaisuihin, melu on merkittävä ongelma ja oppilaita on paljon yhdessä tilassa, niin se väistämättä vaikeuttaa ison osan lasten olemista ja oppimista. Ihminen on todennäköisesti rakennettu niin, että hän tarvitsee seinät ympärilleen ja rauhaa. Ei tarvitse olla kovin ihmeellisiä aistisäätelyn haasteita, että kaikki nykyaikaiset ratkaisut eivät todellakaan toimi. Yhtä lailla pienet ryhmät ja riittävä määrä opetushenkilökuntaa ja avustajia tukevat ihan kaikkia oppilaita. On todella onnetonta, jos koulussa ja yleisopetuksessa itsessään on asioita, jotka vaativat oppilaan siirtämistä erityisluokalle.

Asia kaksi. Varhaiskasvatuksen palveluseteli. Sivistystoimessa on viime vuosina työstetty palveluseteliä, jonka avulla perheet voivat ottaa nykyistä helpommin vastaan paikan myös yksityisessä päiväkodissa. Tällä hetkellä paikka yksityisessä tulee todella isolla osalla perheistä aivan merkittävästi julkista päiväkotia kalliimmaksi. 25% perheistä on niin pienituloisia, että he eivät maksa julkisesta päivähoidosta mitään. Yksityisten palveluntuottajien osuutta halutaan nostaa myös siksi, että siten saatetaan saada pienennettyä kunnan investointitarvetta eli yksityiset hankkivat tilat itse ja kunnan tarvitsee rakennuttaa niitä vähemmän.

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta hyväksyi virkamiesten laatiman pohjaesityksen, mutta kaupunginhallitus teki siihen joitakin muutoksia (me vihreät edelleen pohjaesityksen kannalla). Muutokset ovat sillä lailla erittäin ongelmallisia, että ne tuottavat satojen tuhansien eurojen lisäkustannuksen ja tämä summa on otettava muualta pois eli se voi johtaa pahimmillaan esimerkiksi avoimesta varhaiskasvatuksesta (kerhot ja asukaspuistot) leikkaamiseen. Virkamiesesitys olisi mahtunut kaupungin talousarvioon, mutta uusi esitys pakottaa lisäsäästöihin.

Syntynyt tilanne kuvaa päätöksenteon monimutkaisuutta. Monet pienet palveluntuottajat olivat varmasti tyytyväisiä tehtyyn päätökseen. Ne ovat olleet huolissaan siitä, pystyvätkö pyörittämään jatkossa toimintaa saadulla korvauksella. Ideaalitilanteessa kaupunki olisi jatkanut nykyisiä ostopalvelusopimuksia, mutta nykyään laki vaatii kilpailuttamaan ne eli nykytilanteesta tulisi päästä eroon, vaikka kuinka haluaisimme pitää ostopalvelut nykyisellään. Haluan todella itsekin nämä päiväkodit pitää ja olen toivonut, että näitä tuetaan palvelusetelimalliin siirtymisessä niin paljon kuin mahdollista, kaikki hallinto pitää tehdä mahdollisimman helpoksi ja niin edelleen.

On hyvin mahdollista, että korvaussummat eivät lopulta liity siihen, mitkä päiväkodit jatkavat ja mitkä eivät ja monet vanhempainyhdistysten pyörittämät päiväkodit eivät yksinkertaisesti kykene siirtymään yrittäjämäiseen palvelusetelimalliin. Tällöin me maksamme yksityisille palveluntuottajille eli pahimmillaan muutamille isoille ketjuille vain yksinkertaisesti enemmän kuin olisi ollut järkevää. Olen istunut valmistelijoiden kanssa asian ympärillä useamman kerran ja olin vakuuttunut siitä, että päätetyt korvaussummat olivat perusteltuja. Kokoomuksen johdolla kaupunginhallituksessa äänin 8-7 syntynyt päätös johtaa pohjaesityksessä olleen ohella miljoonien lisäkustannuksiin jo muutamissa vuosissa. Tämä kaikki raha on jostain muualta pois. 

Toivon todella, että investointeja saadaan nyt myös vähennettyä. Mitenkään selvää se ei ole, sillä palveluseteliin tulee 50 euron ns. hintakatto (pohjaesityksessä 40 euroa) eli tämän verran palveluntuottajat saavat laskuttaa kunnallisen maksun päälle. Kun korkein varhaiskasvatusmaksu 288 euroa tulee jo varsin maltillisilla tuloilla, niin on selvää, että tuo 50 euroa vielä lisää on aivan liikaa monille perheille. Ja tosiaan joka neljäs perhe ei maksa edes kunnallisen alinta maksua. Eli välttämättä tarve julkisille päiväkodeille ei vähene juuri lainkaan.

Julkisen palveluverkon on oltava riittävän tiheä. Ei voi olla niin, että osa perheistä joutuisi ottamaan vastaan päiväkotipaikan hankalien yhteyksien päästä ja niiden, joilla olisi varaa maksaa, tilanne olisi parempi. Päiväkotipaikan sijainti on aivan merkittävästi arkeen vaikuttava asia. Yksityisissä päiväkodeissa ei myöskään näillä näkymin tule edelleenkään olemaan ryhmiä tehostetun tai erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille (laaja-alaisen erityisopettajan tuki jatkossa saadaan palvelusetelipäiväkoteihin) ja ei voi olla niin, että nämä lapset joutuisivat lähtemään jonnekin kauemmaksi päiväkoteihin.

Julkisten päiväkotien tulee siis olla toiminnan kivijalka jatkossakin. Tässä pätee mielestäni sama kuin terveyspalveluihin. Julkinen on perusta, jota yksityinen täydentää. Yksityisiä on todellakin myös hyvä olla, mutta toimintaa ei tule perustaa niiden varaan.

Kolmantena ja viimeisenä asiana talousarvioesitys. Neuvottelut ovat käynnissä ja toivon todella, että opetukseen nyt sisältyviä leikkauksia saadaan vielä torpattua. Perusopetukseen on suunnitteilla yli kuuden miljoonan leikkaukset ja lukioon yli miljoonan. Tällainen leikkaussumma on aivan sietämätön. Jos jonnekin pitäisi saada lisää rahaa ja resursseja, niin perusopetukseen. Ja jos sieltä otetaan, niin se vaikuttaa lastemme ja nuortemme tulevaisuuteen. 

Ala- ja yläkoulujen merkitys on vain valtava. Toiseen asteeseen sijoittaminen ei auta, jos ongelmat ovat syntyneet jo aikaisemmin. Ja tällä en todellakaan väheksy lukioiden leikkauksia: myös ne olisi saatava peruttua. Nyt ne kohdistuisivat myös kursseihin, joilla on merkitystä ylioppilastutkintoon valmistauduttaessa. 

Myös näistä syistä edellisessä kohdassa mainitsemani ylimääräiset rahalliset panostukset yksityisille päivähoidontuottajille ovat ongelmallisia. Samaan aikaan olemme tilanteessa, jossa esitetään leikkauksia, jotka kohdentuvat suoraan lapsille ja nuorille. Kuten edellä olen kuvannut, perusopetuksessa ollaan jo nyt tiukilla ja tarvetta olisi pikemminkin lisäresursseihin. Koulutuksen periytyvyyden on jo huomattu Suomessa jälleen kasvaneen ja tämä kertoo todennäköisesti siitä, että sillä on yhä enemmän merkitystä, että miten vanhemmat pystyvät lapsiaan opinnoissaan tukemaan. Tämä kertoo myös siitä, miten tärkeää olisi, että perusopetuksessa olisi riittävästi opettajia – riittävän pienet ryhmäkoot, koulunkäynnin avustajia ja oppilashuollon resursseja ja niin edelleen.

Toivon valtuustoryhmien neuvottelijoilta viisautta. Jonkin verran rahaa neuvotteluissa on perinteisesti kireässäkin taloustilanteessa liikkunut rahaa ja nyt sitä olisi syytä sivistystoimeen lisätä. Valtiovallalta toivon myös valtionosuusjärjestelmän kehittämistä edelleen. Tällä hetkellä espoolaisten verotuloja siirtyy muualle Suomeen noin 170 miljoonaa euroa vuodessa ja edes pienelle osalle tästä summasta olisi todellakin meillä omasta takaa tarvetta. Muilla maakunnilla ja alueilla on omia haasteitaan, mutta tästä huolimatta isojen kaupunkien tilanne, kuten kasvun aiheuttama investointitarve ja muut alueelliset erot tulisi huomioida nykyistä paremmin.

maanantai 14. syyskuuta 2020

Valtuustopuheeni vuoden toisesta osavuosikatsauksesta sekä Taiteen talosta Espoonlahteen


Kaksi edellistä valtuustopuhettani:

(Molemmat puheet olivat spontaaneja eli alla olevat tekstit eivät ole aivan yksi yhteen puheiden kanssa)


Vuoden toinen osavuosikatsaus:

”Haluan tässä kohtaa sanoa lyhyesti tarkastuslautakunnan huomioihin nojaten, että on erinomainen asia, että keväällä kertynyttä hoitovelkaa on purettu nyt palvelusetelillä terveysasematoiminnassa. On tärkeää, että kuntalaisten keväällä kehittyneet terveysongelmat eivät pääse tästä enää syvenemään. 


Samalla tavalla näen tässä tilanteessa nyt tärkeänä, että palveluja kyettäisiin pitämään nyt tulevana talvena paremmin avoinna, vaikka koronan toinen aalto tulisikin voimalla. Juuri julkiset palvelut ovat ihan kriittisiä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ja niin vakava asia kuin korona onkin, niin myös muut terveysongelmat on saatava hoidettua tilanteen pitkittyessä. Näistä asioista säästäminen näkyy myös myöhemmin suurempina kuluina. Esimerkiksi itsemurhien määrä kasvoi Suomessa 15 % viime kevään aikana. Se on valtavan iso luku ja kertoo siitä, että vaikeassakin taloustilanteessa on kyettävä turvaamaan esimerkiksi mielenterveys- ja työllisyys sekä muita sosiaali- ja terveys palveluita.”


Valtuustoaloite taiteen talosta Espoonlahteen 


”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut


Kulttuurilautakunta pitää kulttuuritilojen toteuttamista alueelle tärkeänä ja alueella asuvana valtuutettuna pidän minäkin. On hyvin harmillista, että tästä aluekeskuksesta puuttuvat kulttuuritilat.  Ajatus talosta on hieno. Itsekin haaveilen tilasta, jossa voitaisiin monipuolisesti järjestää taiteen perusopetusta, jossa teatteriryhmät voisivat sekä harjoitella että esiintyä ja niin edelleen. Jossa järjestetään yhtä laadukasta ja helposti saavutettavaa lastenkulttuuria kuin monilla muilla suuralueilla. 


Kultuuritilojen puute vaikuttaa nyt laajasti eri väestö- ja harrasteryhmiin. Meillä on tapana ajatella, että liikuntaa täytyy pystyä harrastamaan lähellä kotia. Saman pitäisi päteä kulttuuriin. Iso osa kaupungin kulttuuritiloista on Espoonlahdesta katsottuna loppujen lopuksi varsin kaukana ja julkisin yhteyksin hankalasti saavutettavissa, kuten esimerkiksi Pikku-Aurora Järvenperässä tai Leppävaaran Sellossa olevat tilat. [Tässä yhteydessä puhuin siitä, miten taidetta ja kulttuuria pitää tuoda ihmisten arkeen eli vanhusten hoivakoteihin, päiväkoteihin, kouluihin jne myös jatkossa taloustilanteen kiristyessä, kaikilla tulisi olla oikeus taiteeseen ja kulttuuriin ja kaikki ryhmät eivät pysty liikkumaan taiteen kokemisen ja sen harrastamisen äärelle.]


Olen kuitenkin sitä mieltä, että kulttuuritilat olisi tullut ensisijaisesti toteuttaa uuden aluekirjaston yhteyteen. Tämä olisi hyvin todennäköisesti myös ollut loppujen lopuksi edullisin ratkaisu verrattuna mihinkään muuhun toteutustapaan varsinkin ottaen huomioon investointiohjelman tiukkuuden. 


Meillä on nyt lukuisia erittäin tarpeellisiksi todettuja hankkeita, jotka eivät ole mahtuneet investointiohjelmaan. [Talo ei ole sisällä investointiohjelmassa eikä normaalin valmisteluprosessin piirissä - aiemmin edes aluekirjastoon toteutettaville tiloille ei ole löytynyt rahoitusta, joten talon toteutuminen on erittäin epätodennäköistä koska Suomessa ei ole yleensä löytynyt tällaisiin yksityistä rahoitusta.] 


Kunnollinen monitoimitila olisi kuitenkin varmasti ollut ja tulisi olemaan paras ratkaisu ja siksi  nyt Kiviruukin alue kannattaa ehdottomasti pitää mukana kulttuuritilojen suunnittelussa. Se saattaa olla aluekirjaston jälkeen paras tai vielä parempi vaihtoehto, joskin aiemmin toteutuva ratkaisu olisi ollut parempi. Kiviruukin rakentuminen vie vielä aikaa. Joka tapauksessa kulttuuritilat alueelle on järjestettävä. Alueella asuu jo lähemmäs 60 000 ihmistä ja kaikissa muissa Espoon aluekeskuksissa kulttuuritilat on kyetty toteuttamaan.”


maanantai 8. kesäkuuta 2020

Valtuustopuheeni vuoden 2020 ensimmäisestä osavuosikatsauksesta

Hyvät puheenjohtaja ja valtuusto.
koronakriisi on tosiaan lisännyt tuntuvasti Espoon taloudellisia haasteita ja pian neuvottelemme uudesta tuottavuusohjelmasta.
Kuten osavuosikatsauksesta ilmenee, niin samaan aikaan tämä tilanne on aiheuttanut suuria haasteita monen ihmisryhmän elämään. Jos ja kun erilaisia sopeutustoimia tullaan tekemään, niin niiden aiheuttamat ihmisiin kohdistuvat vaikutukset tulisi arvioida mahdollisimman tarkasti etukäteen. Säästöjä tulisi ensisijaisesti hakea sellaisista hankkeista ja investoinneista, joiden lykkääntymisellä tai peruuntumisella on mahdollisimman vähän negatiivisia vaikutuksia kuntalaisten elämään. Esimerkiksi Puolarintien jatkeen lykkäyksellä on tuskin keneenkään arkeen merkittäviä vaikutuksia, mutta pelkästään sillä olisi säästettävissä 10 miljoonaa tämän vuoden talousarvion mukaan. Sen sijaan sosiaali- ja terveyspalveluihin ja kouluihin ja varhaiskasvatukseen kohdistuvilla säästöillä voi olla kauaskantoista vaikutusta monen eri väestöryhmän elämään. Riittävä tuki lasten oppimiseen ehkäisee monia ongelmia ja turvaa koulupolkua. Perusterveydenhuollon ja oppilashuollon hyvä resursointi ehkäisee raskaimpien palveluiden tarvetta. Huonokuntoisten ikääntyneiden hyvän elämän turvaaminen vaatii riittävää palvelutasoa.

Mitä tulee nimenomaan tähän kevääseen, niin on huomioitava, että tämä kriisi on aiheuttanut monenlaista kuntoutustarvetta. Haluan erityisesti vielä nostaa esille kotona asuvien vanhusten tilanteen. Heidän toimintakykynsä turvaamiseen on nyt kiinnitettävä erityistä huomiota. Kuten osavuosikatsauksessa sanotaan, niin vanhusten päivätoiminta ja palvelukeskukset ovat nyt olleet kiinni ja moni muu palvelu toiminut supistetusti. Ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitäminen on kuitenkin sekä inhimillinen että taloudellinen kysymys. Kun kotona asumiseen pyritään, niin se vaatii tuekseen erilaisia palveluita. Toivon, että ikääntyneiden osalta toimintoja saadaan jälleen käyntiin heti kun se on mahdollista. Pelkästään yksinäisyyden vaikutukset elämänlaatuun ja toimintakykyyn voivat olla tuhoisia.

Toisena erityisenä huomiona haluan nostaa jo tänään puhuttaneen kasvaneen työttömyyden vaikutukset perheisiin. Meillä on viime vuonna tehty erinomainen lapsiperheköyhyyden torjuntaohjelma. Toivon, että tämän ja vastaavien ohjelmien opit kyetään pitämään mielessä myös nyt talouden tasapainottamistoimia suunnitellessa. Tasapainottamistoimet eivät saa iskeä valmiiksi heikossa asemassa oleviin.
Kiitos.

perjantai 28. helmikuuta 2020

Politiikan vuosikertomus 2019


Vuoden aikana vaikutin kaupunginvaltuustossa, opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan varapuheenjohtajana, HYKS-sairaanhoitoaluetta johtavassa lautakunnassa sekä HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajana.

Valtuustossa puhuin muun muassa köyhyyden torjumisesta, Kivenlahden metrokeskuksen kaavasta, vanhustenhuollon valvonnasta ja vanhusten palveluiden turvaamisesta, talouskehyksestä, terveydenhuollon asiakasmaksuista, vammaistietoisuuden lisäämisestä, päiväkotien työolosuhteista, perusterveydenhuollon vahvistamisesta, mielenterveyspalveluista sekä lasten ja nuorten lukutaidon vahvistamisesta.

Valtuustossa ja opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa tein hyväksyttyjä esityksiä esimerkiksi Kivenlahden metrokeskuksen kaavaan liittyen (puu- ja pensasistutusten lisääminen yms alueen viihtyvyyden lisääminen sekä segregaation ehkäisy tontinluovutuksen keinoin) sekä Espoonlahden alueen päiväkotipaikkatilanteen korjaamiseksi (kaksi uutta päiväkotia Espoonlahden alueelle tällä vuosikymmenelle.) Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa tein myös esityksen, jolla turvataan Nuuksion ja Pakankylän koulujen jatko ainakin seuraavan lukuvuoden ajan (tämä asia täytyy todennäköisesti käsitellä vuosittain uudelleen niin kauan kuin oppilasmäärä pysyy vähäisenä).



HOK-Elannon edustajistossa jätin aloitteen virikehäkkikanojen munien myynnistä luopumisesta. Vastaus aloitteeseeni oli positiivinen ja häkkikanojen myynnistä luovutaan asteittain lähivuosina (ensimmäisenä ravintoloissa vuoteen 2021 mennessä). Olen erittäin tyytyväinen S-ryhmän toimiin eettisen ja vastuullisen yritystoiminnan suhteen.

Yrityksillä on erinomainen mahdollisuus toimia ilmastonmuutoksen torjunnan ja eettisen ruuantuotannon edelläkävijöinä. Ne kykenevät tekemään myös nopeasti merkittäviä päätöksiä ja kaiken kaikkiaan päätöksentekijäpositio myös yrityshallinnossa on erittäin palkitsevaa. Olen jälleen ehdolla paitsi seuraavissa kuntavaaleissa, niin myös nyt keväällä 2020 järjestettävissä HOK-Elannon edustajistovaaleissa. Äänestysnumeroni on 503 ja vaalit pidetään 26.3-6.4.2020.

Kuntapolitiikan puolella uskon lähivuosien haasteiden koskevan erityisesti sivistys- ja opetustoimen määrärahoja (suhteellinen osuus per oppilas laskee koko ajan ja tämä ei ole hyvää kehitystä) sekä vanhusten palveluiden toteutusta (kotona asuu erittäin huonokuntoisia ihmisiä, kotihoidossa suuria rekrytointivaikeuksia), kaupungin kasvun toteuttamista mahdollisimman kestävästi (viheralueiden määrä tulisi turvata ja talouspuolella säästöjä tulisi saada aikaan toimintoja kehittämällä). Toivon saavani myös jatkossa olla mukana vaikuttamassa myös näihin asioihin.

maanantai 24. helmikuuta 2020

Valtuustopuheeni valtuustoaloitteesta lukutaidon vahvistamiseksi teatterin ja draaman keinoin

Hyvät puheenjohtaja ja valtuutetut,
tämän aloitteen vastauksesta näkee, että Espoossa tehdään jo huomattavan paljon lasten lukutaidon edistämisen eteen. Näen, että meidän luottamushenkilöiden tehtäväksi jää tämän hyvän työn mahdollistaminen ja kehittäminen myös jatkossakin.

Kuten vastauksesta ilmenee, niin Espoon kaupunginkirjaston henkilöstömäärä on pysynyt ennallaan, vaikka lasten ja nuorten määrä ja ylipäätänsä kaupungin väkiluvu kasvaa voimakkaasti ja jollain aikavälillä tämä varmasti vaikuttaa kirjastojen mahdollisuuksiin edistää lukemista ja tehdä yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa.

Hyvä lukutaito on niin äärimmäisen tärkeä asia, että sitä on mahdoton tarpeeksi korostaa. On erittäin huolestuttavaa, että lukutaidon on tutkimuksissa huomattu heikentyneen. OECD-maissa juuri Suomessa ero tyttöjen ja poikien välisessä lukutaidossa on suurin.

Lukeminen kilpailee nykyään monien muiden aktiviteettien kanssa. Myös moni meistä aikuista viettää nykyään aikaa sosiaalisessa mediassa hetkinä, jolloin joskus ennen olisi ottanut kirjan esiin. Samaan aikaan kuitenkin syvällisen lukutaidon merkitys kasvaa jatkuvasti. Lastemme ja nuoremme tulisi kasvaa tulkitsemaan ja ymmärtämään erilaisia tekstejä aikana, jolloin tieteellinen tieto kilpailee valeuutisten ja muun disinformaation kanssa.

Kirjastojen ohella meidän tulee turvata myös sivistystoimen resurssit jatkossakin. Kouluilla tulee olla mahdollisuus paneutua lukutaidon, kirjoittamisen ja tekstien syvällisen ymmärtämisen opettamiseen.

Lukutaito turvataan jatkossakin myös suotuisalla yhteiskunnallisella kehityksellä - arvostetaan tiedettä, sivistystä ja kulttuuria sekä torjutaan eriarvoistumista - ja annetaan tämän myös näkyä rahoituksen tasolla.

Harva asia on yhteiskunnan kehityksen kannalta niin olennainen kuin hyvä luku- ja kirjoitustaito ihmisen taustasta riippumatta. Kirjallisuus ja valtuustoaloitteessa mainittu teatteri myös lisäävät empatiaa ja ihmisten välistä ymmärrystä, mikä on globaalissa maailmassa vähintään yhtä tärkeää kuin aiemminkin.