Pohdintaa ”jättipäiväkodeista”

26.1.2025 HSssa oli kriittinen kirjoitus ”jättipäiväkodeista”. En allekirjoita kaikkia kirjoituksen väitteitä -esimerkiksi pihojen muovimatto ei ole päiväkotien kokoon liittyvä asia, kuten tekstissä väitettiin eikä ole aivan niin, että mitä isompi päiväkoti, sitä pahempi melu sisällä, isonkin päiväkodin tilat voidaan suunnitella hyvin ja eriyttää toisistaan, pihan melutaso on taas herkästi ongelma- , mutta yleisesti ottaen olen samaa mieltä, että päiväkotien keskittyminen isoihin yksiköihin on huonoa kehitystä.

Päiväkodit ja alakoulut ovat ne kaksi asiaa, joiden kaikista eniten tulee pysyä lähipalveluina. Jos niiden saavutettavuudessa on haasteita, se vaikuttaa perheiden elämään vuosikausia. Mitä isommissa yksiköissä päiväkodit ovat, sitä pidemmiksi matkat venyvät.

Ideaalitilanteessa kaupungissa on tiheä päiväkotiverkko. Myös ammattilaiset vaikuttavat hakeutuvan mieluummin töihin muualle kuin hyvin suuriin yksiköihin. Pienemmässä päiväkodissa kaikki aikuiset tuntevat kaikki lapset, mikä tekee esim ulkoilun valvomisesta erilaista. 

Miksi sitten on rakennettu Espoossa Tähystäjän ja Aarrekartan suuret päiväkodit ja kolmas iso suunnitteilla? Miksi en vastustanut Tähystäjää ja Aarrekarttaa? (Kolmatta Olariin tulevaa vastustin, koska mielestäni rakennus olisi tullut pitää nykykäytössään Komeetan kouluna ja paikat saada lähemmäs aluetta, jossa vaje on suurin.) Valtuustopuheessani kyllä kiinnitin huomiota kokoasiaan, aistiesteettömyyteen, tila- ja pihasuunnitteluun ja niin edelleen, ja sama aiemmassa lautakuntakäsittelyssä. 

Mutta näiden rakentamatta jättäminen olisi tehnyt alueen perheiden arjesta vielä reippaasti hankalampaa, koska päiväkotipaikkoja olisi pitänyt lähteä hakemaan todella kaukaa - eikä niitä ole meillä Espoossa yhtään missään liikaa. Tilannetta kuvaa se, että esikoiseni Vanttilassa asuva kerhokaveri sai aikoinaan päiväkotipaikan Mikkelästä asti - sinne ei ole edes vaihdotonta bussiyhteyttä Vanttilasta. Päiväkotipaikkojen määrä Espoonlahdessa on aivan riittämätön ja ei ole näköpiirissä sellaista määrää muita tontteja, jonne saataisiin todella, todella lukuisia, pienempiä päiväkoteja. Edes Tähystäjän uusi 14 ryhmän päiväkoti ei riitä kattamaan vajetta alueellamme, vaan paikkoja on laskennallisesti satoja liian vähän jo muutamien vuosien päästä. 

Mitä pitäisi tehdä? Ensinnäkin kaupungin aina varata kaavoituksessa riittävästi ns. Y-tontteja, jotta kaupungilla ylipäätänsä on osoittaa tontteja päiväkodeille. Kaiken kaupungin kasvun pitäisi olla hallittua ja asuinalueiden suunnittelun olla kokonaisuus. Ihmiset eivät tarvitse vain asuntoja, vaan hyvin usein myös päiväkoteja ja kouluja. Nyt rakennetaan kokonaisia uusia alueita ja sitten pähkäillään, mistä saadaan päiväkotipaikat ja koulut (ja miten saada korjattua vanhat tällaiset).

Toiseksi haluta ylläpitää monipuolista päiväkotien tarjontaa, mahdollistaa yksityisten päiväkotien toiminta palvelusetelillä, yksityisen hoidon tuella ja mahdollisuuksien mukaan tontteihin ja tiloihin vaikuttamalla.

Julkisen tulisi kuitenkin olla kivijalka ja joka alueella riittävästi julkisia päiväkoteja, joihin myös halutaan hakea ja tulla töihin. Tämä vaatii pyrkimystä tehdä ensisijaisesti muita kuin superisoja yksiköitä, mutta erityisesti myös koulutettuun henkilöstöön panostamista. Jokaisen perheen tulisi voida luottaa siihen, että ihan jokaisessa päiväkodissa saa laadukasta varhaiskasvatuksessa ja työntekijän voida olettaa, että työn vaativuus ja henkilöstön määrä ja osaaminen korreloivat. Nyt kun sote-asiat ovat lähteneet kunnalta, niin sitä toivoisi, että opetus ja varhaiskasvatus saisivat vielä entistäkin suuremman painoarvon.

Valtuustopuheeni iltapäivätoiminnan laadusta ja järjestämisestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos kysymykseeni vastanneille virkamiehille.

On erinomaista, että viime vuosina Espoossa ei ole enää jouduttu pohtimaan sitä, järjestetäänkö myös kaikille halukkaille tokaluokkalaisille iltapäivätoimintaa. Monena vuonna tätä käsiteltiin uudelleen ja uudelleen budjettineuvotteluissa. Kaikki alkuopetuksen oppilaat ovat vielä niin pieniä, että on tärkeää, että on olemassa toiminto, jonka avulla pienten koululaisten ei tarvitse viettää iltapäiviä yksin. Ideaalitilanteessa mielestäni vielä muutaman vuoden vanhemmille oppilaillekin olisi edes osan viikosta vastaavaa toimintaa. Ruotsin koulujärjestelmässä on paljon haasteita, mutta siellä pystytään järjestämään kaikille alle 13-vuotiaille sekä aamu- että iltapäivätoimintaa että loma-ajan toimintaa, mikä on varsin hienoa.

Tämä kysymys juontaa juurensa siihen, että iltapäivätoiminnasta tulee ihan jonkin verran palautetta ainakin itselleni ja näissä palautteissa on tiettyjä yhteneväisyyksiä. Ihmettelin hetken tässä vastauksessa mainittuja ryhmäkokoja, mutta vastauksesta tosiaan ilmenee myös, että mitoitukseen lasketaan myös harjoittelijat eli pysyvän henkilökunnan määrä voi olla vähäisempi. Tämä on myös erityisesti jälleen kerran tilakysymys eli nykyisten koulujen tilat voivat yksinkertaisesti olla sellaiset, että lopputulos on todella paljon lapsia yhdessä avoimessa tilassa. Käytännössä nämä ryhmäkoot eivät siis usein toteudu tällaisenaan. 

Iltapäivätoiminnan kaltainen vapaa-ajan toiminta voi kuulostaa tosi vähämerkitykselliseltä, mutta pienten koululaisten kohdalla siellä voidaan viettää lähes yhtä paljon aikaa viikossa kuin oppitunneilla, minkä takia sen laadulla on oikeasti merkitystä lasten hyvinvointiin. Osa lapsista kuormittuu voimakkaasti ja pitkäkestoisesti metelistä ja kiusaamisen ehkäisyn tulisi olla tavoitteellista myös iltapäivätoiminnan aikana. 

Ennen kaikkea iltapäivätoiminnan pitäisi olla myös aina jollain tapaa lasten hyvinvointia edistävää eikä pelkästään se paikka, missä lapset voivat odottaa vanhempien palaamista töistä, niin tärkeää kuin vanhempien työssäkäynnin tukeminen on. Parhaimmillaan iltapäivätoiminta onkin erinomainen paikka tukea lasten ystävyyssuhteiden, sosiaalisten suhteiden ja luokkien yhteisöllisyyden kehittymistä.

Ajattelen niin, että meidän pitäisi vielä nykyistä enemmän pystyä tekemään lapsille sellaisia ympäristöjä, jotka tukevat heidän hyvinvointiaan ja ennaltaehkäisevät ongelmia ja tämä koskee kaikkea tilasuunnittelusta henkilökunnan pysyvyyteen ja osaamistasoon ja yhtä lailla opetusta, varhaiskasvatusta kuin iltapäivätoimintaakin.