maanantai 30. elokuuta 2021

Valtuustopuheeni murrosikäisten vanhempien tukemisesta

Ensimmäinen alkaneen valtuustokauden Espoon kaupunginvaltuuston kokous oli tänään. Puhuin murrosikäisten vanhempien tukemisesta käsittelevän valtuustoaloitteen kohdalla. Aiheesta tuli pitkä keskustelu ja alla puheenvuoroni pääpiirteissään. 

Myöhemmissä puheenvuoroissani korostin muun muassa sitä, että me emme voi valtuustossa keskittyä puhumaan asioista vain talous edellä. Totta kai talous antaa kaikelle reunaehdot ja kaikki julkinen raha tulee pyrkiä käyttämään mahdollisimman kustannustehokkaasti, mutta meidän tulee aina puhua myös laadusta ja vaikuttavuuden maksimoinnista. Mahdollisimman paljon tai tietyllä tavalla toteutettuja asiakaskäyntejä ei automaattisesti tarkoita sitä, että palvelu on tuotettu mahdollisimman hyvin. Palvelu tulee toteuttaa niin, että siitä on suurin hyöty suhteessa käytettyyn rahaan. Monipuolisempi palveluvalikoima / enemmän käyntejä per asiakas voi tuottaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti parempia tuloksia. Keskustelu valtuustossa jumittui siis loppua kohti merkillisesti kustannustehokkuuteen ja erinäisiin karsimispyrkimyksiin, vaikka alkuperäisessä aloitteessa oli erinomainen kehittämisen henki.


Myös lautakunta-, jaosto- ja kehitysohjelmapaikat päätettiin tässä kokouksessa. Noora Koponen ja minä jaamme puoliksi Hyvinvoiva Espoo -kehitysohjelman varapuheenjohtajuuden. Noora toimii tässä tehtävässä valtuustokauden ensimmäiset kaksi vuotta ja minä jälkimmäiset kaksi. Olen hyvin iloinen tästä tehtävästä, jossa pystyn varmasti hyödyntämään aiempaa kokemustani opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa sekä sosiaali- ja terveyslautakunnassa.


”Hyvä puheenjohtaja ja valtuusto,

tämän aloitteen valmistelijoille kiitos perusteellisesta vastauksesta.


Kommentoin tässä muutamaa kohtaa. 

Vastauksessa kerrotaan, että yleistä vanhempainryhmätoimintaa murrosikää lähestyvien lasten vanhemmille on ollut viime vuosina vaikea järjestää, koska ryhmiin ei ole löytynyt riittävästi osallistujia. Sen sijaan on mietitty kohdistetumpaa toimintaa esimerkiksi koulua käymättömien lasten vanhemmille. Tämä on mielestäni ehdottomasti järkevämpää. Vertaistukiryhmä vaatii toimiakseen riittävän vertaisuuden kokemuksen ja murrosikäisten lasten vanhemmuus ei välttämättä vielä tällainen ole. Sen sijaan lapsen koulunkäynnin haasteet, neuropsykiatriset tai mielenterveyden ongelmat ovat jo tilanne, jossa vanhempi hyötyy mahdollisuudesta jakaa tunteita ja kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa.


Ajattelen ylipäätänsä niin, että meillä tulee olla sekä universaalimmin psykoedukaatioon pohjaavaa toimintaa että kohdistettuja palveluja. Kaikille vanhemmille on hyvä viestiä esimerkiksi siitä, että perheen lämmin ja avoin vuorovaikutus ehkäisee monia ongelmia ja autoritäärinen kasvatus taas tuottaa niitä. Tämän tulee ajoittua jo pikkulapsivaiheeseen. Suomalainen kasvatustraditio on ollut voimakkaasti lapsen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta korostava. Vanhemmille on vasta viime vuosikymmeninä alettu antaa enemmän eväitä lapsen tunnesäätelyn ja tunteiden käsittelyn tukemiseen vaikeiden asioiden ja tunteiden torjumisen sijaan.


Aloitevastauksessa kerrotun kaltaisesti on ollut erittäin hyvä, että perheneuvolan ikäraja on nostettu 13-ikävuodesta 18-ikävuoteen. Aiempi käytäntö eli palvelun rajaaminen 13-vuotiaille on jo aiemmin tuntunut järjettömältä. Teini-ikäisten palveluissa on ylipäätänsä haasteita, esimerkiksi siirtyminen lastenpsykiatrialta nuorisopsykiatrian piiriin voi aiheuttaa vaikeuksia palveluiden saatavuudessa. Samaan aikaan juuri murrosikä on kriittistä aikaa erilaisten mielenterveyden häiriöiden puhkeamisessa. Esimerkiksi syömishäiriö tai nuoren koulua käymättömyys voi haastaa koko perheen vuorovaikutusta ja jaksamista. Tämän takia on erittäin tärkeää, että perheneuvola on tuossa iässä saatavilla. Jaan myös Saramäen huolen resursseista.


Lopuksi haluan vielä sanoa, että nuorten ja perheiden jaksamista tuetaan myös toiminnoilla ja palveluilla, jotka eivät ole varsinaisesti vanhemmille suunnattu. Opetuksen ja koulu- ja opiskeluhuollon hyvä resursointi on myös hyvin tärkeää. Myös neuropsykiatrisista haasteista kärsivien lasten ja perheiden tukipalveluita sekä oppimisympäristöjä tulisi kehittää. Kaiken kaikkiaan perheiden hyvinvointia tuetaan sekä universaaleilla, laajasti väestöön suunnatuilla keinoilla että kohdistetuilla erityispalveluilla.


Kannatan valtuutettu Hyrkön toivomuksia.”

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Valtuustopuheeni vuoden 2021 ensimmäisestä osavuosikatsauksesta

 Espoon kaupunginvaltuusto kokoustaa toiseksi viimeistä kertaa tällä valtuustokaudella. Ensimmäistä osavuosikatsausta käsittelevän puheeni runko:

”Tähän osavuosikatsaukseen sisältyy monia huolta herättäviä aiheita, mutta paljon myös onnistumisia ja muita ilonpilkkuja. Yksi tällainen on ehdottomasti se, että toisen vuosiluokan oppilaat pääsevät sittenkin entiseen tapaan iltapäivätoimintaan myös seuraavana lukuvuonna.

Iltapäivätoiminnan kaltaiset asiat ovat niitä, mitä kuntalaiset arvostavat. Harvaa kiinnostaa se, miten hulppeasti jokin rakennus tai eritasoliittymä on toteutettu, mutta sen sijaan olennaista on se, että kunnasta saa tarvitsemansa palvelut. Hyvän arjen tekeminen kuntalaisille lienee lopulta tärkein tehtävämme kunnan ja sen ympäristön ja elinvoimaisuuden turvaamisen ohella myös seuraaville sukupolville.

Ja se hyvä arki tarkoittaa laadukasta koulutusta ja varhaiskasvatusta, lapsille turvattua vapaa-ajan viettoa, sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta, ikääntyneille inhimillistä elämää. Vanhusten palveluiden osalta toivon todella, että päivätoiminta ja palvelukeskukset saadaan mahdollisimman nopeasti pyörimään entiseen tapaan, nyt kun koronarokotukset ovat edenneet. Ja että näistä palveluista ei yritetä missään vaiheessa säästää, kuten tiettävästi jo joissain kunnissa tapahtuu. Se, että vanhusten palveluissa on toimintoja, jotka eivät ole lakisääteisiä, ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi tärkeitä. Ne voivat olla äärimmäisen tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille ja toimintakyvyn ylläpidolle.

Ihmisten väliset erot eivät milloinkaan ole yhtä isoja kuin vanhuudessa ja se näkyy myös tässä asiassa. On paljon ikääntyneitä, jotka ovat jo lähteneet jälleen liikkeelle ja jotka ovat koko ajan saaneet sosiaalisista suhteista voimaa. On myös huonokuntoisia ja yksinäisiä iäkkäitä, joille kunnan ja järjestöjen palveluilla on ollut iso merkitys ja joiden hyvinvointi on suuresti pudonnut päivätoiminnan ja vapaaehtoisten vierailujen puuttuessa. Tämä sama pätee joihinkin vammaisryhmiin.

Olen iloinen, että seuraavalle valtuustokaudelle on suunnitteilla hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tähtäävä ohjelmaryhmä, jolla on myös roolia pandemia-ajasta toipumisessa. Toivottavasti ryhmässä tullaan käymään keskustelua ja esittämään toimenpiteitä laaja-alaisesti eri ihmisryhmiin liittyen. Meillä on tekemistä niin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa, oppimisvajeessa kuin ikääntyneiden toimintakyvyn saattamisessa koronaa edeltävälle tasolle ja mieluummin sen ylikin. Nämä kaikki vaativat poikkisektoraalista työskentelyä ja hyvää yhteistyötä toimialojen välillä.

Samaan aikaan toivon, että kaupungin säästöohjelmaa kyetään mahdollisesti neuvottelemaan uudelleen ja miettimään, jos vielä olisi mahdollista hakea entistä enemmän säästöjä esimerkiksi investointien toteuttamisesta – tarvitsemmeko välttämättä esimerkiksi yli 70 miljoonaa maksavan ja keskuspuistoa tuhoavan Espoonväylän – ja vähemmän esimerkiksi opetuksesta. Nyt keskiviikon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan esityslistalta saamme lukea, mitä esimerkiksi lukioihin kohdistuvat säästöt tarkoittavat tilanteessa, jossa oppilaat tarvitsisivat pitkän etäopetuksen jäljiltä enemmän tukea. Nyt kaikki talouteen liittyvä tulisi miettiä äärimmäisen suurella pieteetillä ja pyrkiä viimeiseen asti välttämään säästöjä palveluista, joissa ne aiheuttavat selvää haittaa osaamisen tai hyvinvoinnin kehittämiselle.”


tiistai 30. maaliskuuta 2021

Valtuustopuheeni tilinpäätöksestä sekä Espoonlahden uimahallin peruskorjauksesta sekä laajennuksesta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuten tilinpäätöksen ennakkotiedoista saamme lukea, sivistystoimen talousarviosta jäi viime vuodelta käyttämättä 27 miljoonaa euroa. Samaan aikaan lasten ja nuorten hyvinvoinnissa sekä oppimistuloksissa on nähty laskua koronapandemian erinäisten seurausten takia.

Tässä tilanteessa päätimme taannoin opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa viime vuoden ylijäämään vedoten esittää lisäbudjettia seuraaville summille: perusopetus 2,9 miljoonaa euroa, kakkosluokkalaisten iltapäivätoiminta 600 000, lukiokoulutus 700 000. Näillä summilla resurssit näissä toiminnoissa kyettäisiin ensi lukuvuonna pitämään suunnilleen tämän lukuvuoden suuruudella. Kyse on siis budjettiin ja Taloudellisesti kestävä Espoo -ohjelmaan sisältyneistä sopeutustoimista, joita noilla summilla kyettäisiin perumaan ensi lukuvuoden osalta. Edelleen myös sivistystoimen budjettiin jää kuitenkin take-säästöjä eli kaupunki kyllä yhä sopeuttaa.

Toivon todella paljon, että ovalassa tekemämme päätös kantaisi vielä valtuustokäsittelyssä asti. Tässä maailmantilanteessa, missä nyt olemme, leikkaukset opetukseen ja koulutukseen ja vanhempien työssäkäyntiin ja lasten hyvinvointiin kiinteästi liittyvään pienten koululaisten iltapäivätoimintaan, uhkaavat entisestään heikentää osaamista ja hyvinvointia. Kun viime vuodelta nyt tällainen ylijäämä jäi, edes pieni osa siitä pitäisi käyttää lasten ja nuorten hyväksi. Meidän tulee nyt tehdä kaikkemme, jotta tämä pandemia aiheuttaa mahdollisimman vähän vaurioita lastemme ja nuortemme elämään, oppimiseen ja jatko-opintomahdollisuuksiin.

Espoonlahden uimahallin peruskorjausta ja laajennusta käsittelevän puheeni runko:

Espoonlahtelaisena tämä uimahallin peruskorjaus ja laajennus on samaan aikaan sekä ilahduttanut että mietityttänyt minua suuresti. Olen iloinen siitä, että jo pohjaesitykseen sisältyy useita parannuksia nykyiseen, erittäin suosittuun halliin. Olemme saamassa ulkoaltaan, sisälle tulee kaksi uutta uimarataa ja monitoimi- ja kuntoutusallas ja muutamia muita kohennuksia, kuten valtuutettu Partanen juuri kertoikin.

Tässä on nyt keskustelussa myös malli, jossa halliin tulee vielä hyppyallasrakennus. Mietin pitkään kantaani tähän. Haluaisin tehdä hallin kerralla niin hyvin ja täydellisenä kuin mahdollista. Ongelmana on kuitenkin se, että hyppyallasrakennus maksaa peräti 8,3 miljoonaa euroa ja siitä seuraa vuosittain vielä varsin massiiviset noin miljoonan lisäkulut.

Samaan aikaan kaupunki on joutunut siirtämään monia tärkeitä peruskorjaus- ja uudisrakennushankkeita. Mietityttää esimerkiksi, että kestääkö niin ikään alueellamme sijaitseva Kipparin päiväkoti peruskorjauksen lykkäyksen peräti kymmenellä vuodella?

Kaupungilla on myös varsin massiivinen säästöohjelma, joka kerta kaikkiaan olisi mielestäni neuvoteltava uudelleen, koska opetukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistuva säästö on niin raju. Koronapandemian aiheuttava hoitovelka tulee myös näkymään sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tähänkin liittyen olen erittäin tyytyväinen hallin uusista uimaradoista ja monitoimi- ja kuntoutusaltaasta, koska uinti on monille ryhmille erittäin tärkeä liikuntamuoto.

Tässä tilanteessa mielestäni meidän on pakko priorisoida opetus-, varhaiskasvatus ja sosiaali- ja terveyspalvelut sekä lapsille terveelliset ja turvalliset tilat, niin paljon kuin itsekin haluaisin myös toteuttaa hyppyallasrakennuksen samantien. Hallista tulee erinomainen myös ilman hyppyallasta ja erityisen iloinen olen uusista uimaradoista ja lapsiperheille varmasti hyvin mieluisasta ulkoaltaasta. Haluan, että ulkoallas tulee varmasti tehtyä hyvin - se tulee varmasti olemaan alueiden lapsiperheiden suosiossa, meiltä katsottuna Tapiolan ja Leppävaaran altaat ovat kaukana - eikä ole pois jostain muualta hankkeesta ja siksi kannatan valtuutettu Kausteen esitystä. [Kausteen esitys olisi ollut laaja malli peruskorjauksesta ja uudisrakennuksesta, mutta ilman ko. 8,3milj hyppyallasta rakennuksineen, lopputulos asiassa oli pohjaesitys eli suppea versio ulkoaltaalla, jonka kokoluokka tarkentuu myöhemmin.]

maanantai 15. helmikuuta 2021

Valtuustopuheeni kaksivuotista esiopetusta koskevasta valtuustoaloitteesta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, Espoo ei tosiaan tullut valituksi tähän OKM:n kaksivuotisen esiopetuksen kokeiluun, mutta meillä on onneksi talousarviossa kuitenkin varattu määrärahat 5-vuotiaiden 20 viikkotunnin maksuttomaan varhaiskasvatukseen eli tätä nyt käynnissä olevaa mallia kyetään ainakin toistaiseksi jatkamaan.

Tämä on aivan erinomainen asia. Kaikilla 5-vuotiailla tulisi olla vanhempien tulotasosta ja työ- ja perhetilanteesta riippumatta mahdollisuus viettää aikaa ikätasoisessa vertaisryhmässä ja saada ystäviä. Tässä iässä on myös jo hyvä harjoitella sellaisia taitoja, mitä myöhemmin esikoulussa ja koulussa tarvitaan. Erityisen tärkeää osallistuminen ajoissa varhaiskasvatukseen on niiden lasten kohdalla, joiden kotikieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi ja jotka eivät muuten altistu kotimaisille kielille. Jos suomen tai ruotsin kielen oppiminen käynnistyy vasta esikoulussa, niin on suuri riski, että tämä vaikuttaa negatiivisesti lapsen myöhempään koulumenestykseen.

Siitä en itse asiassa ole vielä varma, onko juuri kaksivuotinen esiopetus paras ratkaisu vai olisiko tämä 20h maksutonta varhaiskasvatusta 5-vuotiaista alkaen kuitenkin parempi malli. Toivon, että tämä selviää kyseisen OKMn kokeilun myötä. Minulle on tärkeää, että lapset saavat valmiuksia oppimiseen, mutta yhtä lailla saavat olla mahdollisimman pitkään pieniä lapsia. En toivo, että Suomi siirtyy monien muiden maiden tavoin malliin, jossa koulumuotoisuus tulee lapsen elämään yhä varhemmin. On huomioitava, että osa esikouluista on koulujen yhteydessä ja joissain kunnissa näin on huomattavan usein ja tässä tulee eteen se kysymys, onko 5-vuotiaiden paikka koulujen vai päiväkotien yhteydessä.

Monessa mielessä ajattelen, että varhaiskasvatus ja viskaritehtävät vielä riittävät 5-vuotiaille. Jos kaksivuotisesta esiopetuksesta tulee yleinen käytäntö, niin toivottavasti ensimmäinen vuosi on mahdollisimman lähellä nykyistä viskarivuotta eli parhaimmillaan kaksivuotinen esiopetus on hyvin lähellä sitä, mitä nyt teemme Espoossa 5-vuotiaiden kanssa. Toivottavasti myös kouluun menon lykkääminen on edelleen mahdollista. Esimerkiksi osa loppuvuodesta syntyneistä lapsista tai keskosina syntyneistä hyötyy lykkäyksestä.

Toivon myös, että me valtuutetut yritämme seuraavissakin budjettineuvotteluissa vaikuttaa siihen, että kotihoidontuen kuntalisän ehdollisuus purettaisiin eli varhaiskasvatukseen osallistuminen ei estäisi kuntalisän saamista tilanteissa, joissa perheellä on myös pienempi lapsi kotona. 5-vuotiaiden kohdalla tämä nykykäytäntö on jo hyvinkin harmillinen.

maanantai 25. tammikuuta 2021

Valtuustopuheeni uudesta päiväkodista Espoonlahteen

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, haluan ihan lyhyesti kommentoida tätä hanketta. Tämä on minusta kolmesta syystä erityisen hyvä hanke. Ensin tietenkin jo siksi, että meillä on kova tarve uusille varhaiskasvatuspaikoille Espoonlahdessa ja tämä päiväkoti rakentuu todella keskeiselle paikalle. Varhaiskasvatuspaikan sijainnilla on huomattava vaikutus perheen arjen sujuvuudelle, koska sinne matkataan yleensä vuosikausia aamuin illoin.


Tämän ohella tässä on kuitenkin erinomaista myös se, että rakennuksen tilat on tarkoitus tehdä niin monikäyttöiseksi, että niitä voidaan ilta-aikaan käyttää myös kuntalaisten kulttuuritiloina. Juuri tämän tyyppisiin ratkaisuihin meidän tulisi yhä useammin pyrkiä, että kaikista tiloista saadaan maksimaalinen hyöty. 

Kolmanneksi tässä on hyvää se, että samaan rakennukseen tulee sekä suomen- että ruotsinkieliselle varhaiskasvatukselle tiloja. Tämä ei missään nimessä vaaranna sitä, että ruotsinkieliset ryhmät saavat varhaiskasvatusta ruotsiksi. Tämä on periaate, josta ei edes voi joustaa. Uskon kuitenkin, että parhaimmillaan tässä voidaan saada kokemuksia elävästä kaksikielisyydestä ja lisätä kiinnostusta ruotsin kieltä kohtaan. 

Ainoat asiat, mitkä projektissa mietityttävät ovat se, että piha jää hieman suunnitelmia pienemmäksi, mikä on harmi ja sitten tietenkin tämä projektin koko. Ryhmiä tulee peräti 14 eli vaatii erittäin hyvää suunnittelua, että tilat kyetään eriyttämään ja materiaalit valitsemaan niin, että melu jää mahdollisimman vähäiseksi. Aistiesteettömyyden varmistaminen on todella tärkeää ja nyt kun yhä useammin tehdään yhä isompia yksiköitä, niin tämän merkitys vain kasvaa. Melu aiheuttaa lasten aivojen kehitykselle haitallista stressiä sekä tuottaa sellaista levottomuutta, mikä on ehkäistävissä. 

Aistiesteettömyys on myös muuta kuin melun ehkäisyä eli ylipäätänsä sellaisia tiloja, jotka palvelevat keskittymistä, eivätkä aiheuta ylimääräistä kuormitusta.
Hankesuunnitelman mukaan esteettömyys ja hyvä akustiikka ollaan kuitenkin varmistamassa. Tämä on erittäin tärkeää.




torstai 3. joulukuuta 2020

Valtuustopuheeni Espoon 2021 talousarvioesityksestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Olen tyytyväinen siitä, että talousarvioneuvotteluissa onnistuttiin loiventamaan opetukseen ja sivistykseen kohdistuvia leikkauksia, mutta huolissani siitä, että perusopetukseen jäi kuitenkin yli kolmen miljoonan euron määrärahaleikkaus.

Perusopetus on se paikka, mitä pitäisi pikemminkin resursoida nykyistä enemmän. Myös ja erityisesti kriisiaikoina. Panostamalla perusopetukseen eli esimerkiksi turvaamalla riittävän pienet opetusryhmät ja koulunkäyntiavustajien määrän torjumme syrjäytymistä ja edistämme ihan kaikkien oppilaiden oppimista. 


Kääntäen säästöt täällä voivat aiheuttaa paljon isompia kustannuksia toisaalla, jos oppimistulokset heikkenevät tai osa oppilaista tarvitsee enemmän sosiaali- ja terveyspalveluja oppimisen haasteiden takia. Aina olisi parempi, että ongelmia ennaltaehkäistäisiin ja lapsia tuettaisiin ajoissa riittävästi. 


Tässä yhteydessä kannan huolta myös oppilas- ja opiskeluhuollon resursoinnista ja olen jättänyt seuraavan toivomusesityksen: ”Valtuusto toivoo, että oppilas- ja opiskeluhuollon resurssien riittävyyttä seurataan vuonna 2021 erityisen tarkkaan, jotta koronaepidemian vaikutuksia lapsiin ja nuoriin kyetään tarvittaessa torjumaan parantamalla oppilashuollon saatavuutta.”


Esimerkiksi koulukuraattorit ja psykologit ovat olleet jo aiemmin erittäin työllistettyjä ja samaan aikaan lapset ja nuoret raportoivat yhä useammin erilaisista mielialaoireista. Etäopetukseen siirtyminen vähintään toisen asteen osalta tulee osalla oppilaista lisäämään erinäisiä haasteita ja epidemialla on myös monen oppilaan vanhempiin ja perheeseen negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi lisääntyvän työttömyyden muodossa. 


Meidän tulisi nyt yhdessä pyrkiä siihen, että tuemme lapsiamme ja nuoriamme tässä tilanteessa ja autamme heitä kohti valoisampaa tulevaisuutta useilla erilaisilla keinoilla, joista koulutukseen, oppilas- ja opiskeluhuoltoon sekä yleisesti mielenterveyspalveluihin panostamisella on suuri merkitys.


——


Puheiden maksimipituus kolme minuuttia on hyvin lyhyt aika ja se kattoi suunnilleen tuon puheen. Jos olisin jonkin muun noston tehnyt vielä budjetista, niin se olisi voinut olla esimerkiksi se, että olen iloinen siitä, että Espoo maksaa kotihoidontuen kuntalisää jatkossa 160 euroa/kk siihen asti, kun lapsi on 2.5 -vuotias. Helsinki on päättänyt lakkauttaa lisän jo yli 1-vuotiailta. Yhä useampi lapsi itse asiassa aloittaa varhaiskasvatuksen jo pian ensimmäisen ikävuoden jälkeen, mutta toivon kuitenkin, että vanhemmilla säilyy vielä vaihtoehtoja hoidon järjestämisessä lapsen ensimmäisinä ikävuosina. Joillekin perheille 1-vuotiaana päiväkodin aloittaminen on toivottu ratkaisu ja varhaiskasvatus on yksinkertaisesti järjestettävä niin, että lapsen voi tuolloin viedä hoitoon hyvillä mielin. Toisille perheille ja lapsille parempi ratkaisu on kuitenkin olla muutama vuosi kotona ja toivon, että tämä on jatkossakin mahdollista. Pääkaupunkiseudulla elinkustannukset ovat niin kovat, että kotihoidontuen kuntalisä on monille perheille erittäin tärkeä. Ilman sitä mahdollisuus hoitaa lasta kotona saattaa määräytyä tulotason mukaan ja tämä ei ole toivottavaa kehitystä. Valintavaihtoehtojen määrän mahdollistaminen ja ihmisten erilaisten tilanteiden huomioiminen ovat ylipäätänsä politiikassa hyvin tärkeitä.


sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Lähikoulupilotista, varhaiskasvatuksen palvelusetelistä sekä talousarviosta

Avaan hieman pidemmällä tekstillä Espoon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan varapuheenjohtajan ominaisuudessa muutamia viime aikoina kuntapolitiikassa puhuttaneita asioita. Näitä ovat erityisen tuen oppilaiden integroiminen yleisopetukseen, varhaiskasvatuksen palveluseteli sekä sivistystoimen budjetti kaupungin talousarviossa.

Ns. Lähikoulupilotista ensiksi. Kaupungilla on ollut 2019 syksystä alkaen kokeilu, jossa oppimisen erityisvaikeuksia omaavia ensimmäiselle ja seitsemännelle luokalle meneviä oppilaita sijoitetaan yleisopetuksen luokkiin. Tätä on suunniteltu laajennettavaksi 2021 syksystä alkaen (nyt mukana ollut vain tietty otos kouluja) ja se on aiheuttanut paljon keskustelua. 

Paperilla arvioituna pilotti vaikuttaa sujuneen hyvin. Arviointitulokset eli opettajilta saatu palaute on koko ajan parantunut. Alustavasti tarkasteltuna oppimistulokset ovat olleet hyviä. Muutamilla oppilailla tuen tarve on todettu aiemmin ajateltua isommaksi ja heidät on siirretty erityisluokille. Malli siis koskee vain osaa erityisen tuen oppilaista ja esimerkiksi kehitysvammaisten ja autististen lasten erityisluokat yms kaupunkitasoinen erityisopetus jatkaa.

Samaan aikaan opettajilta tulee kuitenkin paljon todella huolestuneita viestejä siitä, että pilottia laajennettaisiin eli oppimisen erityisvaikeuksien kohdalla integroinnista yleisopetukseen tulisi yleinen käytäntö.

Tästä ymmärtää sen, miten voimakkaasti opettajat ovat nykyään kuormittuneita. Ajatus siitä, että luokkaan tulisi keskimääräistä enemmän resursseja vaativia oppilaita voi tuntua heti raskaalta. Ja ymmärrän tämän kyllä. Vaikka oppilaan mukana tulee sama summa rahaa kuin erityisluokalla ollessa ts. koulu voi käyttää tätä avustaja- erityisopettaja- jne rekrytointeihin, niin silti kyse ei ole samasta asiasta kuin että luokassa olisi 10 erityisen tuen oppilasta ja erityisluokanopettaja – jos nämä oppilaat lähtevät vaikkapa viiteen eri kouluun, niin mukana tulee vain 20% aiemmasta resurssista. Samaan aikaan ryhmät ovat nykyään hyvin heterogeenisiä ja ihan yleisopetuksen oppilailla saattaa olla paljonkin erilaisia haasteita. Meidän poliitikkojen tulisi myös saada lisättyä paitsi opetuksen, myös oppilashuollon resursseja.

Siitä ei myöskään pääse mihinkään, että yleisopetuksen luokat ovat isoja ja monelle oppilaalle pelkästään isossa ryhmässä toimiminen on haaste. Erityisopettajan tai avustajan tuki ei riitä, jos ongelma on isossa, meluisassa ryhmässä.

Ja samaan aikaan ymmärrän, miksi pilotti on alun perin kehitetty. Kansalliset ja kansainväliset sopimukset ohjaavat siihen, että oppilaita tulisi segregoida niin vähän kuin mahdollista. Jokainen erityisryhmään laittamispäätös pitää miettiä huolella. Siitä on myös tutkimusnäyttöä, että erityisluokilla oppimistulokset voivat jäädä huonommiksi – samaan aikaan tietenkin osa oppilaista saattaa suorastaan syrjäytyä yleisopetuksessa. 

Mutta asia on monimutkainen. Oppilaiden tilanteet ja diagnoosit eivät välttämättä myöskään ole selkeitä. Yleisopetuksen luokat voivat myös hyötyä erityisopettajan tuesta suuresti ja oppilaille voi olla hyvä kohdata erilaisia ihmisiä. Välillä integrointikeskusteluissa on suorastaan ärsyttävää se, miten vahvasti saatetaan haluta, että kaikki millään lailla normaalijakaumasta poikkeavat oppilaat ajatellaan automaattisesti erityisluokille. On aina hyvä kyseenalaistaa, että onko nykyhetkessä jotain, mitä voisi tehdä toisin. Onko meidän mahdollista tuoda erilaisia ihmisiä yhteen niin, että lopputulos on segregoimista parempi.

Olennaisinta asiassa mielestäni on se, että on riittävästi vaihtoehtoja ja resursseja ja päätökset kyetään kaikissa olosuhteissa tekemän yksilöllisesti. Ajattelen niin, että meidän tulee kyetä sekä säilyttämään erityisluokkia että katsomaan tarkasti, onko joidenkin oppilaiden etu tulla nykyistä useammin sijoitetuksi yleisopetukseen. 

Tilanne, jossa oppimisen erityisvaikeuksia omaava oppilas automaattisesti menisi yleisopetukseen, ei kuitenkaan mielestäni ole hyvä. Meillä tulee olla erilaisia luokkia, koska myös oppilaiden tilanteet ovat erilaisia. Joidenkin etu on kerta kaikkiaan olla pääsääntöisesti pienluokassa. Opettajien kokemaan kuormitukseen tulisi myös kiinnittää voimakkaasti huomiota ja pitää tämä koko ajan mielessä opetuksen resursointia mietittäessä.

Erityisen tärkeää olisi kehittää yleisopetusta siihen suuntaan, että se on kaikille oppilaille hyvä paikka. Jos koulu perustuu pitkälle avoimiin ja muunneltaviin tilaratkaisuihin, melu on merkittävä ongelma ja oppilaita on paljon yhdessä tilassa, niin se väistämättä vaikeuttaa ison osan lasten olemista ja oppimista. Ihminen on todennäköisesti rakennettu niin, että hän tarvitsee seinät ympärilleen ja rauhaa. Ei tarvitse olla kovin ihmeellisiä aistisäätelyn haasteita, että kaikki nykyaikaiset ratkaisut eivät todellakaan toimi. Yhtä lailla pienet ryhmät ja riittävä määrä opetushenkilökuntaa ja avustajia tukevat ihan kaikkia oppilaita. On todella onnetonta, jos koulussa ja yleisopetuksessa itsessään on asioita, jotka vaativat oppilaan siirtämistä erityisluokalle.

Asia kaksi. Varhaiskasvatuksen palveluseteli. Sivistystoimessa on viime vuosina työstetty palveluseteliä, jonka avulla perheet voivat ottaa nykyistä helpommin vastaan paikan myös yksityisessä päiväkodissa. Tällä hetkellä paikka yksityisessä tulee todella isolla osalla perheistä aivan merkittävästi julkista päiväkotia kalliimmaksi. 25% perheistä on niin pienituloisia, että he eivät maksa julkisesta päivähoidosta mitään. Yksityisten palveluntuottajien osuutta halutaan nostaa myös siksi, että siten saatetaan saada pienennettyä kunnan investointitarvetta eli yksityiset hankkivat tilat itse ja kunnan tarvitsee rakennuttaa niitä vähemmän.

Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta hyväksyi virkamiesten laatiman pohjaesityksen, mutta kaupunginhallitus teki siihen joitakin muutoksia (me vihreät edelleen pohjaesityksen kannalla). Muutokset ovat sillä lailla erittäin ongelmallisia, että ne tuottavat satojen tuhansien eurojen lisäkustannuksen ja tämä summa on otettava muualta pois eli se voi johtaa pahimmillaan esimerkiksi avoimesta varhaiskasvatuksesta (kerhot ja asukaspuistot) leikkaamiseen. Virkamiesesitys olisi mahtunut kaupungin talousarvioon, mutta uusi esitys pakottaa lisäsäästöihin.

Syntynyt tilanne kuvaa päätöksenteon monimutkaisuutta. Monet pienet palveluntuottajat olivat varmasti tyytyväisiä tehtyyn päätökseen. Ne ovat olleet huolissaan siitä, pystyvätkö pyörittämään jatkossa toimintaa saadulla korvauksella. Ideaalitilanteessa kaupunki olisi jatkanut nykyisiä ostopalvelusopimuksia, mutta nykyään laki vaatii kilpailuttamaan ne eli nykytilanteesta tulisi päästä eroon, vaikka kuinka haluaisimme pitää ostopalvelut nykyisellään. Haluan todella itsekin nämä päiväkodit pitää ja olen toivonut, että näitä tuetaan palvelusetelimalliin siirtymisessä niin paljon kuin mahdollista, kaikki hallinto pitää tehdä mahdollisimman helpoksi ja niin edelleen.

On hyvin mahdollista, että korvaussummat eivät lopulta liity siihen, mitkä päiväkodit jatkavat ja mitkä eivät ja monet vanhempainyhdistysten pyörittämät päiväkodit eivät yksinkertaisesti kykene siirtymään yrittäjämäiseen palvelusetelimalliin. Tällöin me maksamme yksityisille palveluntuottajille eli pahimmillaan muutamille isoille ketjuille vain yksinkertaisesti enemmän kuin olisi ollut järkevää. Olen istunut valmistelijoiden kanssa asian ympärillä useamman kerran ja olin vakuuttunut siitä, että päätetyt korvaussummat olivat perusteltuja. Kokoomuksen johdolla kaupunginhallituksessa äänin 8-7 syntynyt päätös johtaa pohjaesityksessä olleen ohella miljoonien lisäkustannuksiin jo muutamissa vuosissa. Tämä kaikki raha on jostain muualta pois. 

Toivon todella, että investointeja saadaan nyt myös vähennettyä. Mitenkään selvää se ei ole, sillä palveluseteliin tulee 50 euron ns. hintakatto (pohjaesityksessä 40 euroa) eli tämän verran palveluntuottajat saavat laskuttaa kunnallisen maksun päälle. Kun korkein varhaiskasvatusmaksu 288 euroa tulee jo varsin maltillisilla tuloilla, niin on selvää, että tuo 50 euroa vielä lisää on aivan liikaa monille perheille. Ja tosiaan joka neljäs perhe ei maksa edes kunnallisen alinta maksua. Eli välttämättä tarve julkisille päiväkodeille ei vähene juuri lainkaan.

Julkisen palveluverkon on oltava riittävän tiheä. Ei voi olla niin, että osa perheistä joutuisi ottamaan vastaan päiväkotipaikan hankalien yhteyksien päästä ja niiden, joilla olisi varaa maksaa, tilanne olisi parempi. Päiväkotipaikan sijainti on aivan merkittävästi arkeen vaikuttava asia. Yksityisissä päiväkodeissa ei myöskään näillä näkymin tule edelleenkään olemaan ryhmiä tehostetun tai erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille (laaja-alaisen erityisopettajan tuki jatkossa saadaan palvelusetelipäiväkoteihin) ja ei voi olla niin, että nämä lapset joutuisivat lähtemään jonnekin kauemmaksi päiväkoteihin.

Julkisten päiväkotien tulee siis olla toiminnan kivijalka jatkossakin. Tässä pätee mielestäni sama kuin terveyspalveluihin. Julkinen on perusta, jota yksityinen täydentää. Yksityisiä on todellakin myös hyvä olla, mutta toimintaa ei tule perustaa niiden varaan.

Kolmantena ja viimeisenä asiana talousarvioesitys. Neuvottelut ovat käynnissä ja toivon todella, että opetukseen nyt sisältyviä leikkauksia saadaan vielä torpattua. Perusopetukseen on suunnitteilla yli kuuden miljoonan leikkaukset ja lukioon yli miljoonan. Tällainen leikkaussumma on aivan sietämätön. Jos jonnekin pitäisi saada lisää rahaa ja resursseja, niin perusopetukseen. Ja jos sieltä otetaan, niin se vaikuttaa lastemme ja nuortemme tulevaisuuteen. 

Ala- ja yläkoulujen merkitys on vain valtava. Toiseen asteeseen sijoittaminen ei auta, jos ongelmat ovat syntyneet jo aikaisemmin. Ja tällä en todellakaan väheksy lukioiden leikkauksia: myös ne olisi saatava peruttua. Nyt ne kohdistuisivat myös kursseihin, joilla on merkitystä ylioppilastutkintoon valmistauduttaessa. 

Myös näistä syistä edellisessä kohdassa mainitsemani ylimääräiset rahalliset panostukset yksityisille päivähoidontuottajille ovat ongelmallisia. Samaan aikaan olemme tilanteessa, jossa esitetään leikkauksia, jotka kohdentuvat suoraan lapsille ja nuorille. Kuten edellä olen kuvannut, perusopetuksessa ollaan jo nyt tiukilla ja tarvetta olisi pikemminkin lisäresursseihin. Koulutuksen periytyvyyden on jo huomattu Suomessa jälleen kasvaneen ja tämä kertoo todennäköisesti siitä, että sillä on yhä enemmän merkitystä, että miten vanhemmat pystyvät lapsiaan opinnoissaan tukemaan. Tämä kertoo myös siitä, miten tärkeää olisi, että perusopetuksessa olisi riittävästi opettajia – riittävän pienet ryhmäkoot, koulunkäynnin avustajia ja oppilashuollon resursseja ja niin edelleen.

Toivon valtuustoryhmien neuvottelijoilta viisautta. Jonkin verran rahaa neuvotteluissa on perinteisesti kireässäkin taloustilanteessa liikkunut rahaa ja nyt sitä olisi syytä sivistystoimeen lisätä. Valtiovallalta toivon myös valtionosuusjärjestelmän kehittämistä edelleen. Tällä hetkellä espoolaisten verotuloja siirtyy muualle Suomeen noin 170 miljoonaa euroa vuodessa ja edes pienelle osalle tästä summasta olisi todellakin meillä omasta takaa tarvetta. Muilla maakunnilla ja alueilla on omia haasteitaan, mutta tästä huolimatta isojen kaupunkien tilanne, kuten kasvun aiheuttama investointitarve ja muut alueelliset erot tulisi huomioida nykyistä paremmin.