Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos kysymykseeni vastanneille virkamiehille.
On erinomaista, että viime vuosina Espoossa ei ole enää jouduttu pohtimaan sitä, järjestetäänkö myös kaikille halukkaille tokaluokkalaisille iltapäivätoimintaa. Monena vuonna tätä käsiteltiin uudelleen ja uudelleen budjettineuvotteluissa. Kaikki alkuopetuksen oppilaat ovat vielä niin pieniä, että on tärkeää, että on olemassa toiminto, jonka avulla pienten koululaisten ei tarvitse viettää iltapäiviä yksin. Ideaalitilanteessa mielestäni vielä muutaman vuoden vanhemmille oppilaillekin olisi edes osan viikosta vastaavaa toimintaa. Ruotsin koulujärjestelmässä on paljon haasteita, mutta siellä pystytään järjestämään kaikille alle 13-vuotiaille sekä aamu- että iltapäivätoimintaa että loma-ajan toimintaa, mikä on varsin hienoa.
Tämä kysymys juontaa juurensa siihen, että iltapäivätoiminnasta tulee ihan jonkin verran palautetta ainakin itselleni ja näissä palautteissa on tiettyjä yhteneväisyyksiä. Ihmettelin hetken tässä vastauksessa mainittuja ryhmäkokoja, mutta vastauksesta tosiaan ilmenee myös, että mitoitukseen lasketaan myös harjoittelijat eli pysyvän henkilökunnan määrä voi olla vähäisempi. Tämä on myös erityisesti jälleen kerran tilakysymys eli nykyisten koulujen tilat voivat yksinkertaisesti olla sellaiset, että lopputulos on todella paljon lapsia yhdessä avoimessa tilassa. Käytännössä nämä ryhmäkoot eivät siis usein toteudu tällaisenaan.
Iltapäivätoiminnan kaltainen vapaa-ajan toiminta voi kuulostaa tosi vähämerkitykselliseltä, mutta pienten koululaisten kohdalla siellä voidaan viettää lähes yhtä paljon aikaa viikossa kuin oppitunneilla, minkä takia sen laadulla on oikeasti merkitystä lasten hyvinvointiin. Osa lapsista kuormittuu voimakkaasti ja pitkäkestoisesti metelistä ja kiusaamisen ehkäisyn tulisi olla tavoitteellista myös iltapäivätoiminnan aikana.
Ennen kaikkea iltapäivätoiminnan pitäisi olla myös aina jollain tapaa lasten hyvinvointia edistävää eikä pelkästään se paikka, missä lapset voivat odottaa vanhempien palaamista töistä, niin tärkeää kuin vanhempien työssäkäynnin tukeminen on. Parhaimmillaan iltapäivätoiminta onkin erinomainen paikka tukea lasten ystävyyssuhteiden, sosiaalisten suhteiden ja luokkien yhteisöllisyyden kehittymistä.
Ajattelen niin, että meidän pitäisi vielä nykyistä enemmän pystyä tekemään lapsille sellaisia ympäristöjä, jotka tukevat heidän hyvinvointiaan ja ennaltaehkäisevät ongelmia ja tämä koskee kaikkea tilasuunnittelusta henkilökunnan pysyvyyteen ja osaamistasoon ja yhtä lailla opetusta, varhaiskasvatusta kuin iltapäivätoimintaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti