Valtuustopuheeni vammaistietoisuuden lisäämisestä espoolaisissa peruskouluissa ja varhaiskasvatuksessa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos tästä valtuustoaloitteesta ja vastauksesta siihen. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että jatkossa Espoossa käsitellään erikseen jonain päivänä vammaisten yhdenvertaisuutta ja vammaisten yhdenvertaisuus kirjataan myös kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin.

Olennaista on myös tietenkin se, miten arjessa vammaisiin ja vammaisuuteen suhtaudutaan. Tässä erityisesti perusopetuksella ja varhaiskasvatuksella on suuri merkitys, koska sillä, miten ja mihin lapset tällä hetkellä kasvatetaan, on suuri merkitys siinä, millainen maailma tulevaisuudessa on. Jos lapsemme ja nuoremme kasvavat maailmaan, jossa kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo ja ihmiset nähdään vahvuuksiensa kautta, se lisää vammaisten ja ihan kaikkien ihmisten hyvinvointia tulevaisuudessa.

Monen sairauden tai vamman aiheuttama haitta ei nimittäin ole myöskään tai ei ole aina juuri lainkaan siinä itse vammassa, vaan siinä, miten ympäröivä yhteiskunta ja muut ihmiset suhtautuvat vammaan. Jos ei esimerkiksi pidetä tärkeänä esteettömyyden edistämistä olipa kyse liikuntavammasta tai aistiesteettömyyden tarpeesta, niin se voi estää osan ihmisistä toimijuuden kokonaan ja vaikeuttaa esimerkiksi muiden opiskelua tai työllistymistä.

Jos taas ihmisten huomio kiinnittyy vamman tai syndrooman oireisiin suorastaan negatiivisella tavalla, se voi saada vammaisen henkilön jäämään kotiin ja jopa syrjäytymään sen sijaan, että hän voisi hyödyntää vahvuuksiaan ja toimia ihan niin kuin muutkin.

Näin taannoin Twitterissä twiitin, jossa helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu jakoi muutaman kymmenen sekunnin pätkän ilmastoaktivisti Greta Thunbergin pitkästä lehdistötilaisuudesta, jossa pätkän aikana Thunbergilla oli autismin kirjolla oleville ihmisille tyypillisiä tic-oireita. Valtuutetun näkemys oli siis, että oireiden takia Thunberg ei olisi kykenevä tekemään sitä, mitä hän nyt tekee. Tällä samalla logiikalla kaikilta vammaisilta lapsilta ja nuorilta ja ehkä myös aikuisilta voidaan viedä toimijuus. Heidät nähdään syndrooman oireiden, ei omien vahvuuksiensa myötä. Lopputulos on, että vain täysin terveillä tai oireensa salaamaan pystyvillä on oikeus siihen, mihin muillakin ihmisillä. Tämä on väärin.

Kiitos vielä kerran tästä valtuustoaloitteesta, se on kerrassaan erinomainen. Kannatan Koposen ja Gästrinin toivomuksia.