Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
haluan aluksi kiittää tämän kysymyksen valmistelijoita perusteellisista vastauksista.
Niiden pohjalta jäin erityisesti miettimään kahta asiaa eli psykologien työkuorman määrää ja työoloja ja sitten myös sitä, että olisiko työolosuhteiden kehittämisen ohella myös edelleen työn joustoissa ja työetuuksissa kehittämisen varaa.
On selvää, että esimerkiksi koulupsykologien rekrytointiin on vaikuttanut työn määrä. Jos se koetaan kohtuuttomaksi, niin uusia työntekijöitä ei saada rekrytoitua ja nykyisiä ei saada pidettyä, jolloin syntyy itseään ruokkiva kiire jäljelle jäävien työntekijöiden työn muuttuessa entistä raskaammaksi.
Edelleen on haettava niitä keinoja, joilla työmäärää saadaan kohtuullistettua ja työnkuvat ja sisällöt optimaalisiksi. Mietin sitä, että onko meidän mahdollista myös resursoida paremmin niitä palveluita, joihin rekrytointi on ollut helpompaa ja myös sitä kautta etsiä keinoja paineen vähentämiseksi toisaalla. Esimerkiksi saataisiinko Nupolin resursseja ja palvelua lisäämällä vähennettyä koulupsykologien työtaakkaa?
Toisena asiana työn etuudet ja joustot. Minulle piirtyi tästä vastauksesta sellainen kuva, että ainakin kauttaaltaan psykologipalveluissa työn joustoihin ei ole helposti mahdollisuutta. Kuitenkin mahdollisuus tehdä 80% tai muuta osa-aikaista työaikaa saattaa olla erittäin tärkeä tekijä työtyytyväisyyden ja työntekijöiden jaksamisen kannalta. Siihen pitäisi pyrkiä nyt todella aktiivisesti, että nykyiset psykologit saadaan sitoutettua ja Espoo työpaikkana niin houkuttelevaksi, että tänne ja jatkossa hyvinvointialueelle halutaan tulla töihin.
Uskon myös, että esimerkiksi psykoterapeuttikoulutusten kustantaminen voisi olla erinomainen rekrytointivaltti. Ymmärrän, että työnantaja saattaa nyt ajatella, että nämä ovat aivan liian kalliita ja sitten psykoterapeutiksi valmistumisen jälkeen työntekijä lähteekin pois. Toisaalta jos koulutus pitää kustantaa itse, se vain lisää riskiä lähteä valmistumisen jälkeen pois, koska koulutuksen kustannukset ovat olleet niin suuret. Koulutus myös vahvasti tukisi työtä ja yhdistettynä mahdollisuuteen tehdä osa-aikaista työaikaa se voisi kiinnostaa monia.
Lääkäreiden kohdalla suhtaudumme luontevasti siihen, että monet heistä haluavat samaan aikaan työskennellä myös yksityisellä puolella. Miksi psykologien kohdalla oletus on 100% työaika kaupungilla?
Myös työnohjauksen määrällä ja laadulla, lomakäytänteillä, muilla koulutusmahdollisuuksilla, esimeriksi täydennyskoulutussuunnitelman tekemisellä, henkilökohtaisilla lisillä, lomiin liittyvillä käytänteillä ja niin edelleen on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, miten houkutteleva työpaikka kaupunki on.
Mietin myös joitakin johtamiseen liittyviä kysymyksiä. Olin itse aikoinaan silloin vuosia sitten sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, kun oma lastenpsykiatrinen yksikkö perustettiin. Kaupungin sote-palveluiden rakenne oli silloin erilainen ja minulla herää kysymys, että onko sosiaalipalveluiden erityispalveluiden alla sijaitseva malli varmasti toimiva. Yksiköllä on ollut haasteita lääkärien rekrytoinnissa, mikä vaikuttaa koko yksikön työhön ja tulee mieleen, että tukisivatko terveydenhuollon rakenteet ja lääketieteelliseen ts. diagnostiseen osaamiseen pohjaava organisaatiorakenne yksikön työtä ja lääkäreiden rekrytointia paremmin. Tämä saattaa olla kyllä kysymys, joka nousee laajemminkin uudella hyvinvointialueella. Miten sovittaa yhteen sosiaalipalveluiden ja terveyspalveluiden toimintakulttuurit ja miten varmistaa työntekijöille myös heidän työnsä sisältöön ja osaamiseen riittävä johtaminen?
Kaiken kaikkiaan psykologien rekrytointihaasteita on sitkeästi ratkottava ja edistettävä nykyisten työntekijöiden sitoutumista. Mielenterveyden haasteisiin, oppimisvaikeuksiin ja esimerkiksi neuropsykiatrisiin haasteisiin on todella tärkeää saada apua ajoissa ja koronapandemia on lisännyt entisestään näiden palveluiden tarvetta.
Samalla meidän on tehtävä sellaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, jotka ennalta ehkäisevät mielenterveyden haasteita. Lasten on saatava kouluissa ja varhaiskasvatuksessa riittävästi tukea, kiusaamiseen on puututtava aktiivisesti ja köyhyyttä ja syrjäytymistä torjuttava.
Lopuksi olen tehnyt toivomusesityksen, mikä löytyy kokousjärjestelmästä ja kuuluu näin
Valtuusto toivoo, että Espoo keräisi aktiivisesti psykologien näkemyksiä työhön sitouttamista ja uusien psykologien rekrytointia edistävistä keinoista ja hyödyntäisi näitä mahdollisuuksien mukaan nyt ja viestisi niistä hyvinvointialueelle palveluiden siirtymisvaiheessa.
(Valtuusto hyväksyi toivomukseni yksimielisesti.)