torstai 31. tammikuuta 2019

Vanhusten hoiva- ja asumispalveluiden laadusta

Keskustelu vanhusten hoivapalveluiden laadusta käy nyt kiivaana - ja onneksi niin. Tiedot hoidon epäkohdista ovat hirveitä, mutta juuri siksi nyt on toimittava.

Omat kantani ovat tiivistetysti seuraavat:

Ennalta ilmoittamia valvontakäyntejä on lisättävä

Suurin osa valvontakäynneistä tehdään sovitusti palveluntuottajien kanssa. Yllättäviä käyntejä tulisi olla enemmän, jotta varmistuu, että esimerkiksi henkilöstömitoitus on pysyvästi kunnossa. Luottamuksen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa on perinteisesti ollut suuri, mutta valitettavasti sille ei aina ole katetta.

Henkilöstö on avainasemassa huonosta hoidosta raportoitaessa

Sosiaalihuoltolaki vaatii henkilöstöä raportoimaan havaitsemistaan epäkohdista. On uskomatonta, että palveluntuottajat ovat viimeaikoinakin kohdistaneet sanktioita näin toimineisiin henkilöihin. Kuntien pitäisi vuoropuhelussa palveluntuottajien kanssa jyrkästi estää tällainen. Liittojen tuki työntekijöille on myös tärkeä.

Vanhukset itse ovat hoiva- tms asumiseen päätyessään nykyään jo hyvin huonokuntoisia ja kaikilla ei ole omaisia ja joskus omaisten voi olla vaikea havaita epäkohtia. Työntekijät ovat aivan avainasemassa huonon hoidon havaitsemisessa ja heidän tulisi saada kaikki tuki eettisesti oikeansuuntaiseen toimintaan.

Ns. laatupoikkeamat on sanktioitava nykyistä tiukemmin

Kuntien tulee pystyä vaatimaan palveluntuottajilta sopimusten mukaista toimintaa ja laatu tulee olla sopimuksissa korkealla - tämä vaatii myös yhteiskunnalta halua rahoittaa vanhustenpalveluita riittävästi. Laadun on oltava hyvä sekä yksityisessä että julkisessa toiminnassa.

Yksityisen palveluntuotannon osuutta tulee jatkossa pohtia

Tällä hetkellä yksityisen tuotannon osuus vanhusten palveluissa on niin iso, että julkinen ei mitenkään pystyisi lyhyellä aikavälillä lisäämään tuotantoa riittävästi. Meidän tulee kuitenkin miettiä tarkasti, minkä kaikkien sote-palveluiden suhteen haluamme toimia samoin.

Onko mahdollista kehittää julkista toimintaa nykyistä enemmän niin, että kaikki verovarat menisivät palveluiden tuottamiseen sen sijaan, että esimerkiksi hoivapalvelut on organisoitava niin, että toiminnasta jää vielä voittoa pääomasijoittajille jne?

Itse olen sillä kannalla, että on tärkeää, että on monipuolisesti erilaista palveluntuotantoa, mutta tämän tulee tapahtua hallitusti ja ideaalitilanteessa nykyistä isompi osa olisi julkisesti tuotettua (nyt vanhusten palveluissa esim Espoossa julkisen osuus asumispalveluissa on vain noin 20%) ja yksityinen toimii enemmän kirittäjänä kuin pääasiallisena tuottajana. Jos yksityinen kykenee samaan laatuun kuin julkinen pienemmällä rahalla, sen käyttö on perusteltua. Valitettavasti näin ei kuitenkaan välttämättä aina todellakaan tapahdu.

Hyviä käytäntöjä on jaettava

On valtavan paljon asumisyksikköjä, joissa tehdään aivan erinomaista työtä. Näitä kokemuksia tulee saada esille ja niistä tulisi saada normi. Hoivatyö on raskasta ja matalasti palkattua, henkilöstön tulee saada kokea työssään onnistumista ja merkityksellisyyttä. Heillä on myös oikeus hyvään johtamiseen ja hyvin organisoituun työhön.