Alla muutamia tasa-arvonäkemyksiäni. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät esiinny termeinä vaalitavoitteissani,mutta ne ovat minulle keskeisiä arvoja ja päätöksiä tehdessäni pohdin niiden tasa-arvovaikutuksia. Lainsäädännössä tasa-arvolla viitataan sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuudella muihin tasa-arvokysymyksiin. Tässä tekstissä käytän selkeyden vuoksi useimmiten sanaa "tasa-arvo" kaikista tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasioista.
Epätasa-arvo kuntapalveluiden saatavuudessa
Asuinalue ei saisi vaikuttaa palveluiden saatavuuteen, kuten Espoossa on viime vuosina tapahtunut lääkäripalveluissa,perheneuvonnassa ja sosiaalityössä. Jos jonot ovat joillain alueilla pidemmät kuin muualla, niin on pohdittava mahdollisuuksia tasata henkilökuntaa ja kohdistaa kehittämistoimenpiteet pitkien jonojen alueille. Esimerkiksi Samarian terveysasema Espoon keskuksessa on jäänyt kehittämishankkeiden ulkopuolelle resurssipulan takia. Lääkäritilanne ei kuitenkaan yleensä parane itsestään ja juuri tällaisia asemia tulisi kehittää. Olen tyytyväinen, että ensi vuodesta alkaen juuri Samariassa kokeillaan sosiaalityöntekijöiden vastaanottoja terveysasemalle.
Samaa sukupuolta olevien parien oikeudet
Haluan, että samaa sukupuolta olevat pariskunnat saavat täysin samat oikeudet kuin heteropariskunnatkin. Olen surullinen ja pettynyt Kirkon kannanottoihin asiassa. Kirkon mukaan yhteiskunnallista keskustelua tulisi vielä jatkaa. Asiasta on keskusteltu useita kymmeniä vuosia eikä päätöksenteon pitkittäminen hyödytä yhtään ketään.
Olen juuri seurannut naispuolisen ystäväni yritystä saada vaimonsa kanssa yhteinen sukunimi. Toisin kuin heteroavioliitoissa, oikeutta yhteiseen nimeen ei automaattisesti tule, vaan hän joutuu anomaan nimenmuutosta maistraatilta ja maksamaan siitä. Maistraatti ilmoittaa hänen pyrkimyksestään lakisääteisten asioiden Virallisessa lehdessä. Aivan luin jollain ihmisellä olisi todella oikeus puuttua siihen, että hän haluaa ottaa puolisonsa nimen. Koko prosessi voi kestää lähemmäs vuoden.
Syrjäytyminen
Syrjäytyminen on erityisesti miehinen ongelma, vaikka esimerkiksi päihdeongelmat ja putoaminen koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle koskee luonnollisesti myös naisia.
Miesten tilanne on kuitenkin yleisesti ottaen polarisoituneempi kuin naisten. Sekä parhaiten että huonoiten pärjäävät ovat tavallisimmin miehiä. Olen kirjoittanut syrjäytymiskysymyksistä aiemmin muutamaan otteeseen: http://www.pinjanieminen.blogspot.com/2012/08/seminaariterveiset-nuorten.html ja http://www.pinjanieminen.blogspot.fi/2012/05/hsn-mukaan-terveydenhuollon-hallinnon.html Mitä erityisesti miesten syrjäytymiseen tulee, niin on myös tärkeä pyrkiä siihen, että koulussa ja kotona opitaan tapoja ilmaista omia tunteita ja käsitellä pettymyksiä sekä hakea sosiaalista tukea. Tärkeää on myös hyvin resursoitu koulu ja kouluterveydenhuolto, riittävät koulutuspaikat ja se, että opiskeluvalintoja ei tarvitse tehdä liian varhain. Myös päihdekuntoutus ja hyvät mielenterveyspalvelut on muistettava. Masennuksesta on tullut sairautena onneksi aiempaa hyväksyttävämpi, mutta alkoholiongelma on edelleen stigmatisoiva.Tämä mielestäni näkyy valitettavasti ajoittain myös kunnallisessa päätöksenteossa.
Sukupuolten välinen tasa-arvo
Sukupuolten välistä tasa-arvoa voidaan edistää koko ihmisen elinkaaren ajan alkaen siitä, pitävätkö neuvolan työntekijät vanhempia tasa-arvoisina kasvattajina siihen saakka, että vanhuksiin kohdistuva perheväkivalta ja sen sukupuolittuneisuus tunnustetaan ja siihen puututaan. Kunnan työntekijöiden kohdalla kyse on pitkälti tasa-arvokoulutuksesta, kuntalaisten kohdalla riittävistä ja sukupuolisensitiivisistä palveluista esimerkiksi huoltajuusasioissa ja terveydenhuollossa. Sukupuolen vaikutus palvelun sisältöön tai sitä vaille jäämiseen tulisi aina tunnistaa.
Tasa-arvoiseen yhteiskuntaan kasvattamisessa päiväkodit ja koulut ovat tärkeitä. Tutkimusten mukaan jo päiväkotilasten kohdalla tytöt osallistuvat enemmän siivoamiseen ja tavaroiden asetteluun paikoilleen. Kouluissa ja kaikessa lastenkasvatuksessa tulisi pyrkiä siihen, että huomioitaisiin lapsen yksilölliset ominaisuudet eikä tehtäisi johtopäätöksiä hänen kyvyistään tai kiinnostuksenkohteistaan sukupuolen perusteella. Kenenkään ei pitäisi päätyä väärälle alalle, saada matalampaa palkkaa tai kantaa vastuuta joistain asioista vain siksi, että hän sattuu edustamaan tiettyä biologista sukupuolta.
Vammaisten yhdenvertaisuus
Muualla maailmassa on kaupunkeja, joissa kaikkiin julkisen liikenteen kulkuvälineisiin pääsee pyörätuolilla. Suomessa vammainen saattaa odotella pakkasessa taksikuljetusta, joka ei koskaan saavu. Espoossa oikeus henkilökohtaiseen avustajaan toteutetaan niin sanotulla työnantajamallilla, jossa vammainen toimii itse työnantajana eli hoitaa kaikki lakisääteiset velvoitteet. Ilman minkäänlaista vammaakaan monesta meistä ei ole yrityksen pyörittäjäksi. Kaupungin pitäisi hoitaa työnantajaveloitteet niiden vammaisten osalta, jotka eivät halua toimia työnantajina. Vammaisten asumispalveluiden kilpailutus saattaa johtaa tilanteeseen, jossa palveluntuottaja vaihtuu muutamien vuosien välein, mikään ei takaa jatkuvuutta oman asumispaikan suhteen ja parannuksista neuvotteleminen on vaikeaa, koska se pitää tehdä suoraan yrityksen kanssa kunnan sijasta ja yritys voi halutessaan pitäytyä siinä sopimuksessa, jonka se on kunnan kanssa tehnyt. Vammaisilla pitäisi vammasta ja toimintakyvystä riippuen olla oikeus riittävän hoivaan tai mahdollisimman itsenäiseen elämään ilman, että tämä tarkoittaa heitteille jäämistä.
Peruskoulut
Terveydenhuoltomme on epätasa-arvoistunut viime vuosikymmeninä. Työterveyshuollon piirissä olevien tai varakkaiden tilanne on hyvä, muiden ei. Sama ei saa tapahtua toiselle suomalaiselle lippulaivalle eli koululaitokselle. Lähikoulun on aina voitava olla ensisijainen valinta ja tämä tarkoittaa myös sitä, että vanhempien ei kannata muuttaa asuinalueelta toiselle kouluvalinnan takia. Tutkimusten mukaan oppimistuloksiin vaikuttaa ensisijaisesti vanhempien koulutustausta ja lapsen oma motivaatio. Koulutustaustan tulisi vaikuttaa mahdollisimman vähän ja mitään uusia koulusidonnaisia tekijöitä ei tulisi kehittyä. Opetuksen resurssit tulisi turvata ja kouluterveydenhuoltoa parantaa. Suomessa olemme vielä kuitenkin hyvässä tilanteessa. Meillä on erinomaisesti koulutetut,motivoituneet opettajat ja opettajankoulutukseen on huomattavasti enemmän halukkaita kuin on paikkoja. Jokaisessa koulussa on mahdollisuus saada hyvää opetusta. Enemmän on kyse siitä, pyrkivätkö esimerkiksi vanhemmat valitsemaan koulun niin, että maahanmuuttajataustaisia oppilaita on mahdollisimman vähän. Pitkällä aikavälillä tämä voi johtaa koulujen ja asuinalueiden eriytymiseen ja eriarvoistumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti