Arvoisa puheenjohtaja,
hyvät valtuutetut
Olemme vuosien aikana kuulleet usein lauseen, ”ei säästetä opetuksesta, vaan tiloista”. Valtuustokysymyksemme vastauksesta kuitenkin ilmenee, että tämäkään ei ole yksinkertaista.
Tilat eivät todellakaan ole vain tiloja, vaan niillä voi olla suuri merkitys siinä, miten koululaiset pystyvät oppimaan. Luen tästä erinomaisesti laaditusta vastauksesta muutaman kohdan:
Tilatehokkuuden korostuminen hankkeissa on aiheuttanut sen, että osa opetustiloista on sijoittunut käytäväalueiden yhteyteen. Tällaisten tilojen käyttö varsinaisen opetusryhmän tilana ei käytännössä onnistu.
Pienempien tilojen sijoittaminen ryhmätyöskentelyalueina auloihin tai tilalevennyksiin on ollut trendinä koulusuunnittelussa. Jos avoimia tiloja ei voida sulkea niiden käytettävyys heikkenee.
Uusissa kouluissa vierailleet ovat luultavasti huomanneet näitä tilaratkaisuja ja monet ovat niistä muutoin jo kuulleet. Luokan läpi saatetaan kulkea, opetustilan seinä on lasia tai muuta aiemmasta poikkeavaa, tila voi olla jopa syvennys käytävällä. Kaikki nämä ratkaisut vaikuttavat siihen, miten oppilaat pystyvät tilassa keskittymään. Toisia oppilaita ratkaisut haittaavat enemmän kuin toisia. Pahimmillaan tilan käyttö opetustilana ei ylipäätänsä onnistu lainkaan, kuten toimiala itse kertoo.
On onnetonta, jos huono tilasuunnittelu aiheuttaa sen, että oppilaiden tarkkaavuus häiriintyy, tulee keskittymishäiriöepäilyjä jne. Tästä on jo tiettävästi tietoa, että uudet tilaratkaisut ovat lisänneet tällaista diagnoosipohdintaa eli tässä ollaan itse asiassa hyvin ison asian äärellä.
Meidän pitäisi ehdottomasti tehdä tiloja, jotka edistävät keskittymistä ja oppimista, eivätkä vaikeuta niitä. On aina surullista, jos ensin luodaan ympäristö, joka aiheuttaa ongelmia ja sitten tehdään niistä ongelmista yksilöpsykologisia eli ei nähdä, että ongelma on esimerkiksi aidosti häiritsevä melutaso, vaan asiasta tulee vain oppilaan itsensä ongelma.
Myös tilojen ahtaus on tällainen asia. Osalle oppilaista hyvin ahtaat tilat tuottavat lisää haasteita tai sellaisia haasteita, joita ei väljemmissä aistiesteettömimmissä tiloissa tulisi.
Tilat tulisi ehdottomasti suunnitella pedagogisista lähtökohdista eli niin, että ne tukevat oppimista ja hyvinvointia, eivät haasta sitä.
Kysymyksemme muihin osiin liittyen haluan myös vielä sanoa, että riittävästä Y-tonttien määrästä on kerta kaikkiaan huolehdittava. Päiväkotien ja koulujen pysyminen lähipalveluina on asukkaille äärimmäisen tärkeää.
Kannatan Tiina Elon molempia toivomuksia.
