maanantai 19. elokuuta 2019

Valtuustopuheeni rollaattorin rinnastamisesta lastenvaunuihin


Kiitos valtuutettu Aaltoselle, tämä on minusta hyvä ja yllättävän mielenkiintoinen aloite. Mielenkiintoinen mielestäni sillä tavalla, että kaikki sellaiset ideat, jotka voivat edistää seniori-ikäisen valtuuston hyvinvointia ja toimintakyvyn ylläpitämistä, pitäisi mielestäni tässä vanhenevan väestön maassa ottaa vähintään kokeiluun.

Minulla on yleensä tapana vedota tutkimuksiin eikä omiin kokemuksiin, mutta nyt en malta olla jakamatta muutamaa omaa huomiota. Sain itse lapsen puolitoistavuotta sitten eli olen tämän ajan liikkunut vaunuilla pitkin poikin kaupunkia. Minun täytyy sanoa, että mahdollisuus liikkua lastenvaunujen kanssa maksuttomasti on aivan merkittävästi lisännyt omaa liikkumistani eli olen osallistunut kaikenlaisiin avoimien päiväkotien ja asukaspuistojen ja niin edelleen tapahtumiin lapseni kanssa ja uskon, että moni vanhempi jakaa tämän huomion.

Minua kiehtoo suuresti ajatus, että rollaattoria käyttäville vanhuksille ilmainen joukkoliikennelippu tuottaisi samanlaisen vaikutuksen eli aktiivisemman arjen. Tällä voisi olla pidemmän päälle oikeasti isompia positiivisia vaikutuksia, koska tiedämme, että osalla vanhuksista on riski jäädä kotiinsa ja heikot sosiaaliset kontaktit ja vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat uhka toimintakyvyn ylläpitämiselle.

Kiitän siis aloitteesta ja Espoon kannasta siihen.

Valtuustopuheeni toimenpideohjelmasta lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
olen puhunut aika moneen otteeseen asuinalueiden välisistä eroista ja eriarvoistumisesta. Tämä teema väistämättä tuli mieleen myös tätä ohjelmaa lukiessa. Näen hirveän tärkeänä, että kykenemme resursoimaan enemmän niitä kouluja, joiden alueella asuu keskimääräistä enemmän huono-osaista väestöä. Tämä tutkitusti lisää osallistumista toisen asteen koulutukseen ja siten vähentää syrjäytymistä ja perhetaustan eli myös pienituloisuuden vaikutusta kouluttautumiseen. Helsingin positiivisen diskriminaation mallista tehdyn tutkimuksen mukaan malli on lisännyt paitsi maahanmuuttajataustaisten myös esimerkiksi kantasuomalaisten poikien osallistumista toisen asteen koulutukseen.

Minun on siis todella vaikea käsittää tätä, että Perussuomalaiset suhtautuu kriittisesti positiivisen diskriminaation käyttöön. Nuorten suomalaismiesten syrjäytymisestä on puhuttu Suomessa jo kauan ja kun tähän löytyy tutkitusti toimivia keinoja, jotka ovat usein kaiken lisäksi vielä varsin edullisia, kuten koulunkäynnin ohjaajien määrän lisääminen, niin on kyllä vaikea käsittää, miksi joku ehdottaa tällaista tästä ohjelmasta poistettavaksi.

Kaiken kaikkiaan ajattelen niin, että meidän täytyy pyrkiä samaan aikaan ennaltaehkäisemään köyhyyttä, auttaa ihmisiä pääsemään siitä irti ja sitten vielä minimoimaan köyhyyden kokemuksen haitat sitä kuitenkin kokeneiden lasten elämässä.

Viimeeksi mainittu vaatii sitä opetukseen ja oppilashuoltoon panostamista, mutta merkitystä on myös muun muassa sillä, että nuorella on ystäviä ja mahdollisuus harrastaa ja kokea harrastustoiminnassa onnistumisia sekä yleisellä asenneilmapiirillä. Ohjelman esittelytekstistä saattoi lukea, että joka viides nuori tunsi jonkun, jota oli kiusattu nimenomaan vähävaraisuuden takia ja 70% vähävaraisista nuorista kertoi itse kokeneensa kiusaamista. Nämä ovat isoja lukuja.

Köyhyys kapeuttaa monella tavalla omaa elinpiiriä. Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten vähävaraisuuteen suhtaudutaan tai miten köyhyydestä puhutaan. Nämä puhetavat ja asenteet voivat siirtyä lapsille. Meillä valtuutetuilla on myös mahdollisuus edistää työllisyyttä, vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi sairastavuus rasittaa ihmisen taloutta asiakasmaksujen muodossa ja mitä palveluita ja mistä on saatavissa.

Kaiken kaikkiaan tämä ohjelma on aivan erinomainen, mistä kiitos valmistelijoille. Toivon todella, että kykenemme myös muuttamaan nämä kaikki hyvät ehdotukset ja huomiot käytännön tekemiseksi.

Kannatan valtuutettujen Hyrkkö ja Karimäki toivomuksia