Luulin, että vastauksiini oli vaikuttanut jokin tekninen vika ja painelin kauhuissani vaalikoneeseen katsomaan niitä. Mutta ei, minulla oli tasan yksi janan keskimmäinen vastaus.
Luin uudelleen lehtijuttua ja katsoin vastauksiani. Lehti oli päättänyt, että mitä lähempänä keskikohtaa vastaus on, sitä enemmän se tarkoittaa "en osaa sanoa". Vaalikonetta täyttäessäni tällaisesta ei kuitenkaan ollut tietoa ja olin itse ajatellut vastausteni tarkoittavan "melko samaa mieltä" tai "melko eri mieltä". Kyse on siis janasta, jonka vasemmassa laidassa lukee "eri mieltä" ja oikeassa laidassa "samaa mieltä".
Jutussa mainitut Maria Guzenina, Kai Lintunen ja Antero Laukkanen ovat minulle tuttuja kaupunginvaltuustosta ja voin vakuuttaa, että jokaisella heistä todellakin on perustellut mielipiteet päätettäviin asioihin ja olemme kaikki erittäin päätöksentekokykyisiä.
Tavallaan voi ajatella, että tässä on kyse tasan yhdestä hassusti toteutetusta lehtijutusta yhdessä lehdessä, mutta juttu sattuu olemaan tehty aikakautena, jolloin mielipiteet ovat valmiiksi kärjistyneitä. On mielestäni varsin kyseenalaista, että sanomalehti lähtee tekemään tulkintoja, jonka mukaan ihmisellä ei ole asiasta mielipidettä, jos se ei ole "jyrkästi samaa mieltä" tai "jyrkästi eri mieltä". Kun katsoo avovastauksiani, niin hahmottaa nopeasti, miksi en ole vetänyt janaa kumpaankaan ääripäähän.
Esimerkiksi vastaukseni kysymykseen eutanasian sallimisesta on vain niukasti "samaa mieltä". Avovastauksestani ilmenee, että näin siksi, koska mielestäni saattohoidon kehittäminen ja saatavuuden parantaminen on ensisijaista, enkä hyväksy eutanasian mahdollistamista mielenterveyden ongelmista, traumoista ja muistisairauksista kärsivien kohdalla. Mutta mielestäni eutanasia tulisi sallia niille ihmisille, joilla on parantumaton somaattinen, sietämätöntä kärsimystä niin pitkään aiheuttava sairaus, että palliatiivinen sedaatio (nukuttaminen elämän loppuvaiheessa) ei tule heidän kohdallaan kysymykseen. Mutta ottaen huomioon kokonaisnäkemykseni asiasta, niin janan vetäminen ääripäähän "samaa mieltä" - olisi tuntunut oudolta.
Samankaltainen logiikka pätee muihinkin vastauksiin. Vaalikoneet pyrkivät mustavalkoisuuteen, johon todellinen maailma ei taivu. Oikeasti poliitikka on usein kompromissien taidetta ja äärimmäinen ratkaisu harvoin kokonaisvaltaisesti paras.
Vaikka Länsiväylä onnistui hetkeksi nostamaan verenpainettani, niin jos äänestäjät suovat minulle jatkoa kuntapolitiikassa, en aio muuttaa toimintatapojani. Lupaan jatkossakin tarkastella päätettävää asiaa mahdollisimman monelta eri kannalta, monen ihmisryhmän näkökulmasta ja niin inhimilliseltä kuin taloudelliseltakin kantilta. Jos haluaa äänestää henkilöä, joka ajaa tunnekiihkossa jyrkästi jotain asiaa, niin se en ole minä. En aio edistää yhteiskuntaa, jossa näkemykset ja ihmisryhmät polarisoituvat. Haluan, että politiikkaa tehdään analyyttisesti, sovinnollisesti ja parasta ratkaisua etsien.
Täältä voi lukea lisää tavoitteistani.
Ja täältä ne Länsiväylän vaalikonevastaukset:
YLEn vaalikoneessa vastausvaihtoehdot olivat selkeämmät.
Kuin myös Hesarin.
Kuvateksti: Ehdokas 251 ei lannistu erikoisen journalismin edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti