maanantai 25. huhtikuuta 2022

Valtuustopuheeni valtuustoaloitteestani koskien peruskallion tarpeetonta räjäyttämistä

Teimme Helka Hosian kanssa viime valtuustokaudella valtuustoaloitteen peruskallion tarpeettoman räjäyttämisen välttämisestä. Aloite tuli tänään viimein valtuuston käsiteltäväksi ja alla valtuustopuheeni. Toivottavasti Kivenlahden Tyrskyvuoren, Soukan Kasavuoren jne kaltaiset paikat säilyvät kauas tulevaisuuteen asukkaiden virkistysalueina ja mielellään myös kaupunkikuvallisesti merkittäviksi määriteltävinä alueina.

"Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

kiitos vastaukset valtuustokysymykseemme laatineille virkamiehille ja tekniselle lautakunnalle hyvistä huomioista jatkovalmistelua varten.

Tämä valtuustoaloite on saanut kimmokkeen erityisesti Saunalahden Kummelivuoresta. Siellä on ollut iso kallioalue, jota voi luonnehtia kaupunkikuvallisesti merkittäväksi, mutta jonka paikalla on nykyään sinänsä hyvin suunniteltu kerrostaloalue. Entisen kaltaista virkistysaluetta ei enää kuitenkaan ole. Onneksi Tyrskyvuoren kalliot Kivenlahdessa ja Kasavuoren kalliot Soukassa on säästetty rakentamiselta. Nämä molemmat alueet ovat paitsi nykyisille asukkaille tärkeitä virkistysalueita, niin myös kaupunkikuvallisesti merkittäviä alueita.

Toivon, että kaupungistumisen kiihtymisen myötä hahmotetaan myös se, että paitsi merkittäviä rakennuksia, niin myös merkittäviä luontokohteita on osattava tunnistaa niin, että niitä osataan säilyttää seuraaville sukupolville. Nämä ovat paikkoja, jossa kuntalaiset saattavat viettää aikaa vuosikymmenestä toiseen ja joilla on alueella asuville esteettistä arvoa, virkistysarvoja, alueen identiteettiin ja historiaan liittyviä arvoja ja niin edelleen. Isot peruskallioalueet ovat jotain, jotka säilyvät vuosisadasta toiseen, jos me ihmiset emme niitä päätä tuhota.


Kun Espoo-tarinan päivityksen yhteydessä on joskus kysytty, että mitä kuntalaiset erityisesti täällä arvostavat, niin vastaus on ollut luontoa. Tämän tulisi pysyä mukana kaikessa päätöksenteossa.

Lopuksi olen tehnyt seuraavan toivomuksen, jonka toivon vaikuttavan maankäytön suunnitteluun kaupunkikuvallisesti merkittävien alueiden määrittelyn osalta.

Valtuusto toivoo, että kuntalaisia pyrittäisiin osallistamaan kallioalueiden kaltaisten kaupunkikuvallisesti merkittävien luontoalueiden valitsemisessa ja määrittelyssä."

maanantai 21. maaliskuuta 2022

Valtuustopuheeni hyvinvointisuunnitelmasta eli erityisluokkien merkityksestä

Arvoisa puheenjohtajat, hyvät valtuutetut, 

hyvinvointikertomus sisältää paljon tärkeää tietoa myös meidän luottamushenkilöiden työn tueksi ja nämä ikäkausittaiset hyvinvointisuunnitelmat ovat monessa suhteessa aivan erinomaisia.  

Monet muut ovat puuneet kokonaisuudesta jo hyvin eli nostan vain yhden yksittäisen asia ja se on lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa kohdassa 3.1 oleva mittari eli ”Erityisluokkiin varhaiskasvatuksesta ohjautuvien lasten määrä”. 

Tässä siis mittarin mukaan tilanne on sitä parempi, mitä vähemmän lapsia erityisluokkiin ohjautuu. Ymmärtäisin tämän mittarin, jos tilanne olisi se, että meillä aivan selvästi ohjautuisi erityisluokille lapsia, joiden paikka olisi ennemminkin yleisopetuksessa. Mutta meillä on jo alettu purkaa erityisluokkia ja sijoittaa lapsia aiempaa useammin yleisopetukseen ja opettajilta ja muilta ammattilaisilta tuleva viesti on pikemminkin se, että kaikille tarvitseville ei nykyisellään saada paikkaa erityisluokassa. 

Inkluusion toteuttaminen on totta kai tärkeää ja sen tulee aina olla tavoite. Meidän ei tule millään lailla segregoida oppilaita ilman selkeitä perusteluja siihen. Mutta yhtä lailla oppilailla tulee olla oikeus riittävään tukeen.  

Varhaiskasvatuksessa kannatan voimakkaasti inkluusiota, mutta siellä on vielä suhteellisen helppo muodostaa ryhmiä, joissa on sekä tavallisesti kehittyneitä lapsia että erityistä tukea tarvitsevia. On erittäin hyvä, että tässä vaiheessa lasten on mahdollista oppia jäljittelemällä ja saada vertaisryhmässä esimerkkiä erilaisten asioiden tekemisestä. Myös varhaiskasvatuksessa on kuitenkin erittäin tärkeää, että ryhmät ovat hyvin resursoituja. On riittävästi opettajia, hoitajia ja avustajia. 

Kouluiässä seuraukset voivat kuitenkin olla hyvinkin katastrofaaliset, jos lapsi ei kykenekään seuraamaan yleisopetusta eikä saa riittävästi tukea omaan oppimiseensa. Lapsi, joka ei opi koulussa, saattaa syrjäytyä ensin jatko-opinnoista ja sitten myöhemmin laajemminkin. 

Osalla oppilaista on myös sellainen vamma tai sairaus, minkä takia paikka erityisluokalla on itsestäänselvyys. Tässäkin mielessä mittari on outo. 

Kaiken kaikkiaan on lapsia, joille nimenomaan iso opetusryhmä tuottaa haasteita tai joille ei kyetä tuomaan riittävää tukea isoon opetusryhmään, vaan pienryhmä eli erityisluokka on se oppimisen mahdollistava tekijä. Meidän tulisi kyetä pitämään kaikki lapset opetuksessa ja oppimisessa mukana ja yksinkertaisesti osan kohdalla se tapahtuu parhaiten erityisluokalla ja kaikki muut vaihtoehdot ovat vain toiseksi parhaita tai pahimmillaan hyvinkin huonoja. 

Olen tyytyväinen siitä, ett Kajava on muuttanut esitystään ja tämä uusi esitys nro 6.11 on huomattavasti parempi (kyseessä inkluusion toimivuutta selvittävä mittari). Minusta on tärkeää, että inkluusion toimivuutta selvitetään opettajien ja lasten ja heidän perheidensä näkökulmasta, mutta missään nimessä asiasta ei kuulu kysyä niiden luokkien oppilailta, joiden luokkaan on integroitu erityisoppilas. Lasten ei kuulu ottaa kantaa siihen, saako heidän joukossaan olla vammainen tai sairas oppilas. Inkluusiopäätökset tulee tehdä perheiden ja opettajien ja terveydenhuollon ammattilaisten näkemysten ja päätösten pohjalta, ei lasten itsensä. 

-- Tässä vaiheessa puheenvuoron maksimiaika kolme minuuttia päättyi. Jos aikaa olisi vielä ollut, niin olisin jatkanut hetken siitä, millä tavalla erityisoppilaista valitettavan usein sekä politiikassa että muuten puhutaan. Ensinnä ajatellaan lähtökohtaisesti, että nämä kaikki oppilaat käyttäytyvät häiritsevästi. Suinkaan kaikkiin sairauksiin, vammoihin tai muihin tilanteisiin ei liity minkäänlaista häiritsevää käytöstä. Lapsella voi olla cp-vamma, vaikeuksia kommunikoida tai liikkua, hänellä voi olla autismin kirjon häiriö, mikä näkyy voimakkaana vetäytymisenä. 

Hänellä voi olla myöskin vamma, joka aiheuttaa oireilua kovassa metelissä ja hälyssä. Tällöinkään vika ei ole lapsessa vaan ympäristössä, joka ei tuota hänelle tarpeeksi rauhallista oppimisympäristöä. Lähtökohtana pitäisi olla lapsen parhaan turvaaminen, ei lapsesta ongelmana puhuminen. Aikuiset vammaiset kohtaavat paljon syrjintää. Se ei ole ihme, jos syrjivä puhe aloitetaan jo lasten kohdalla.

maanantai 24. tammikuuta 2022

Valtuustopuheeni vastauksesta valtuustokysymykseeni psykologien rekrytoinnista ja sitouttamisesta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

haluan aluksi kiittää tämän kysymyksen valmistelijoita perusteellisista vastauksista.

Niiden pohjalta jäin erityisesti miettimään kahta asiaa eli psykologien työkuorman määrää ja työoloja ja sitten myös sitä, että olisiko työolosuhteiden kehittämisen ohella myös edelleen työn joustoissa ja työetuuksissa kehittämisen varaa.

On selvää, että esimerkiksi koulupsykologien rekrytointiin on vaikuttanut työn määrä. Jos se koetaan kohtuuttomaksi, niin uusia työntekijöitä ei saada rekrytoitua ja nykyisiä ei saada pidettyä, jolloin syntyy itseään ruokkiva kiire jäljelle jäävien työntekijöiden työn muuttuessa entistä raskaammaksi.

Edelleen on haettava niitä keinoja, joilla työmäärää saadaan kohtuullistettua ja työnkuvat ja sisällöt optimaalisiksi. Mietin sitä, että onko meidän mahdollista myös resursoida paremmin niitä palveluita, joihin rekrytointi on ollut helpompaa ja myös sitä kautta etsiä keinoja paineen vähentämiseksi toisaalla. Esimerkiksi saataisiinko Nupolin resursseja ja palvelua lisäämällä vähennettyä koulupsykologien työtaakkaa?

Toisena asiana työn etuudet ja joustot. Minulle piirtyi tästä vastauksesta sellainen kuva, että ainakin kauttaaltaan psykologipalveluissa työn joustoihin ei ole helposti mahdollisuutta. Kuitenkin mahdollisuus tehdä 80% tai muuta osa-aikaista työaikaa saattaa olla erittäin tärkeä tekijä työtyytyväisyyden ja työntekijöiden jaksamisen kannalta. Siihen pitäisi pyrkiä nyt todella aktiivisesti, että nykyiset psykologit saadaan sitoutettua ja Espoo työpaikkana niin houkuttelevaksi, että tänne ja jatkossa hyvinvointialueelle halutaan tulla töihin.

Uskon myös, että esimerkiksi psykoterapeuttikoulutusten kustantaminen voisi olla erinomainen rekrytointivaltti. Ymmärrän, että työnantaja saattaa nyt ajatella, että nämä ovat aivan liian kalliita ja sitten psykoterapeutiksi valmistumisen jälkeen työntekijä lähteekin pois. Toisaalta jos koulutus pitää kustantaa itse, se vain lisää riskiä lähteä valmistumisen jälkeen pois, koska koulutuksen kustannukset ovat olleet niin suuret. Koulutus myös vahvasti tukisi työtä ja yhdistettynä mahdollisuuteen tehdä osa-aikaista työaikaa se voisi kiinnostaa monia.

Lääkäreiden kohdalla suhtaudumme luontevasti siihen, että monet heistä haluavat samaan aikaan työskennellä myös yksityisellä puolella. Miksi psykologien kohdalla oletus on 100% työaika kaupungilla?

Myös työnohjauksen määrällä ja laadulla, lomakäytänteillä, muilla koulutusmahdollisuuksilla, esimeriksi täydennyskoulutussuunnitelman tekemisellä, henkilökohtaisilla lisillä, lomiin liittyvillä käytänteillä ja niin edelleen on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, miten houkutteleva työpaikka kaupunki on.

Mietin myös joitakin johtamiseen liittyviä kysymyksiä. Olin itse aikoinaan silloin vuosia sitten sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, kun oma lastenpsykiatrinen yksikkö perustettiin. Kaupungin sote-palveluiden rakenne oli silloin erilainen ja minulla herää kysymys, että onko sosiaalipalveluiden erityispalveluiden alla sijaitseva malli varmasti toimiva. Yksiköllä on ollut haasteita lääkärien rekrytoinnissa, mikä vaikuttaa koko yksikön työhön ja tulee mieleen, että tukisivatko terveydenhuollon rakenteet ja lääketieteelliseen ts. diagnostiseen osaamiseen pohjaava organisaatiorakenne yksikön työtä ja lääkäreiden rekrytointia paremmin. Tämä saattaa olla kyllä kysymys, joka nousee laajemminkin uudella hyvinvointialueella. Miten sovittaa yhteen sosiaalipalveluiden ja terveyspalveluiden toimintakulttuurit ja miten varmistaa työntekijöille myös heidän työnsä sisältöön ja osaamiseen riittävä johtaminen?

Kaiken kaikkiaan psykologien rekrytointihaasteita on sitkeästi ratkottava ja edistettävä nykyisten työntekijöiden sitoutumista. Mielenterveyden haasteisiin, oppimisvaikeuksiin ja esimerkiksi neuropsykiatrisiin haasteisiin on todella tärkeää saada apua ajoissa ja koronapandemia on lisännyt entisestään näiden palveluiden tarvetta.

Samalla meidän on tehtävä sellaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, jotka ennalta ehkäisevät mielenterveyden haasteita. Lasten on saatava kouluissa ja varhaiskasvatuksessa riittävästi tukea, kiusaamiseen on puututtava aktiivisesti ja köyhyyttä ja syrjäytymistä torjuttava.

Lopuksi olen tehnyt toivomusesityksen, mikä löytyy kokousjärjestelmästä ja kuuluu näin

Valtuusto toivoo, että Espoo keräisi aktiivisesti psykologien näkemyksiä työhön sitouttamista ja uusien psykologien rekrytointia edistävistä keinoista ja hyödyntäisi näitä mahdollisuuksien mukaan nyt ja viestisi niistä hyvinvointialueelle palveluiden siirtymisvaiheessa.

(Valtuusto hyväksyi toivomukseni yksimielisesti.)

tiistai 23. marraskuuta 2021

Valtuustopuheeni Espoonlahden terveysasemapalveluista sekä kaupungin tekemästä järjestöyhteistyöstä

 (Molemmat puheet olivat osittain spontaaneja eli tekstit eivät ole aivan yksi yhteen puheiden kanssa.)

Arvoisa puheenjohtaja,

hyvät valtuutetut, kiitos näistä valtuustokysymyksistä

Espoonlahden terveysaseman vesivahinko ja aseman muuttaminen korjauksen ja laajennuksen ajaksi Matinkylään on ikävä asia, mutta vieläkin isompi ongelma ovat haasteet lääkäriaikojen saatavuudessa ja useamman eri ammattiryhmän rekrytoinnissa Espoossa ylipäätänsä. Tilatkaan eivät auta, jos ei ole tekijöitä.

Toivon, että espoolaisten terveydenhuollon saatavuus ja koronan aiheuttaman hoitovelan purkaminen nousee keskusteluun tällä viikolla alkavissa budjettineuvotteluissa ja tilanteeseen kyetään löytämään ratkaisuja, jotka edesauttavat sitä, että kuntalaiset saavat ajoissa terveysongelmiinsa apua. Tärkeää on myös se, että hyvinvointialueiden käynnistyttyä sekä halutaan turvata lähipalvelut että kyetään tekemään sellaisia päätöksiä ja kehittämistyötä, joka auttaa turvaamaan espoolaisten palveluita. Uudet aluevaltuutetut tulevat olemaan tässä paljon vartijoina. 

Vaikka itse vesivahinko on todella harmillinen asia, niin olen tyytyväinen siitä, että olemme saamassa Espoonlahteen muutaman vuoden päästä kunnollisen sote-keskuksen eli lähipalvelu saadaan takaisin ja vielä varsin laajassa muodossa. Voi hyvin olla, että joillain muilla alueilla joudutaan käymään vielä enemmänkin keskustelua lähipalveluiden puolustamista. Viherlaaksossahan ei ole esimerkiksi myöskään nyt terveysasemaa. 

Mitä tulee juuri tämänhetkiseen tilanteeseen, niin verrattain iso osa aseman asiakkaista vaikuttaa vaihtaneen jo jonkin muun terveysaseman asiakkaaksi. Yhden bussiyhteyden päässä on Matinkylässä kaksi asemaa, jolle asiakkuuden voi vaihtaa ja toisessa näistä on myös laboratoriopalvelut. Lisäksi Kivenlahdessa on terveysasema. Tietenkään nämä eivät oman alueen asemaa korvaa. Toivottavasti tilanteen aiheuttama haitta jää mahdollisimman pieneksi ja uuden aseman monipuolisuus tulee sitten hyödyttämään asukkaita. 

-------

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, 

näen itse työni puolesta laajalti suomalaista sote-järjestökenttää ja useiden kymmenien kuntien kohdalla kunta-järjestö -yhteistyön sujuvuuden, keskityn siksi puheessani sote-järjestöihin.

Espoossa on tehty harvinaisen laadukasta ja monipuolista järjestöyhteistyötä. Pidän hyvin tärkeänä, että tämän työn merkitys kuntalaisten hyvinvoinnin edistäjänä tunnustetaan myös sote-uudistuksen jälkeen.

Esimerkiksi Espoon Tyttöjen talon tilanne aiheuttaa huolta siitä, ymmärretäänkö järjestöjen merkitys ennaltaehkäisevässä työssä nykyään täysin.

Meillä on pitkän ajan saatossa kehittynyt Suomeen sellainen järjestelmä, että ennaltaehkäisevää työtä tehdään erityisesti järjestöissä ja niihin on keskittynyt sellaista osaamista, mitä kunnista puuttuu.  Tässä on ikään kuin luotu tietynlainen työnjako mikä on mahdollistanut sen, että kunnan ei tarvitse keksiä tai kehittää kaikkea itse. 

Jos ostopalvelusopimuksia järjestöjen kanssa puretaan, tämä saattaa lopettaa sellaisia tärkeitä työmuotoja, jotka ovat säästäneet kunnan kustannuksia. Järjestöt tekevät esimerkiksi paljon vahvaa ammattitaitoa vaativaa, mutta ryhmämuotoista ja siten hyvin kustannustehokasta työtä. Tyttöjen taloissa on esimerkiksi ollut juuri tällaista toimintaa, joka on ryhmämuotoisuutensa takia hyvin kustannustehokasta.

Näiden palveluiden lopettaminen voi näkyä toisaalla suurempana palveluntarpeena eli kustannussäästöä ei synnykään. Toivon edelleen, että Tyttöjen taloon kohdistuva kustannussäästö onnistutaan budjettineuvotteluissa torjumaan.

Järjestöt tuottavat myös sellaista vertaisryhmätoimintaa ja osallistumisen mahdollisuuksia, jotka lisäävät ihmisen oman osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia sen ohella, että ihmiset saavat tietoa ja tukea omaan tilanteeseensa, eri tilanteista toipumiseen tai sairauksien kanssa selviytymiseen. Kaikki tämä myös ennaltaehkäisee raskaampien palveluiden tarvetta ja tuottaa kuntalaisille itselleen hyvinvointia.

maanantai 25. lokakuuta 2021

Espoo-tarinaa eli kaupungin strategiaa käsittelevän valtuustopuheeni runko

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Erityisen tyytyväinen olen Espoo-tarinassa koulutukseen liittyviin nostoihin ja pyrkimykseen kuroa pois syntynyttä oppimis- ja hyvinvointivelkaa. Meidän tulee turvata opetuksen laatu ja on onnetonta, että vuodesta toiseen olemme joutuneet keskustelemaan opetukseen liittyvistä säästöistä. Opetuksen budjettia katsoessa tulee muistaa tilakulujen valtava osuus. Budjettikehitys näyttää kasvavalta, mutta nämä rahat eivät mene opetukseen, vaan tässä summa per oppilas on ollut laskeva.
Myös lukiopaikkojen määrään liittyvän keskustelun toivon pysyvän strategian ansiosta pinnalla. Nostimme viime vuonna opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa sitä prosenttiosuutta ikäluokasta, jolle tarjotaan lukiopaikka [64% -> 66%] ja sitä olisi hyvä edelleen nostaa, jotta keskiarvorajoja saataisiin alemmaksi. Kaiken kaikkiaan on erittäin hyvä, että opetus ja sivistys on nostettu yhdeksi Espoo-tarinan kärkitavoitteista.

Vielä koulutuksesta. Varhaiskasvatukseen kohdistuu nykyisellään Taloudellisesti kestävä -Espoo -ohjelmassa säästöjä ja en kerta kaikkiaan näe, että varhaiskasvatuksesta voi säästää lainkaan. Osittain en kyllä edes näe, miten säästöt voidaan viimekädessä toteuttaa. Sijaiset on voitava tarvittaessa hankkia ja jos vakinaisen henkilökunnan palkkaamisesta ei ole säästynyt rahoja, niin henkilöstövuokrausta on voitava käyttää. [Täältä siis leikattu määrärahoja.] Ylipäätänsä toivoisin, että varhaiskasvatuksen strateginen merkitys lasten hyvinvoinnin rakentamisessa ymmärrettäisiin vielä paremmin. Lasten kehitystä ja hyvinvointia ja kouluvalmiuksia edistäisi nykyistä parempi resursointi ja paremmat mahdollisuudet saada pysyviä työntekijöitä kaikissa ammattiryhmissä.

Toinen myös minua mietityttävä asia on mielenterveyspalveluiden tilanne, mihin liittyen olen tehnyt valtuustokysymyksen koulu- ja opiskeluterveydenhuollon sekä lasten kuntoutuspalveluiden ja Espoon oman lastenpsykiatrisen yksikön psykologien rekrytointi- ja sitouttamiskäytännöistä. Mielenterveyspalveluihin panostus on yksi niistä asioista, joista erityisesti strategiassa iloitsen. Tässäkin ennaltaehkäisy on kuitenkin erittäin tärkeää ja hyvää mielenterveyttä rakennetaan myös monessa muussa paikassa kuin terveyspalveluissa, myös erilaisissa puhetavoissa ja arkisissa käytännöissä, niin köyhyyttä tai syrjintää torjuessa kuin opetusta resursoidessa.

Haluan vielä lopuksi nostaa lähiöiden kehittämisen ja elinvoimaisuuden. Meillä on useampi pieni kirjasto lakkautusuhan alla ja kaupungin kehittämisessä puhutaan paljon lähinnä metron kehityskäytävästä ja kaupunkikeskuksista. Lähiöiden palveluiden ja viihtyisyyden turvaaminen on kuitenkin eriarvoisuuden torjumisen ja kuntalaisten arjen kannalta todella tärkeää. Toivoisinkin tältä kaudelta hyvin aktiivista lähiöpolitiikkaa mikä sisältää myös sen, että kaikenlaiseen segregaatiokehitykseen pyritään aktiivisesti vaikuttamaan. Siihen pitää pyrkiä, että kaikki espoolaiset koulut koetaan hyviksi ja lähiöt viihtyisiksi ja turvallisiksi iästä ja elämäntilanteesta riippumatta. 

Tehdään tämä strategia yhdessä todeksi, kiitos.





maanantai 30. elokuuta 2021

Valtuustopuheeni murrosikäisten vanhempien tukemisesta

Ensimmäinen alkaneen valtuustokauden Espoon kaupunginvaltuuston kokous oli tänään. Puhuin murrosikäisten vanhempien tukemisesta käsittelevän valtuustoaloitteen kohdalla. Aiheesta tuli pitkä keskustelu ja alla puheenvuoroni pääpiirteissään. 

Myöhemmissä puheenvuoroissani korostin muun muassa sitä, että me emme voi valtuustossa keskittyä puhumaan asioista vain talous edellä. Totta kai talous antaa kaikelle reunaehdot ja kaikki julkinen raha tulee pyrkiä käyttämään mahdollisimman kustannustehokkaasti, mutta meidän tulee aina puhua myös laadusta ja vaikuttavuuden maksimoinnista. Mahdollisimman paljon tai tietyllä tavalla toteutettuja asiakaskäyntejä ei automaattisesti tarkoita sitä, että palvelu on tuotettu mahdollisimman hyvin. Palvelu tulee toteuttaa niin, että siitä on suurin hyöty suhteessa käytettyyn rahaan. Monipuolisempi palveluvalikoima / enemmän käyntejä per asiakas voi tuottaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti parempia tuloksia. Keskustelu valtuustossa jumittui siis loppua kohti merkillisesti kustannustehokkuuteen ja erinäisiin karsimispyrkimyksiin, vaikka alkuperäisessä aloitteessa oli erinomainen kehittämisen henki.


Myös lautakunta-, jaosto- ja kehitysohjelmapaikat päätettiin tässä kokouksessa. Noora Koponen ja minä jaamme puoliksi Hyvinvoiva Espoo -kehitysohjelman varapuheenjohtajuuden. Noora toimii tässä tehtävässä valtuustokauden ensimmäiset kaksi vuotta ja minä jälkimmäiset kaksi. Olen hyvin iloinen tästä tehtävästä, jossa pystyn varmasti hyödyntämään aiempaa kokemustani opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa sekä sosiaali- ja terveyslautakunnassa.


”Hyvä puheenjohtaja ja valtuusto,

tämän aloitteen valmistelijoille kiitos perusteellisesta vastauksesta.


Kommentoin tässä muutamaa kohtaa. 

Vastauksessa kerrotaan, että yleistä vanhempainryhmätoimintaa murrosikää lähestyvien lasten vanhemmille on ollut viime vuosina vaikea järjestää, koska ryhmiin ei ole löytynyt riittävästi osallistujia. Sen sijaan on mietitty kohdistetumpaa toimintaa esimerkiksi koulua käymättömien lasten vanhemmille. Tämä on mielestäni ehdottomasti järkevämpää. Vertaistukiryhmä vaatii toimiakseen riittävän vertaisuuden kokemuksen ja murrosikäisten lasten vanhemmuus ei välttämättä vielä tällainen ole. Sen sijaan lapsen koulunkäynnin haasteet, neuropsykiatriset tai mielenterveyden ongelmat ovat jo tilanne, jossa vanhempi hyötyy mahdollisuudesta jakaa tunteita ja kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa.


Ajattelen ylipäätänsä niin, että meillä tulee olla sekä universaalimmin psykoedukaatioon pohjaavaa toimintaa että kohdistettuja palveluja. Kaikille vanhemmille on hyvä viestiä esimerkiksi siitä, että perheen lämmin ja avoin vuorovaikutus ehkäisee monia ongelmia ja autoritäärinen kasvatus taas tuottaa niitä. Tämän tulee ajoittua jo pikkulapsivaiheeseen. Suomalainen kasvatustraditio on ollut voimakkaasti lapsen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta korostava. Vanhemmille on vasta viime vuosikymmeninä alettu antaa enemmän eväitä lapsen tunnesäätelyn ja tunteiden käsittelyn tukemiseen vaikeiden asioiden ja tunteiden torjumisen sijaan.


Aloitevastauksessa kerrotun kaltaisesti on ollut erittäin hyvä, että perheneuvolan ikäraja on nostettu 13-ikävuodesta 18-ikävuoteen. Aiempi käytäntö eli palvelun rajaaminen 13-vuotiaille on jo aiemmin tuntunut järjettömältä. Teini-ikäisten palveluissa on ylipäätänsä haasteita, esimerkiksi siirtyminen lastenpsykiatrialta nuorisopsykiatrian piiriin voi aiheuttaa vaikeuksia palveluiden saatavuudessa. Samaan aikaan juuri murrosikä on kriittistä aikaa erilaisten mielenterveyden häiriöiden puhkeamisessa. Esimerkiksi syömishäiriö tai nuoren koulua käymättömyys voi haastaa koko perheen vuorovaikutusta ja jaksamista. Tämän takia on erittäin tärkeää, että perheneuvola on tuossa iässä saatavilla. Jaan myös Saramäen huolen resursseista.


Lopuksi haluan vielä sanoa, että nuorten ja perheiden jaksamista tuetaan myös toiminnoilla ja palveluilla, jotka eivät ole varsinaisesti vanhemmille suunnattu. Opetuksen ja koulu- ja opiskeluhuollon hyvä resursointi on myös hyvin tärkeää. Myös neuropsykiatrisista haasteista kärsivien lasten ja perheiden tukipalveluita sekä oppimisympäristöjä tulisi kehittää. Kaiken kaikkiaan perheiden hyvinvointia tuetaan sekä universaaleilla, laajasti väestöön suunnatuilla keinoilla että kohdistetuilla erityispalveluilla.


Kannatan valtuutettu Hyrkön toivomuksia.”

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Valtuustopuheeni vuoden 2021 ensimmäisestä osavuosikatsauksesta

 Espoon kaupunginvaltuusto kokoustaa toiseksi viimeistä kertaa tällä valtuustokaudella. Ensimmäistä osavuosikatsausta käsittelevän puheeni runko:

”Tähän osavuosikatsaukseen sisältyy monia huolta herättäviä aiheita, mutta paljon myös onnistumisia ja muita ilonpilkkuja. Yksi tällainen on ehdottomasti se, että toisen vuosiluokan oppilaat pääsevät sittenkin entiseen tapaan iltapäivätoimintaan myös seuraavana lukuvuonna.

Iltapäivätoiminnan kaltaiset asiat ovat niitä, mitä kuntalaiset arvostavat. Harvaa kiinnostaa se, miten hulppeasti jokin rakennus tai eritasoliittymä on toteutettu, mutta sen sijaan olennaista on se, että kunnasta saa tarvitsemansa palvelut. Hyvän arjen tekeminen kuntalaisille lienee lopulta tärkein tehtävämme kunnan ja sen ympäristön ja elinvoimaisuuden turvaamisen ohella myös seuraaville sukupolville.

Ja se hyvä arki tarkoittaa laadukasta koulutusta ja varhaiskasvatusta, lapsille turvattua vapaa-ajan viettoa, sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta, ikääntyneille inhimillistä elämää. Vanhusten palveluiden osalta toivon todella, että päivätoiminta ja palvelukeskukset saadaan mahdollisimman nopeasti pyörimään entiseen tapaan, nyt kun koronarokotukset ovat edenneet. Ja että näistä palveluista ei yritetä missään vaiheessa säästää, kuten tiettävästi jo joissain kunnissa tapahtuu. Se, että vanhusten palveluissa on toimintoja, jotka eivät ole lakisääteisiä, ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi tärkeitä. Ne voivat olla äärimmäisen tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille ja toimintakyvyn ylläpidolle.

Ihmisten väliset erot eivät milloinkaan ole yhtä isoja kuin vanhuudessa ja se näkyy myös tässä asiassa. On paljon ikääntyneitä, jotka ovat jo lähteneet jälleen liikkeelle ja jotka ovat koko ajan saaneet sosiaalisista suhteista voimaa. On myös huonokuntoisia ja yksinäisiä iäkkäitä, joille kunnan ja järjestöjen palveluilla on ollut iso merkitys ja joiden hyvinvointi on suuresti pudonnut päivätoiminnan ja vapaaehtoisten vierailujen puuttuessa. Tämä sama pätee joihinkin vammaisryhmiin.

Olen iloinen, että seuraavalle valtuustokaudelle on suunnitteilla hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tähtäävä ohjelmaryhmä, jolla on myös roolia pandemia-ajasta toipumisessa. Toivottavasti ryhmässä tullaan käymään keskustelua ja esittämään toimenpiteitä laaja-alaisesti eri ihmisryhmiin liittyen. Meillä on tekemistä niin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa, oppimisvajeessa kuin ikääntyneiden toimintakyvyn saattamisessa koronaa edeltävälle tasolle ja mieluummin sen ylikin. Nämä kaikki vaativat poikkisektoraalista työskentelyä ja hyvää yhteistyötä toimialojen välillä.

Samaan aikaan toivon, että kaupungin säästöohjelmaa kyetään mahdollisesti neuvottelemaan uudelleen ja miettimään, jos vielä olisi mahdollista hakea entistä enemmän säästöjä esimerkiksi investointien toteuttamisesta – tarvitsemmeko välttämättä esimerkiksi yli 70 miljoonaa maksavan ja keskuspuistoa tuhoavan Espoonväylän – ja vähemmän esimerkiksi opetuksesta. Nyt keskiviikon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan esityslistalta saamme lukea, mitä esimerkiksi lukioihin kohdistuvat säästöt tarkoittavat tilanteessa, jossa oppilaat tarvitsisivat pitkän etäopetuksen jäljiltä enemmän tukea. Nyt kaikki talouteen liittyvä tulisi miettiä äärimmäisen suurella pieteetillä ja pyrkiä viimeiseen asti välttämään säästöjä palveluista, joissa ne aiheuttavat selvää haittaa osaamisen tai hyvinvoinnin kehittämiselle.”