maanantai 30. elokuuta 2021

Valtuustopuheeni murrosikäisten vanhempien tukemisesta

Ensimmäinen alkaneen valtuustokauden Espoon kaupunginvaltuuston kokous oli tänään. Puhuin murrosikäisten vanhempien tukemisesta käsittelevän valtuustoaloitteen kohdalla. Aiheesta tuli pitkä keskustelu ja alla puheenvuoroni pääpiirteissään. 

Myöhemmissä puheenvuoroissani korostin muun muassa sitä, että me emme voi valtuustossa keskittyä puhumaan asioista vain talous edellä. Totta kai talous antaa kaikelle reunaehdot ja kaikki julkinen raha tulee pyrkiä käyttämään mahdollisimman kustannustehokkaasti, mutta meidän tulee aina puhua myös laadusta ja vaikuttavuuden maksimoinnista. Mahdollisimman paljon tai tietyllä tavalla toteutettuja asiakaskäyntejä ei automaattisesti tarkoita sitä, että palvelu on tuotettu mahdollisimman hyvin. Palvelu tulee toteuttaa niin, että siitä on suurin hyöty suhteessa käytettyyn rahaan. Monipuolisempi palveluvalikoima / enemmän käyntejä per asiakas voi tuottaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti parempia tuloksia. Keskustelu valtuustossa jumittui siis loppua kohti merkillisesti kustannustehokkuuteen ja erinäisiin karsimispyrkimyksiin, vaikka alkuperäisessä aloitteessa oli erinomainen kehittämisen henki.


Myös lautakunta-, jaosto- ja kehitysohjelmapaikat päätettiin tässä kokouksessa. Noora Koponen ja minä jaamme puoliksi Hyvinvoiva Espoo -kehitysohjelman varapuheenjohtajuuden. Noora toimii tässä tehtävässä valtuustokauden ensimmäiset kaksi vuotta ja minä jälkimmäiset kaksi. Olen hyvin iloinen tästä tehtävästä, jossa pystyn varmasti hyödyntämään aiempaa kokemustani opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa sekä sosiaali- ja terveyslautakunnassa.


”Hyvä puheenjohtaja ja valtuusto,

tämän aloitteen valmistelijoille kiitos perusteellisesta vastauksesta.


Kommentoin tässä muutamaa kohtaa. 

Vastauksessa kerrotaan, että yleistä vanhempainryhmätoimintaa murrosikää lähestyvien lasten vanhemmille on ollut viime vuosina vaikea järjestää, koska ryhmiin ei ole löytynyt riittävästi osallistujia. Sen sijaan on mietitty kohdistetumpaa toimintaa esimerkiksi koulua käymättömien lasten vanhemmille. Tämä on mielestäni ehdottomasti järkevämpää. Vertaistukiryhmä vaatii toimiakseen riittävän vertaisuuden kokemuksen ja murrosikäisten lasten vanhemmuus ei välttämättä vielä tällainen ole. Sen sijaan lapsen koulunkäynnin haasteet, neuropsykiatriset tai mielenterveyden ongelmat ovat jo tilanne, jossa vanhempi hyötyy mahdollisuudesta jakaa tunteita ja kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa.


Ajattelen ylipäätänsä niin, että meillä tulee olla sekä universaalimmin psykoedukaatioon pohjaavaa toimintaa että kohdistettuja palveluja. Kaikille vanhemmille on hyvä viestiä esimerkiksi siitä, että perheen lämmin ja avoin vuorovaikutus ehkäisee monia ongelmia ja autoritäärinen kasvatus taas tuottaa niitä. Tämän tulee ajoittua jo pikkulapsivaiheeseen. Suomalainen kasvatustraditio on ollut voimakkaasti lapsen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta korostava. Vanhemmille on vasta viime vuosikymmeninä alettu antaa enemmän eväitä lapsen tunnesäätelyn ja tunteiden käsittelyn tukemiseen vaikeiden asioiden ja tunteiden torjumisen sijaan.


Aloitevastauksessa kerrotun kaltaisesti on ollut erittäin hyvä, että perheneuvolan ikäraja on nostettu 13-ikävuodesta 18-ikävuoteen. Aiempi käytäntö eli palvelun rajaaminen 13-vuotiaille on jo aiemmin tuntunut järjettömältä. Teini-ikäisten palveluissa on ylipäätänsä haasteita, esimerkiksi siirtyminen lastenpsykiatrialta nuorisopsykiatrian piiriin voi aiheuttaa vaikeuksia palveluiden saatavuudessa. Samaan aikaan juuri murrosikä on kriittistä aikaa erilaisten mielenterveyden häiriöiden puhkeamisessa. Esimerkiksi syömishäiriö tai nuoren koulua käymättömyys voi haastaa koko perheen vuorovaikutusta ja jaksamista. Tämän takia on erittäin tärkeää, että perheneuvola on tuossa iässä saatavilla. Jaan myös Saramäen huolen resursseista.


Lopuksi haluan vielä sanoa, että nuorten ja perheiden jaksamista tuetaan myös toiminnoilla ja palveluilla, jotka eivät ole varsinaisesti vanhemmille suunnattu. Opetuksen ja koulu- ja opiskeluhuollon hyvä resursointi on myös hyvin tärkeää. Myös neuropsykiatrisista haasteista kärsivien lasten ja perheiden tukipalveluita sekä oppimisympäristöjä tulisi kehittää. Kaiken kaikkiaan perheiden hyvinvointia tuetaan sekä universaaleilla, laajasti väestöön suunnatuilla keinoilla että kohdistetuilla erityispalveluilla.


Kannatan valtuutettu Hyrkön toivomuksia.”

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Valtuustopuheeni vuoden 2021 ensimmäisestä osavuosikatsauksesta

 Espoon kaupunginvaltuusto kokoustaa toiseksi viimeistä kertaa tällä valtuustokaudella. Ensimmäistä osavuosikatsausta käsittelevän puheeni runko:

”Tähän osavuosikatsaukseen sisältyy monia huolta herättäviä aiheita, mutta paljon myös onnistumisia ja muita ilonpilkkuja. Yksi tällainen on ehdottomasti se, että toisen vuosiluokan oppilaat pääsevät sittenkin entiseen tapaan iltapäivätoimintaan myös seuraavana lukuvuonna.

Iltapäivätoiminnan kaltaiset asiat ovat niitä, mitä kuntalaiset arvostavat. Harvaa kiinnostaa se, miten hulppeasti jokin rakennus tai eritasoliittymä on toteutettu, mutta sen sijaan olennaista on se, että kunnasta saa tarvitsemansa palvelut. Hyvän arjen tekeminen kuntalaisille lienee lopulta tärkein tehtävämme kunnan ja sen ympäristön ja elinvoimaisuuden turvaamisen ohella myös seuraaville sukupolville.

Ja se hyvä arki tarkoittaa laadukasta koulutusta ja varhaiskasvatusta, lapsille turvattua vapaa-ajan viettoa, sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta, ikääntyneille inhimillistä elämää. Vanhusten palveluiden osalta toivon todella, että päivätoiminta ja palvelukeskukset saadaan mahdollisimman nopeasti pyörimään entiseen tapaan, nyt kun koronarokotukset ovat edenneet. Ja että näistä palveluista ei yritetä missään vaiheessa säästää, kuten tiettävästi jo joissain kunnissa tapahtuu. Se, että vanhusten palveluissa on toimintoja, jotka eivät ole lakisääteisiä, ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi tärkeitä. Ne voivat olla äärimmäisen tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille ja toimintakyvyn ylläpidolle.

Ihmisten väliset erot eivät milloinkaan ole yhtä isoja kuin vanhuudessa ja se näkyy myös tässä asiassa. On paljon ikääntyneitä, jotka ovat jo lähteneet jälleen liikkeelle ja jotka ovat koko ajan saaneet sosiaalisista suhteista voimaa. On myös huonokuntoisia ja yksinäisiä iäkkäitä, joille kunnan ja järjestöjen palveluilla on ollut iso merkitys ja joiden hyvinvointi on suuresti pudonnut päivätoiminnan ja vapaaehtoisten vierailujen puuttuessa. Tämä sama pätee joihinkin vammaisryhmiin.

Olen iloinen, että seuraavalle valtuustokaudelle on suunnitteilla hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tähtäävä ohjelmaryhmä, jolla on myös roolia pandemia-ajasta toipumisessa. Toivottavasti ryhmässä tullaan käymään keskustelua ja esittämään toimenpiteitä laaja-alaisesti eri ihmisryhmiin liittyen. Meillä on tekemistä niin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa, oppimisvajeessa kuin ikääntyneiden toimintakyvyn saattamisessa koronaa edeltävälle tasolle ja mieluummin sen ylikin. Nämä kaikki vaativat poikkisektoraalista työskentelyä ja hyvää yhteistyötä toimialojen välillä.

Samaan aikaan toivon, että kaupungin säästöohjelmaa kyetään mahdollisesti neuvottelemaan uudelleen ja miettimään, jos vielä olisi mahdollista hakea entistä enemmän säästöjä esimerkiksi investointien toteuttamisesta – tarvitsemmeko välttämättä esimerkiksi yli 70 miljoonaa maksavan ja keskuspuistoa tuhoavan Espoonväylän – ja vähemmän esimerkiksi opetuksesta. Nyt keskiviikon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan esityslistalta saamme lukea, mitä esimerkiksi lukioihin kohdistuvat säästöt tarkoittavat tilanteessa, jossa oppilaat tarvitsisivat pitkän etäopetuksen jäljiltä enemmän tukea. Nyt kaikki talouteen liittyvä tulisi miettiä äärimmäisen suurella pieteetillä ja pyrkiä viimeiseen asti välttämään säästöjä palveluista, joissa ne aiheuttavat selvää haittaa osaamisen tai hyvinvoinnin kehittämiselle.”


tiistai 30. maaliskuuta 2021

Valtuustopuheeni tilinpäätöksestä sekä Espoonlahden uimahallin peruskorjauksesta sekä laajennuksesta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuten tilinpäätöksen ennakkotiedoista saamme lukea, sivistystoimen talousarviosta jäi viime vuodelta käyttämättä 27 miljoonaa euroa. Samaan aikaan lasten ja nuorten hyvinvoinnissa sekä oppimistuloksissa on nähty laskua koronapandemian erinäisten seurausten takia.

Tässä tilanteessa päätimme taannoin opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa viime vuoden ylijäämään vedoten esittää lisäbudjettia seuraaville summille: perusopetus 2,9 miljoonaa euroa, kakkosluokkalaisten iltapäivätoiminta 600 000, lukiokoulutus 700 000. Näillä summilla resurssit näissä toiminnoissa kyettäisiin ensi lukuvuonna pitämään suunnilleen tämän lukuvuoden suuruudella. Kyse on siis budjettiin ja Taloudellisesti kestävä Espoo -ohjelmaan sisältyneistä sopeutustoimista, joita noilla summilla kyettäisiin perumaan ensi lukuvuoden osalta. Edelleen myös sivistystoimen budjettiin jää kuitenkin take-säästöjä eli kaupunki kyllä yhä sopeuttaa.

Toivon todella paljon, että ovalassa tekemämme päätös kantaisi vielä valtuustokäsittelyssä asti. Tässä maailmantilanteessa, missä nyt olemme, leikkaukset opetukseen ja koulutukseen ja vanhempien työssäkäyntiin ja lasten hyvinvointiin kiinteästi liittyvään pienten koululaisten iltapäivätoimintaan, uhkaavat entisestään heikentää osaamista ja hyvinvointia. Kun viime vuodelta nyt tällainen ylijäämä jäi, edes pieni osa siitä pitäisi käyttää lasten ja nuorten hyväksi. Meidän tulee nyt tehdä kaikkemme, jotta tämä pandemia aiheuttaa mahdollisimman vähän vaurioita lastemme ja nuortemme elämään, oppimiseen ja jatko-opintomahdollisuuksiin.

Espoonlahden uimahallin peruskorjausta ja laajennusta käsittelevän puheeni runko:

Espoonlahtelaisena tämä uimahallin peruskorjaus ja laajennus on samaan aikaan sekä ilahduttanut että mietityttänyt minua suuresti. Olen iloinen siitä, että jo pohjaesitykseen sisältyy useita parannuksia nykyiseen, erittäin suosittuun halliin. Olemme saamassa ulkoaltaan, sisälle tulee kaksi uutta uimarataa ja monitoimi- ja kuntoutusallas ja muutamia muita kohennuksia, kuten valtuutettu Partanen juuri kertoikin.

Tässä on nyt keskustelussa myös malli, jossa halliin tulee vielä hyppyallasrakennus. Mietin pitkään kantaani tähän. Haluaisin tehdä hallin kerralla niin hyvin ja täydellisenä kuin mahdollista. Ongelmana on kuitenkin se, että hyppyallasrakennus maksaa peräti 8,3 miljoonaa euroa ja siitä seuraa vuosittain vielä varsin massiiviset noin miljoonan lisäkulut.

Samaan aikaan kaupunki on joutunut siirtämään monia tärkeitä peruskorjaus- ja uudisrakennushankkeita. Mietityttää esimerkiksi, että kestääkö niin ikään alueellamme sijaitseva Kipparin päiväkoti peruskorjauksen lykkäyksen peräti kymmenellä vuodella?

Kaupungilla on myös varsin massiivinen säästöohjelma, joka kerta kaikkiaan olisi mielestäni neuvoteltava uudelleen, koska opetukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistuva säästö on niin raju. Koronapandemian aiheuttava hoitovelka tulee myös näkymään sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tähänkin liittyen olen erittäin tyytyväinen hallin uusista uimaradoista ja monitoimi- ja kuntoutusaltaasta, koska uinti on monille ryhmille erittäin tärkeä liikuntamuoto.

Tässä tilanteessa mielestäni meidän on pakko priorisoida opetus-, varhaiskasvatus ja sosiaali- ja terveyspalvelut sekä lapsille terveelliset ja turvalliset tilat, niin paljon kuin itsekin haluaisin myös toteuttaa hyppyallasrakennuksen samantien. Hallista tulee erinomainen myös ilman hyppyallasta ja erityisen iloinen olen uusista uimaradoista ja lapsiperheille varmasti hyvin mieluisasta ulkoaltaasta. Haluan, että ulkoallas tulee varmasti tehtyä hyvin - se tulee varmasti olemaan alueiden lapsiperheiden suosiossa, meiltä katsottuna Tapiolan ja Leppävaaran altaat ovat kaukana - eikä ole pois jostain muualta hankkeesta ja siksi kannatan valtuutettu Kausteen esitystä. [Kausteen esitys olisi ollut laaja malli peruskorjauksesta ja uudisrakennuksesta, mutta ilman ko. 8,3milj hyppyallasta rakennuksineen, lopputulos asiassa oli pohjaesitys eli suppea versio ulkoaltaalla, jonka kokoluokka tarkentuu myöhemmin.]

maanantai 15. helmikuuta 2021

Valtuustopuheeni kaksivuotista esiopetusta koskevasta valtuustoaloitteesta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, Espoo ei tosiaan tullut valituksi tähän OKM:n kaksivuotisen esiopetuksen kokeiluun, mutta meillä on onneksi talousarviossa kuitenkin varattu määrärahat 5-vuotiaiden 20 viikkotunnin maksuttomaan varhaiskasvatukseen eli tätä nyt käynnissä olevaa mallia kyetään ainakin toistaiseksi jatkamaan.

Tämä on aivan erinomainen asia. Kaikilla 5-vuotiailla tulisi olla vanhempien tulotasosta ja työ- ja perhetilanteesta riippumatta mahdollisuus viettää aikaa ikätasoisessa vertaisryhmässä ja saada ystäviä. Tässä iässä on myös jo hyvä harjoitella sellaisia taitoja, mitä myöhemmin esikoulussa ja koulussa tarvitaan. Erityisen tärkeää osallistuminen ajoissa varhaiskasvatukseen on niiden lasten kohdalla, joiden kotikieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi ja jotka eivät muuten altistu kotimaisille kielille. Jos suomen tai ruotsin kielen oppiminen käynnistyy vasta esikoulussa, niin on suuri riski, että tämä vaikuttaa negatiivisesti lapsen myöhempään koulumenestykseen.

Siitä en itse asiassa ole vielä varma, onko juuri kaksivuotinen esiopetus paras ratkaisu vai olisiko tämä 20h maksutonta varhaiskasvatusta 5-vuotiaista alkaen kuitenkin parempi malli. Toivon, että tämä selviää kyseisen OKMn kokeilun myötä. Minulle on tärkeää, että lapset saavat valmiuksia oppimiseen, mutta yhtä lailla saavat olla mahdollisimman pitkään pieniä lapsia. En toivo, että Suomi siirtyy monien muiden maiden tavoin malliin, jossa koulumuotoisuus tulee lapsen elämään yhä varhemmin. On huomioitava, että osa esikouluista on koulujen yhteydessä ja joissain kunnissa näin on huomattavan usein ja tässä tulee eteen se kysymys, onko 5-vuotiaiden paikka koulujen vai päiväkotien yhteydessä.

Monessa mielessä ajattelen, että varhaiskasvatus ja viskaritehtävät vielä riittävät 5-vuotiaille. Jos kaksivuotisesta esiopetuksesta tulee yleinen käytäntö, niin toivottavasti ensimmäinen vuosi on mahdollisimman lähellä nykyistä viskarivuotta eli parhaimmillaan kaksivuotinen esiopetus on hyvin lähellä sitä, mitä nyt teemme Espoossa 5-vuotiaiden kanssa. Toivottavasti myös kouluun menon lykkääminen on edelleen mahdollista. Esimerkiksi osa loppuvuodesta syntyneistä lapsista tai keskosina syntyneistä hyötyy lykkäyksestä.

Toivon myös, että me valtuutetut yritämme seuraavissakin budjettineuvotteluissa vaikuttaa siihen, että kotihoidontuen kuntalisän ehdollisuus purettaisiin eli varhaiskasvatukseen osallistuminen ei estäisi kuntalisän saamista tilanteissa, joissa perheellä on myös pienempi lapsi kotona. 5-vuotiaiden kohdalla tämä nykykäytäntö on jo hyvinkin harmillinen.

maanantai 25. tammikuuta 2021

Valtuustopuheeni uudesta päiväkodista Espoonlahteen

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, haluan ihan lyhyesti kommentoida tätä hanketta. Tämä on minusta kolmesta syystä erityisen hyvä hanke. Ensin tietenkin jo siksi, että meillä on kova tarve uusille varhaiskasvatuspaikoille Espoonlahdessa ja tämä päiväkoti rakentuu todella keskeiselle paikalle. Varhaiskasvatuspaikan sijainnilla on huomattava vaikutus perheen arjen sujuvuudelle, koska sinne matkataan yleensä vuosikausia aamuin illoin.


Tämän ohella tässä on kuitenkin erinomaista myös se, että rakennuksen tilat on tarkoitus tehdä niin monikäyttöiseksi, että niitä voidaan ilta-aikaan käyttää myös kuntalaisten kulttuuritiloina. Juuri tämän tyyppisiin ratkaisuihin meidän tulisi yhä useammin pyrkiä, että kaikista tiloista saadaan maksimaalinen hyöty. 

Kolmanneksi tässä on hyvää se, että samaan rakennukseen tulee sekä suomen- että ruotsinkieliselle varhaiskasvatukselle tiloja. Tämä ei missään nimessä vaaranna sitä, että ruotsinkieliset ryhmät saavat varhaiskasvatusta ruotsiksi. Tämä on periaate, josta ei edes voi joustaa. Uskon kuitenkin, että parhaimmillaan tässä voidaan saada kokemuksia elävästä kaksikielisyydestä ja lisätä kiinnostusta ruotsin kieltä kohtaan. 

Ainoat asiat, mitkä projektissa mietityttävät ovat se, että piha jää hieman suunnitelmia pienemmäksi, mikä on harmi ja sitten tietenkin tämä projektin koko. Ryhmiä tulee peräti 14 eli vaatii erittäin hyvää suunnittelua, että tilat kyetään eriyttämään ja materiaalit valitsemaan niin, että melu jää mahdollisimman vähäiseksi. Aistiesteettömyyden varmistaminen on todella tärkeää ja nyt kun yhä useammin tehdään yhä isompia yksiköitä, niin tämän merkitys vain kasvaa. Melu aiheuttaa lasten aivojen kehitykselle haitallista stressiä sekä tuottaa sellaista levottomuutta, mikä on ehkäistävissä. 

Aistiesteettömyys on myös muuta kuin melun ehkäisyä eli ylipäätänsä sellaisia tiloja, jotka palvelevat keskittymistä, eivätkä aiheuta ylimääräistä kuormitusta.
Hankesuunnitelman mukaan esteettömyys ja hyvä akustiikka ollaan kuitenkin varmistamassa. Tämä on erittäin tärkeää.