Valtuustopuheeni Espoon vuoden 2022 arviointikertomuksesta

Hyvät valtuutetut,

keskityn puheessani lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin.

tästä arviointikertomuksesta tosiaan ilmenee, että kaikesta kehittämistyöstä huolimatta lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden toteuttamisessa on edelleen haasteita ja esimerkiksi nuorten lievien ja keskivaikeiden mielenterveysongelmien hoidolla ei ole selkeää vastuutahoa. Palveluketjut tulisi onnistua selkeyttämään.

Meidän tulisi pystyä tarjoamaan lievästi oireileville lapsille ja nuorille apua jo koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, mutta vaikeammin oireileville nuorille tulisi saada nykyistä vahvempaa tukea ja tehokkaampaa hoitoa ja tällöin esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tarjoama keskusteluapu saattaa näyttäytyä nykyisellään lähinnä kannattelevana, mutta nuoren tilanteessa ei ole todellista korjaantumista. Osa nuorista tarvitsee pitkäkestoista ja intensiivisempää keskusteluapua tai psykoterapiaa. Kaikkien akuutisti itsetuhoisten ihmisten tulisi myös halutessaan päästä osastohoitoon. Nykyisellään tämä ei toteudu.

Toimivien ja oikea-aikaisten mielenterveyspalveluiden ohella tarvitsemme mielenterveyttä edistäviä kasvuympäristöjä. Koulun ja varhaiskasvatuksen resursoinnilla, oppilashuollon yhteisöllisen työn mahdollistamisella, koulukiusaamisen ehkäisemisellä ja neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten oikealla tuella ehkäistään myös mielenterveysongelmia. Perheiden kokema köyhyys, syrjinnän ja rasismin kokemukset vaikuttavat myös.

Tässäkin arviointikertomuksessa ja sen liitteessä nousevat esille tyttöjen korostuneesti kokema uupumus, ahdistus ja erityisesti ammattikouluissa opiskelevien tyttöjen kokema yksinäisyys. Tämä ilmiö on ollut olemassa vuosikausia eli se ei suinkaan ole esimerkiksi sosiaalisen median aiheuttama. Yhteiskunnallista keskustelua siitä, mikä kaikki aiheuttaa tyttöjen voimakkaan ahdistuksen tulisi käydä. Miksi peruskoulun viimeisillä luokilla olevat ja toisella asteella opiskelevat tytöt kokevat merkittävästi poikia enemmän vaikeaa ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta opinnoissaan? Jollain tavalla tytöt kasvavat erilaiseen maailmaan kuin pojat. Se näkyy parempana koulumenestyksenä, mutta valitettavasti myös suurempana pahoinvointina.

Lopuksi totean vielä, että hyvinvointialueen valtuutettujen toivon jatkavan ponnisteluja oppilas- ja opiskeluhuollon psykologitilanteen korjaamiseksi. Tein tästä taannoin valtuustokysymyksen, jonka vastauksista ilmeni, että kaikki samat keinot työehtojen joustoista alkaen, mitä lääkäreiden osalta on käytetty, eivät olleet olleet käytössä. Jokaiselta haastavan rekrytoinnin ammattiryhmältä itseltään tulisi kysyä, mitä tulisi korjata ja sitten tältä pohjalta lähteä kehittämään työnkuvaa ja ehtoja rekrytoinnin edistämiseksi.