Niin kutsutussa Tyyneysrukouksessa pyydetään voimaa hyväksyä ne asiat, joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa muutettavissa olevat ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Tämän pohdinnan soveltaminen on varmaan paitsi henkilökohtaisessa elämässä, myös poliittisessa päätöksenteossa tarpeellista. Maailma muuttuu ja joihinkin muutoksiin on vain pakko sopeutua, mutta miten tunnistaa ne asiat, joihin voimme tai meidän suorastaan pitäisi löytää keinoja vaikuttaa pelkän sopeutumisen sijasta?
Hesarissa oli viime viikolla juttu, jossa siteeratun innovaatioprofessorin mukaan "palkkatyö sellaisena, kun olemme sen tunteneet, on loppumassa."
HS:n jutun mukaan: "Asiantuntijat ovat esittäneet arvioita työn muutoksesta. Työn on ennustettu muuttuvan globalisaation ja digitalisaation myötä projektiluonteiseksi, pitkäaikaiset urat jäävät historiaan. Yrittäjyys ja itsensä työllistäminen yleistyvät. Työ muuttuu liikkuvaksi entisten aikaan ja paikkaan sidottujen työsuhteiden sijaan. Kuukausipalkka on yhä harvempien etuoikeus, muut kokoavat ansionsa pienistä puroista."
Siteeratun professorin mukaan "harva tietää, mitä tulevaisuudessa oikeasti tapahtuu." "Siilipuolustus ei kuitenkaan ole ratkaisu."
"Henki tällä hetkellä on, että yritetään olla päästämättä pirua irti ikään kuin muutoksen voisi pysäyttää."
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että perustuloa pitäisi kokeilla, määräaikaisille työntekijöille taata lomaoikeus ja ymmärtää ja kehittää niiden ihmisten tilannetta, jotka ovat joutuneet vasten tahtoaan yrittäjiksi ja niin edelleen, huomioida nykyistä paremmin myös ne ihmiset, jotka ovat jossain muussa kuin vakinaisessa työsuhteessa.
Vaikka nykyään kuuluu olla aina valmis uuteen ja uudistumaan, niin mielestäni kuitenkin järjellisesti ajatellen täytyy olla myös asioita, joissa vanha on uutta parempi ja sen vanhan puolustaminen on järjellistä toimintaa. Omassa ajattelussani pyrkimys vakinaisten työsuhteiden säilyttämiseen on kerta kaikkiaan tärkeä, enkä antaisi siitä kovin helposti periksi sillä ajatuksella, että "maailma näyttää muuttuvan siihen suuntaan, että ne häviävät".
Tämä maailma sattuu myös toimimaan niin, että epäsäännölliset tulot hankaloittavat suuresti elämää. Se on asia, joka tuskin lakkaa olemasta ongelma oikein mitenkään. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa ihmisellä on tietyt menot, jotka eivät häviä minnekään ja elämän suunnittelu eteenpäin, viime kädessä ihan oman asunnon säilyttäminen, vaatii jollain tapaa säännöllisiä tuloja tai jonkinlaista arviota siitä, paljonko rahaa on lähitulevaisuudessa käytössä. Yllättävät muutokset omassa taloustilanteessa aiheuttavat nyt valtavalle määrälle yksilöitä ongelmia. Ei yksilön eikä yhteiskunnan kannalta ole hyödyllinen ajatus, että yhä useampi ihminen ei voisi luottaa oman taloutensa olevan vielä ensi kuussa pystyssä. Tulojen hankkiminen lukuisista pienistä puroista on myös oma stressin aiheensa.
Kaiken kaikkiaan haluaisin ajatella, että harjoitetulla politiikalla tulee luoda myös vakautta ja pysyvyyttä. Etsiä keinoja maailman muutokseen, mutta yrittää löytää keinoja myös hyvien asioiden säilyttämiseen.