Kun kyseessä ovat lapset, meidän tulisi kyetä resursoimaan nykyistä paremmin niitä kouluja, joiden alueella asuu keskimääräistä enemmän huono-osaista väestöä. Siten torjumme sekä asuinalueiden välistä eriarvoistumista sekä nostamme toisen asteen koulutuksen osallistumisastetta.
On myös pyrittävä siihen, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus harrastaa jotain sekä siihen, että jollain aikavälillä toisen asteen koulutus on maksutonta. Kokonaisvaltainen hyvinvoinnin tukeminen ja hyvä palveluintegraatio on tärkeä niiden perheiden kohdalla, joissa on huono-osaisuuteen liittyviä ongelmia.
Työikäisten kohdalla haluan nostaa erityisesti esille kohtuuhintaiset asunnot ja Espoon työpaikkaomavaraisuusasteen nostamisen. On kuitenkin myös muistettava, että työ ei aina suojaa köyhyydeltä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla pienillä palkoilla voi olla vaikea tulla toimeen.
Eläkeikäisten kohdalla terveydenhuollon asiakasmaksuilla ja lääkekorvauksilla on suuri merkitys. Ajoittain kuulee, että asiakasmaksuja tulisi nostaa. Tämä on täysin väärä kehityssuunta ja vastoin hyvinvointivaltion periaatteita eli sitä, että jokaisella on oikeus tarvitsemaansa hoitoon varallisuudesta riippumatta.
Yleisenä poliittisena tavoitteena olisi mielestäni hyvä olla se, että äkilliset kriisit ja kielteiset elämäntapahtumat, kuten ero tai vakava sairastuminen, lisäisivät mahdollisimman vähän ihmisen riskiä ajautua köyhyyteen.
Meillä on kaiken kaikkiaan paljon mahdollisuuksia vaikuttaa poliittisesti ihmisten hyvinvointiin ja köyhyyden syihin, käytetään näitä mahdollisuuksia parhaamme mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti