Valtuustopuheeni valtuustoaloitteesta Espoon päiväkotien työolosuhteiden selvittämisestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto, kiitos tästä valtuustokysymyksestä sen tekijälle ja vastauksesta kyselyyn vastanneelle henkilöstölle ja virkamiehille.
Kävin perjantaina opettajien ammattijärjestö OAJn tilaisuudessa, jossa minun oli mahdollista kuulla myös varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä tilanteesta Espoossa. Näkemykset olivat hyvin samanlaisia, mitä tässä kyselyssä tuli ilmi.

Henkilöstö kokee ongelmaksi muun muassa pätevien työntekijöiden vajeen ja matalan palkkauksen. Työ koetaan yleisesti sekä hyvin palkitsevaksi että hyvin raskaaksi ja olisikin tärkeää, että sitä pystytään tekemään mahdollisimman pysyvien ja tehtäväänsä koulutettujen kollegoiden kesken ja siitä saatava korvaus vastaa työn vaativuutta.

Opettajien huoli ei ole vain heidän huolensa, vaan myös lapsilla ja vanhemmilla tulisi olla aina oikeus siihen, että opettajat ovat päteviä ja varhaiskasvatus laadukasta. Ja että tilat ovat terveet ja turvalliset ja lapsille läheiset aikuiset eivät vaihdu jatkuvasti.
Laadukas varhaiskasvatus voi ehkäistä monia ongelmia lapsen kehityksessä ja tasoittaa tulevaa koulupolkua. Meidän tulisi siis mahdollisimman aktiivisesti pyrkiä siihen, että Espoo olisi varhaiskasvatuksen opettajille hyvä ja houkutteleva työympäristö.

On ollut myös erittäin hyvä, että Espoossa ryhmäkokoja ei nostettu maksimiin muutamia vuosia sitten, kun silloinen maan hallitus nosti niitä. Nyt tavoitteena on koko maassa palauttaa taso ennalleen. Ryhmäkoon merkitys on valtavan iso lasten hyvinvoinnin ja toiminnan laadun kannalta ja ideaalitilanteessa ne olisivat vieläkin nykyistä pienempiä.

Monella naisvaltaisella alalla ovat haasteena sekä pieni palkka että työn kuormitus. On aloja, joilla on erittäin tärkeää, että työn voi kokea tekevänsä eettisesti hyvin ja oikein ja tämä vaatii työnantajan taholta hyviä työolosuhteita eli varhaiskasvatuksen osalta myös riittävää työn resursointia eli henkilöstön määrää suhteessa lasten määrään eli ryhmäkokoihin.

Kannatan myös valtuutettu Saramäen toivomusta.

Valtuustopuheeni vammaistietoisuuden lisäämisestä espoolaisissa peruskouluissa ja varhaiskasvatuksessa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos tästä valtuustoaloitteesta ja vastauksesta siihen. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että jatkossa Espoossa käsitellään erikseen jonain päivänä vammaisten yhdenvertaisuutta ja vammaisten yhdenvertaisuus kirjataan myös kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin.

Olennaista on myös tietenkin se, miten arjessa vammaisiin ja vammaisuuteen suhtaudutaan. Tässä erityisesti perusopetuksella ja varhaiskasvatuksella on suuri merkitys, koska sillä, miten ja mihin lapset tällä hetkellä kasvatetaan, on suuri merkitys siinä, millainen maailma tulevaisuudessa on. Jos lapsemme ja nuoremme kasvavat maailmaan, jossa kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo ja ihmiset nähdään vahvuuksiensa kautta, se lisää vammaisten ja ihan kaikkien ihmisten hyvinvointia tulevaisuudessa.

Monen sairauden tai vamman aiheuttama haitta ei nimittäin ole myöskään tai ei ole aina juuri lainkaan siinä itse vammassa, vaan siinä, miten ympäröivä yhteiskunta ja muut ihmiset suhtautuvat vammaan. Jos ei esimerkiksi pidetä tärkeänä esteettömyyden edistämistä olipa kyse liikuntavammasta tai aistiesteettömyyden tarpeesta, niin se voi estää osan ihmisistä toimijuuden kokonaan ja vaikeuttaa esimerkiksi muiden opiskelua tai työllistymistä.

Jos taas ihmisten huomio kiinnittyy vamman tai syndrooman oireisiin suorastaan negatiivisella tavalla, se voi saada vammaisen henkilön jäämään kotiin ja jopa syrjäytymään sen sijaan, että hän voisi hyödyntää vahvuuksiaan ja toimia ihan niin kuin muutkin.

Näin taannoin Twitterissä twiitin, jossa helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu jakoi muutaman kymmenen sekunnin pätkän ilmastoaktivisti Greta Thunbergin pitkästä lehdistötilaisuudesta, jossa pätkän aikana Thunbergilla oli autismin kirjolla oleville ihmisille tyypillisiä tic-oireita. Valtuutetun näkemys oli siis, että oireiden takia Thunberg ei olisi kykenevä tekemään sitä, mitä hän nyt tekee. Tällä samalla logiikalla kaikilta vammaisilta lapsilta ja nuorilta ja ehkä myös aikuisilta voidaan viedä toimijuus. Heidät nähdään syndrooman oireiden, ei omien vahvuuksiensa myötä. Lopputulos on, että vain täysin terveillä tai oireensa salaamaan pystyvillä on oikeus siihen, mihin muillakin ihmisillä. Tämä on väärin.

Kiitos vielä kerran tästä valtuustoaloitteesta, se on kerrassaan erinomainen. Kannatan Koposen ja Gästrinin toivomuksia.