(Molemmat puheet olivat osittain spontaaneja eli tekstit eivät ole aivan yksi yhteen puheiden kanssa.)
Arvoisa puheenjohtaja,
hyvät valtuutetut, kiitos näistä valtuustokysymyksistä
Espoonlahden terveysaseman vesivahinko ja aseman muuttaminen korjauksen ja laajennuksen ajaksi Matinkylään on ikävä asia, mutta vieläkin isompi ongelma ovat haasteet lääkäriaikojen saatavuudessa ja useamman eri ammattiryhmän rekrytoinnissa Espoossa ylipäätänsä. Tilatkaan eivät auta, jos ei ole tekijöitä.
Toivon, että espoolaisten terveydenhuollon saatavuus ja koronan aiheuttaman hoitovelan purkaminen nousee keskusteluun tällä viikolla alkavissa budjettineuvotteluissa ja tilanteeseen kyetään löytämään ratkaisuja, jotka edesauttavat sitä, että kuntalaiset saavat ajoissa terveysongelmiinsa apua. Tärkeää on myös se, että hyvinvointialueiden käynnistyttyä sekä halutaan turvata lähipalvelut että kyetään tekemään sellaisia päätöksiä ja kehittämistyötä, joka auttaa turvaamaan espoolaisten palveluita. Uudet aluevaltuutetut tulevat olemaan tässä paljon vartijoina.
Vaikka itse vesivahinko on todella harmillinen asia, niin olen tyytyväinen siitä, että olemme saamassa Espoonlahteen muutaman vuoden päästä kunnollisen sote-keskuksen eli lähipalvelu saadaan takaisin ja vielä varsin laajassa muodossa. Voi hyvin olla, että joillain muilla alueilla joudutaan käymään vielä enemmänkin keskustelua lähipalveluiden puolustamista. Viherlaaksossahan ei ole esimerkiksi myöskään nyt terveysasemaa.
Mitä tulee juuri tämänhetkiseen tilanteeseen, niin verrattain iso osa aseman asiakkaista vaikuttaa vaihtaneen jo jonkin muun terveysaseman asiakkaaksi. Yhden bussiyhteyden päässä on Matinkylässä kaksi asemaa, jolle asiakkuuden voi vaihtaa ja toisessa näistä on myös laboratoriopalvelut. Lisäksi Kivenlahdessa on terveysasema. Tietenkään nämä eivät oman alueen asemaa korvaa. Toivottavasti tilanteen aiheuttama haitta jää mahdollisimman pieneksi ja uuden aseman monipuolisuus tulee sitten hyödyttämään asukkaita.
-------
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
näen itse työni puolesta laajalti suomalaista sote-järjestökenttää ja useiden kymmenien kuntien kohdalla kunta-järjestö -yhteistyön sujuvuuden, keskityn siksi puheessani sote-järjestöihin.
Espoossa on tehty harvinaisen laadukasta ja monipuolista järjestöyhteistyötä. Pidän hyvin tärkeänä, että tämän työn merkitys kuntalaisten hyvinvoinnin edistäjänä tunnustetaan myös sote-uudistuksen jälkeen.
Esimerkiksi Espoon Tyttöjen talon tilanne aiheuttaa huolta siitä, ymmärretäänkö järjestöjen merkitys ennaltaehkäisevässä työssä nykyään täysin.
Meillä on pitkän ajan saatossa kehittynyt Suomeen sellainen järjestelmä, että ennaltaehkäisevää työtä tehdään erityisesti järjestöissä ja niihin on keskittynyt sellaista osaamista, mitä kunnista puuttuu. Tässä on ikään kuin luotu tietynlainen työnjako mikä on mahdollistanut sen, että kunnan ei tarvitse keksiä tai kehittää kaikkea itse.
Jos ostopalvelusopimuksia järjestöjen kanssa puretaan, tämä saattaa lopettaa sellaisia tärkeitä työmuotoja, jotka ovat säästäneet kunnan kustannuksia. Järjestöt tekevät esimerkiksi paljon vahvaa ammattitaitoa vaativaa, mutta ryhmämuotoista ja siten hyvin kustannustehokasta työtä. Tyttöjen taloissa on esimerkiksi ollut juuri tällaista toimintaa, joka on ryhmämuotoisuutensa takia hyvin kustannustehokasta.
Näiden palveluiden lopettaminen voi näkyä toisaalla suurempana palveluntarpeena eli kustannussäästöä ei synnykään. Toivon edelleen, että Tyttöjen taloon kohdistuva kustannussäästö onnistutaan budjettineuvotteluissa torjumaan.
Järjestöt tuottavat myös sellaista vertaisryhmätoimintaa ja osallistumisen mahdollisuuksia, jotka lisäävät ihmisen oman osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia sen ohella, että ihmiset saavat tietoa ja tukea omaan tilanteeseensa, eri tilanteista toipumiseen tai sairauksien kanssa selviytymiseen. Kaikki tämä myös ennaltaehkäisee raskaampien palveluiden tarvetta ja tuottaa kuntalaisille itselleen hyvinvointia.