Hyvät valtuutetut,
keskityn puheessani lasten ja nuorten
mielenterveyspalveluihin.
tästä arviointikertomuksesta tosiaan ilmenee, että kaikesta
kehittämistyöstä huolimatta lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden
toteuttamisessa on edelleen haasteita ja esimerkiksi nuorten lievien ja
keskivaikeiden mielenterveysongelmien hoidolla ei ole selkeää vastuutahoa.
Palveluketjut tulisi onnistua selkeyttämään.
Meidän tulisi pystyä tarjoamaan lievästi oireileville
lapsille ja nuorille apua jo koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, mutta
vaikeammin oireileville nuorille tulisi saada nykyistä vahvempaa tukea ja
tehokkaampaa hoitoa ja tällöin esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tarjoama
keskusteluapu saattaa näyttäytyä nykyisellään lähinnä kannattelevana, mutta
nuoren tilanteessa ei ole todellista korjaantumista. Osa nuorista tarvitsee
pitkäkestoista ja intensiivisempää keskusteluapua tai psykoterapiaa. Kaikkien
akuutisti itsetuhoisten ihmisten tulisi myös halutessaan päästä osastohoitoon.
Nykyisellään tämä ei toteudu.
Toimivien ja oikea-aikaisten mielenterveyspalveluiden ohella
tarvitsemme mielenterveyttä edistäviä kasvuympäristöjä. Koulun ja
varhaiskasvatuksen resursoinnilla, oppilashuollon yhteisöllisen työn
mahdollistamisella, koulukiusaamisen ehkäisemisellä ja neuropsykiatrisesti
oireilevien lasten ja nuorten oikealla tuella ehkäistään myös
mielenterveysongelmia. Perheiden kokema köyhyys, syrjinnän ja rasismin
kokemukset vaikuttavat myös.
Tässäkin arviointikertomuksessa ja sen liitteessä nousevat
esille tyttöjen korostuneesti kokema uupumus, ahdistus ja erityisesti
ammattikouluissa opiskelevien tyttöjen kokema yksinäisyys. Tämä ilmiö on ollut
olemassa vuosikausia eli se ei suinkaan ole esimerkiksi sosiaalisen median
aiheuttama. Yhteiskunnallista keskustelua siitä, mikä kaikki aiheuttaa tyttöjen
voimakkaan ahdistuksen tulisi käydä. Miksi peruskoulun viimeisillä luokilla
olevat ja toisella asteella opiskelevat tytöt kokevat merkittävästi poikia
enemmän vaikeaa ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta opinnoissaan? Jollain
tavalla tytöt kasvavat erilaiseen maailmaan kuin pojat. Se näkyy parempana
koulumenestyksenä, mutta valitettavasti myös suurempana pahoinvointina.
Lopuksi totean vielä, että hyvinvointialueen valtuutettujen
toivon jatkavan ponnisteluja oppilas- ja opiskeluhuollon psykologitilanteen
korjaamiseksi. Tein tästä taannoin valtuustokysymyksen, jonka vastauksista
ilmeni, että kaikki samat keinot työehtojen joustoista alkaen, mitä lääkäreiden
osalta on käytetty, eivät olleet olleet käytössä. Jokaiselta haastavan
rekrytoinnin ammattiryhmältä itseltään tulisi kysyä, mitä tulisi korjata ja
sitten tältä pohjalta lähteä kehittämään työnkuvaa ja ehtoja rekrytoinnin
edistämiseksi.