Arvoisa puheenjohtaja ja valtuutetut
ensiksi pari sanaa varhaiskasvatuksesta: tässäkin arviointikertomuksessa tulee tosiaan esille se, että vain niukasti yli puolet varhaiskasvatuksen opettajista täyttää kelpoisuusvaatimukset. Edelleen pitäisi onnistua sekä nostamaan henkilöstön koulutusastetta että saamaan ryhmiin pysyvät työntekijät. Joissain päiväkodeissa tyypillinen jatkuva vaihtuvuus on myös lapsille erittäin raskasta ja laadukas varhaiskasvatus on paitsi sisällöllisesti mielekästä, niin myös pysyvämpiin vuorovaikutussuhteisiin perustuvaa. Päiväkotien välillä on nyt sellaista eroja, joita emme hyväksyisi kouluissa ja varhaiskasvatus on kuitenkin ollut jo vuosia virallisesti osa koulupolkua. Laadun parantamiseen vaan tulee pyrkiä palkkausta ja työolosuhteita kehittämällä.
Perusopetuksen iltapäivätoiminnasta sen verran, että tein viime valtuustokaudella tähän liittyvän valtuustokysymyksen, mutta sen vastaukseen en saanut kaipaamiani huomioita ja parannusehdotuksia. Jostain syystä tähän arviointikertomukseen ne on nyt kuitenkin onneksi saatu sisään. Lapset saattavat olla puolet päivästä iltapäivätoiminnassa, joten siellä koetulla metelillä, tilaratkaisuilla ja esimerkiksi ohjaajien osaamisella ja koulun yhteistyöllä on vain merkitystä.
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä. HYTE-työssä on ollut tarkoituksena kiinnittää erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Samaan aikaan yhteiskunnassamme viharikosten määrä on Espoon osalta lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2020. Tästä on juuri Länsiväylän verkkosivulla juttu, jossa kerrotaan, että tavallisin motiivi on ollut uhrin etninen tausta, toiseksi tavallisin vammaisuus ja kolmanneksi uskonto. Jutussa haastateltu Poliisiammattikorkeakoulun tutkija sanoo, että vammaisuuteen liittyviä viharikoksia oli viime vuonna jälleen kolmannes edellistä vuotta enemmän, siis vammaisuuteen, ja että tämä kehitys heijastelee yhteiskunnallista polarisaatiota, jossa heikommassa asemassa olevat joutuvat rikosten kohteeksi.
Toivoisin, että jokainen meistä miettii tätä. Vammaisuuteen liittyviä viharikosten määrä kasvaa hirveää vauhtia, kuten muidenkin viharikosten. Millainen puhe, käytös ja toiminta edesauttaa tätä ja miten tämä kehitys saadaan käännettyä. Millaista maailmaa me rakennamme sanoin ja teoin ja mihin ne sanat ja teot voivat johtaa, jos toisia ihmisiä pidetään vähemmän arvokkaina kuin toisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti