Ikäihmisten köyhyyden torjumisesta

Valtuustopuheeni valtuustoaloitteesta ikäihmisten köyhyyden ehkäisemisohjelman laatimiseksi Espooseen

Haluan lyhyesti tulla kiittämään sekä tästä aloitteesta että siihen annetusta vastauksesta, ikäihmisten köyhyyden torjuminen ja jo olemassa olevan köyhyyden huomioiminen palveluiden tarjonnassa ja niiden suunnittelussa ja koska täällä on läsnä useita kansanedustajia, niin haluan sanoa, että myös lainsäädännössä on erittäin tärkeä asia.

Kun kyseessä on valmiiksi pienituloinen talous, niin kaikki asiakasmaksujen korotukset ja esimerkiksi lääkekorvausten leikkaukset aiheuttavat herkästi isoa haittaa ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Vanhusikäiselle väestölle on ominaista, että he eivät välttämättä todellakaan hae toimeentulotukea, vaan sen sijaan jättävät esimerkiksi tarpeelliset lääkkeet ostamatta tai tinkivät ruuasta. Moni ei myöskään tiedä, että asiakasmaksuista voi hakea vapautusta. Materiaalinen köyhyys tuottaa myös sosiaalista köyhyyttä ja syrjäytymistä, jos rahan puutteen takia ei ole varaa liikkua minnekään.

Kun meillä on kotona asumiseen pyrkivät linjaukset, niin samalla tulisi aktiivisesti käydä läpi sitä, mitkä kaikki asiat edistävät ja mitkä vaikeuttavat kotona asumista. Siitä ei pääse mihinkään, että hyvätuloinen vanhus pystyy ostamaan kotiinsa arjen sujumista edistäviä palveluita, mutta hyvin pienituloinen vanhus saattaa kokea todella tarpeelliset kotihoidon palvelutkin liian kalliiksi.

Onkin tärkeää, että asiakasmaksuissa hahmotetaan koko kokonaisuus, koska monet maksut kohdistuvat henkilöille, jotka ovat monisairaita tai huonokuntoisia. Olen tyytyväinen, että jatkossa tarkoitus on tehdä koko väestöä koskeva köyhyyden vähentämisohjelma, jonka yhteydessä myös asiakasmaksut otetaan tarkasteluun.
Kannatan myös lämpimästi valtuutettu Värmälän toivomusta.

Valtuustopuheeni talouskehyksestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
haluan kommentoida investointeja, yleisen kulukehityksen hillitsemistä sekä opetukseen ja varhaiskasvatukseen suunnattuja säästöjä.

Esityslistatekstin mukaan ”Valmisteltu esitys sisältää merkittävän panostuksen päiväkotien ja koulujen rakentamiseen”. Investointiohjelmaan todellakin sisältyy paljon tärkeitä hankkeita, mutta varsin tarpeellisia kohteita on myös toistaiseksi ulkopuolella. Esimerkiksi Espoonlahteen tulisi nykyisen esityksen mukaan kaudella 2020-2030 vain yksi uusi päiväkoti, mikä ei millään lailla riitä kasvavan väestön tarpeeseen. Laskelmien mukaan jo vuonna 2028 Espoonlahdessa olisi yli 470 päivähoitopaikan vaje. Tämä on aivan valtava luku. Tein asiasta opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa lautakunnan hyväksymän kirjauksen, missä toivotaan, että asiaan vielä palataan lähivuosina investointiohjelmaa käsiteltäessä. Vaje on saatava korjattua. Päiväkoti on aivan keskeinen perheiden arjen sujuvuuteen joka päivä ja vuosikausia vaikuttava palvelu.

Mitä tulee yleiseen menokehitykseen ja erikoissairaanhoidon ylitykseen, niin tässä näen keskeisimpinä vaikutuskeinoina perusterveydenhuollon ja muiden perustason palveluiden riittävän resursoinnin, osaamisen kehittämisen, joskus henkilöstörakenteen muutoksen ja ehdottomasti uusien mallien käyttöönoton ja kokeilun. Esimerkiksi se, että kouluterveydenhoitajat on koulutettu antamaan mielenterveyden ongelmiin liittyvää keskusteluapua on paitsi mahdollistanut nuorille avun saamisen läheltä ja nopeammin eli estänyt ongelmia pahenemasta, niin myös tiettävästi vähentänyt lähetteitä erikoissairaanhoitoon. Samalla tavalla meidän tulisi esimerkiksi saada vanhuksille lääkäripalveluita niin, että he eivät joudu uudelleen ja uudelleen päivystykseen tai muuten sairaalaan, jos asia olisi ollut ehkäistävissä. Nämä ovat minusta niitä rakenteellisia uudistuksia, joita täällä on peräänkuulutettu.

Lopuksi haluan sanoa, että toivon, että opetukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistuvia säästöjä kyetään vielä torjumaan. Nämä ovat niitä palveluja, jotka kuntalaiset kokevat hyvin keskeisiksi. Kouluavustajaresurssilla torjutaan muiden palveluiden tarvetta, pienemmät ryhmäkoot ovat kaikkien lasten etu ja syventävillä lukiokursseilla on merkitystä ylioppilaskirjoituksissa pärjäämisellä. Kannatan valtuutettu Partasen esitystä.

Valtuustopuheeni osavuosikatsauksesta

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuusto,

kuten todettu, osavuosikatsaus herättää huolta menojen ja tulojen epätasapainosta.

Olen tyytyväinen siitä, että mihinkään paniikkiratkaisuihin ei ole kuitenkaan sopeutustoimissa lähdetty. Jos isompiin säästötoimiin joudutaan, ne on toteutettava eettisesti ja inhimillisesti mahdollisimman järkevällä tavalla.

Itse toivon, että pyrimme mahdollisimman tiukasti pitämään Espoossa kiinni opetuksen ja varhaiskasvatuksen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden laadusta ja saatavuudesta. Esimerkiksi koulunkäynnin ohjaajista säästäminen, joista pahoin pelkään, joudutaan tänäkin vuonna budjettineuvotteluissa vääntämään, ei ole kestävä tie. Lasten oppimisedellytykset tulee voida turvata ja tässä opettajien ja koulunkäynnin ohjaajien määrällä on keskeinen merkitys.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta pidän todella vaikeana ajatuksena sitä, että vanhusten palveluihin kohdistuisi säästöjä. Vähäisemmän lakisääteisyyden takia tämä riski on olemassa ja sosiaali- ja terveyslautakunta oli jo onneksi ottanut sen kannan, että esimerkiksi kriteerejä kotihoidon palveluiden saamiseksi ei saa kiristää. Meillä asuu jo nyt erittäin huonokuntoisia ihmisiä kotona.

Toivon, että sen sijaan kaikki, mitä kyetään prosessien, tilakustannusten hallinnan ja niin edelleen tuottavuuden kehittämisen eteen edelleen tekemään, se saadaan tehtyä.

Toivon myös, että kykenemme vielä nykyistä paremmin löytämään säästöjä investointien eli muun muassa erilaisten rakennus- ja toimitilahankkeiden toteuttamisesta kaikilla toimialoilla. Näissä onkin viime vuosina etsitty uusia toteuttamismalleja ja tämä on hyvää kehitystä, erilaiset hankkeet täytyy saada myös nykyistä paremmin pysymään budjetissa. Kaiken kaikkiaan säästö- ja sopeutustoimet tulee toteuttaa siten, että niistä mahdollisimman pieni osa kohdistuu kuntalaisille tärkeisiin peruspalveluihin.

Valtuustopuheeni rollaattorin rinnastamisesta lastenvaunuihin

Kiitos valtuutettu Aaltoselle, tämä on minusta hyvä ja yllättävän mielenkiintoinen aloite. Mielenkiintoinen mielestäni sillä tavalla, että kaikki sellaiset ideat, jotka voivat edistää seniori-ikäisen valtuuston hyvinvointia ja toimintakyvyn ylläpitämistä, pitäisi mielestäni tässä vanhenevan väestön maassa ottaa vähintään kokeiluun.

Minulla on yleensä tapana vedota tutkimuksiin eikä omiin kokemuksiin, mutta nyt en malta olla jakamatta muutamaa omaa huomiota. Sain itse lapsen puolitoistavuotta sitten eli olen tämän ajan liikkunut vaunuilla pitkin poikin kaupunkia. Minun täytyy sanoa, että mahdollisuus liikkua lastenvaunujen kanssa maksuttomasti on aivan merkittävästi lisännyt omaa liikkumistani eli olen osallistunut kaikenlaisiin avoimien päiväkotien ja asukaspuistojen ja niin edelleen tapahtumiin lapseni kanssa ja uskon, että moni vanhempi jakaa tämän huomion.

Minua kiehtoo suuresti ajatus, että rollaattoria käyttäville vanhuksille ilmainen joukkoliikennelippu tuottaisi samanlaisen vaikutuksen eli aktiivisemman arjen. Tällä voisi olla pidemmän päälle oikeasti isompia positiivisia vaikutuksia, koska tiedämme, että osalla vanhuksista on riski jäädä kotiinsa ja heikot sosiaaliset kontaktit ja vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat uhka toimintakyvyn ylläpitämiselle.

Kiitän siis aloitteesta ja Espoon kannasta siihen.

Valtuustopuheeni toimenpideohjelmasta lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
olen puhunut aika moneen otteeseen asuinalueiden välisistä eroista ja eriarvoistumisesta. Tämä teema väistämättä tuli mieleen myös tätä ohjelmaa lukiessa. Näen hirveän tärkeänä, että kykenemme resursoimaan enemmän niitä kouluja, joiden alueella asuu keskimääräistä enemmän huono-osaista väestöä. Tämä tutkitusti lisää osallistumista toisen asteen koulutukseen ja siten vähentää syrjäytymistä ja perhetaustan eli myös pienituloisuuden vaikutusta kouluttautumiseen. Helsingin positiivisen diskriminaation mallista tehdyn tutkimuksen mukaan malli on lisännyt paitsi maahanmuuttajataustaisten myös esimerkiksi kantasuomalaisten poikien osallistumista toisen asteen koulutukseen.

Minun on siis todella vaikea käsittää tätä, että Perussuomalaiset suhtautuu kriittisesti positiivisen diskriminaation käyttöön. Nuorten suomalaismiesten syrjäytymisestä on puhuttu Suomessa jo kauan ja kun tähän löytyy tutkitusti toimivia keinoja, jotka ovat usein kaiken lisäksi vielä varsin edullisia, kuten koulunkäynnin ohjaajien määrän lisääminen, niin on kyllä vaikea käsittää, miksi joku ehdottaa tällaista tästä ohjelmasta poistettavaksi.

Kaiken kaikkiaan ajattelen niin, että meidän täytyy pyrkiä samaan aikaan ennaltaehkäisemään köyhyyttä, auttaa ihmisiä pääsemään siitä irti ja sitten vielä minimoimaan köyhyyden kokemuksen haitat sitä kuitenkin kokeneiden lasten elämässä.

Viimeeksi mainittu vaatii sitä opetukseen ja oppilashuoltoon panostamista, mutta merkitystä on myös muun muassa sillä, että nuorella on ystäviä ja mahdollisuus harrastaa ja kokea harrastustoiminnassa onnistumisia sekä yleisellä asenneilmapiirillä. Ohjelman esittelytekstistä saattoi lukea, että joka viides nuori tunsi jonkun, jota oli kiusattu nimenomaan vähävaraisuuden takia ja 70% vähävaraisista nuorista kertoi itse kokeneensa kiusaamista. Nämä ovat isoja lukuja.

Köyhyys kapeuttaa monella tavalla omaa elinpiiriä. Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten vähävaraisuuteen suhtaudutaan tai miten köyhyydestä puhutaan. Nämä puhetavat ja asenteet voivat siirtyä lapsille. Meillä valtuutetuilla on myös mahdollisuus edistää työllisyyttä, vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi sairastavuus rasittaa ihmisen taloutta asiakasmaksujen muodossa ja mitä palveluita ja mistä on saatavissa.

Kaiken kaikkiaan tämä ohjelma on aivan erinomainen, mistä kiitos valmistelijoille. Toivon todella, että kykenemme myös muuttamaan nämä kaikki hyvät ehdotukset ja huomiot käytännön tekemiseksi.

Kannatan valtuutettujen Hyrkkö ja Karimäki toivomuksia

Valtuustopuheeni vanhustenhuollon valvonnasta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Vanhusten palveluasumisen laadun ja hyvän hoivan turvaaminen vaatii montaa asiaa. Se vaatii onnistuneita sopimuksia, joissa laatu on määritetty valmiiksi riittävän korkealle ja joissa hyvään hoivaan ollaan valmiita rahallisesti satsaamaan. Se vaatii palveluntarjoajia, jotka ovat sitoutuneet tuottamaan sitä laatua, mitä on sopimuksissa luvattu. Sellaisia yksiköitä, joissa on riittävät henkilökuntaresurssit, hyvä työpaikkakulttuuri ja sekä halu että mahdollisuudet myös oikeasti tehdä työ hyvin.

Ja sitten vielä lopuksi tämä kaikki vaatii valvontaa. Yksiköiden omavalvontasuunnitelmat ovat erittäin tärkeitä yksikön laadun turvaamisen kannalta, mutta myös kaupungin ja AVIn suorittamalla varsinaisella valvonnalla on suuri merkitys. Käsitykseni mukaan Espoon kaupunki on toteuttanut valvontaa varsin onnistuneesti. Epäkohdat on havaittu ja niihin on puututtu.

Olen silti erittäin tyytyväinen, että ennalta ilmoittamattomia valvontakäyntejä on lisätty ja toivottavasti tällä tiellä jatketaan. Hyvä yhteistyö kaupungin ja palveluntuottajien välillä on tärkeää, mutta tulee ajatella, että ennalta ilmoittamatta tehdyt käynnit yksinkertaisesti kuuluvat valvontaprosessiin, eivätkä ole automaattisesti epäluottamuksen osoitus.

Pidän ongelmallisena tilannetta, joissa ennalta ilmoittamattomia käyntejä tehdään vain jo havaittujen laatuongelmien jälkeen. Julkisessa keskustelussa olemme saaneet huomata, että valitettavasti Suomessa on palveluntuottajia, joiden yksiköiden laatuongelmat saattavat jäädä ainakin osittain piiloon, jos valvontakäynnistä ilmoitetaan etukäteen.

Kaiken kaikkiaan toivon, että myös jatkossa valvontaan ja sen resursointiin panostetaan kaikissa niissä palveluissa, joissa meillä on ostopalveluja. Vanhusten ohella näin on esimerkiksi vammaispalveluissa ja lastensuojelussa. On huomioitava, että näiden palveluiden asiakkaita yhdistää se, että heillä itsellään on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omien palveluidensa laatuun ja niiden epäkohtiin.

Valtuustopuheeni seksuaalirikollisuuden ennaltaehkäisystä Espoossa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
kiitos kysymyksen tekijälle ja siihen vastaukset laatineille.
On erinomaista, että vastauksen mukaan kouluille ja toiselle asteelle on laadittu sosiaalisen median vaaroja ja seksuaalista häirintää käsittelevä materiaali ja seksuaalista koskemattomuutta käsitellään jo viidennellä luokka-asteella. Lasten ja nuorten sosiaalisessa mediassa kokema häirintä ja epäasialliset lähestymispyynnöt ovat tilastollisesti hämmentävän iso ilmiö ja tästä syystä lapsille on vain opetettava sosiaalisen median turvataitoja ajoissa.

On itse asiassa varsin järkyttävää, että tällainen ilmiö on olemassa kyseisessä laajuudessaan ja jo lapsia täytyy tällaisesta valistaa. Lapsille suunnatun informaation ohella olisi tärkeää kyetä vastuuttamaan tekijöitä. Lapsen lähestyminen seksuaalisessa tarkoituksessa on aina rikos myös tapahtuessaan sosiaalisessa mediassa. Samalla tavalla on tärkeää muistaa informaatiota jakaessa pitää yllä sitä näkökulmaa, että tekijä on aina syyllinen, ei koskaan uhri.

Seksuaalisen houkuttelun ohella myös vihapuhe koskettaa lapsia ja nuoria ja naisten ja tyttöjen kohdalla siinä on myös usein viittauksia seksuaaliseen väkivaltaan. Yleinen vihapuheen vastustaminen ja vihapuheen raportointi moderaattorille tai tarvittaessa poliisille ovat keinoja, joissa jokainen meistä voi tehdä osansa. Väkivaltaa vastustetaan myös puuttumalla väkivaltaisiin puheisiin ja edistämällä maailmankuvaa, jossa kaikilla on ihmisarvo ja naisiin ja tyttöihin liittyvä puhe ei ole millään tasolla väkivaltaista.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että mielestäni tässä kysymyksessä on myös kaupunkisuunnittelullinen näkökulma. Turvallinen kaupunkiympäristö mahdollistaa sen, että ihmiset voivat liikkua ihan kaikkialla myös pimeällä. Tämä koskee jo lapsia ja nuoria esimerkiksi urheiluharrastusten treeniaikojen takia. Jos ihmiset kokevat jonkin ympäristön turvattomana, he vähentävät liikkumista siellä ja tästä tulee itseään vahvistava kierre ja ympäristö voi oikeasti muuttua turvattomaksi. Vajaa vuosikymmen sitten kaupunki järjesti ns. turvallisuuskävelyjä, joissa paikalliset kävelivät alueella suunnittelijoiden ja virkamiesten kanssa ja raportoivat paikoista, jotka kokivat turvattomiksi, jotta esimerkiksi valaistusta voisi lisätä tai maisemointiin vaikuttaa.

Olen tehnyt tästä syystä toivomuksen, joka kuuluu näin ja on jaettu teille numerolla 4

Kaupunginvaltuusto toivoo, että asuinalueiden suunnittelussa ja kehittämisessä pidettäisiin keinovalikoimassa mukana turvallisuuskävelyt. Turvallisuuskävelyjen avulla alueen tuntevat ihmiset pystyvät vaikuttamaan alueen turvallisuuteen raportoimalla turvattomiksi koettuja paikkoja, kuten huonosti valaistuja tai pensaiden katveeseen jääviä teitä tai aukioita.