Valtuustopuheeni valtuustoaloitteesta lukutaidon vahvistamiseksi teatterin ja draaman keinoin

Hyvät puheenjohtaja ja valtuutetut,
tämän aloitteen vastauksesta näkee, että Espoossa tehdään jo huomattavan paljon lasten lukutaidon edistämisen eteen. Näen, että meidän luottamushenkilöiden tehtäväksi jää tämän hyvän työn mahdollistaminen ja kehittäminen myös jatkossakin.

Kuten vastauksesta ilmenee, niin Espoon kaupunginkirjaston henkilöstömäärä on pysynyt ennallaan, vaikka lasten ja nuorten määrä ja ylipäätänsä kaupungin väkiluvu kasvaa voimakkaasti ja jollain aikavälillä tämä varmasti vaikuttaa kirjastojen mahdollisuuksiin edistää lukemista ja tehdä yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa.

Hyvä lukutaito on niin äärimmäisen tärkeä asia, että sitä on mahdoton tarpeeksi korostaa. On erittäin huolestuttavaa, että lukutaidon on tutkimuksissa huomattu heikentyneen. OECD-maissa juuri Suomessa ero tyttöjen ja poikien välisessä lukutaidossa on suurin.

Lukeminen kilpailee nykyään monien muiden aktiviteettien kanssa. Myös moni meistä aikuista viettää nykyään aikaa sosiaalisessa mediassa hetkinä, jolloin joskus ennen olisi ottanut kirjan esiin. Samaan aikaan kuitenkin syvällisen lukutaidon merkitys kasvaa jatkuvasti. Lastemme ja nuoremme tulisi kasvaa tulkitsemaan ja ymmärtämään erilaisia tekstejä aikana, jolloin tieteellinen tieto kilpailee valeuutisten ja muun disinformaation kanssa.

Kirjastojen ohella meidän tulee turvata myös sivistystoimen resurssit jatkossakin. Kouluilla tulee olla mahdollisuus paneutua lukutaidon, kirjoittamisen ja tekstien syvällisen ymmärtämisen opettamiseen.

Lukutaito turvataan jatkossakin myös suotuisalla yhteiskunnallisella kehityksellä - arvostetaan tiedettä, sivistystä ja kulttuuria sekä torjutaan eriarvoistumista - ja annetaan tämän myös näkyä rahoituksen tasolla.

Harva asia on yhteiskunnan kehityksen kannalta niin olennainen kuin hyvä luku- ja kirjoitustaito ihmisen taustasta riippumatta. Kirjallisuus ja valtuustoaloitteessa mainittu teatteri myös lisäävät empatiaa ja ihmisten välistä ymmärrystä, mikä on globaalissa maailmassa vähintään yhtä tärkeää kuin aiemminkin.

Valtuustopuheeni psykiatristen sairaanhoitajien osaamisen hyödyntämisestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos tästä valtuustoaloitteesta ja perusteellisesta vastauksesta siihen.

Näen, että vastauksessa kuvatulla tavalla meidän täytyy aivan ensisijaisesti kyetä vahvistamaan opiskeluhuollon resursseja. Uusimmassa suomenkielisessa opetuksen arviointiraportissa myös kuvataan hyvin kuraattori- ja psykologiresurssien lisäämisen tarvetta ja näiden ammattiryhmien nykyistä työkuormaa. On hyvä, että ensi vuoden talousarvioon on saatu lisävakansseja ja mitä ilmeisemmin tällä tiellä on jatkettava myös ensi vuonna, koska nämäkin lisävakanssit kattavat vasta väestönkasvun aiheuttaman tarpeen.

Psykiatrisille sairaanhoitajille on varmasti tarvetta ja ideaalitilanteessa heitä olisi vieläkin enemmän jalkaantuneina kouluille. Ylipäätänsä tämä kehityssuunta, että apua saa mahdollisimman lähellä koulua ja kotia ja kaikin puolin matalalla kynnyksellä on hyvä. Erityisen tärkeänä pidän kuitenkin jo olemassa olevien rakenteiden eli edellä mainitun oppilashuollon ja myös siihen kuuluvien kouluterveydenhoitajien edelleen kouluttamisen käyttämään hyväksi todettua IPC-mallia (interpersoonallisen terapian lyhytversio nuorten masennusoireisiin) vahvistamista sekä hoitoketjujen kuntoon saamista.

Opiskeluhuollon resurssien tulisi olla sillä tasolla, että aikaa on myös yhteisölliseen työhön. Haluankin lopuksi korostaa sitä, että hoidon tarjoamisen ohella mielenterveyden edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy on äärimmäisen tärkeää.

Nuoruusikä on mielenterveyden häiriöiden kehittymiselle kriittistä aikaa ja siksi paitsi apua on saatava nopeasti, niin on myös luotava sellaisia opiskelu- ja elinympäristöjä, jotka eivät ruoki, vaan vähentävät pahoinvointia. Koulukiusaamisen ja yksinäisyyden torjunta, tunne- ja sosiaalisten taitojen opettaminen ja kannustaminen itsestä hyvää huolta pitämiseen ovat erittäin tärkeitä. Jokaisen nuoren pitäisi voida kokea, että hän on arvokas omana itsenään, suorituksista riippumatta.

Valtuustopuheeni valtuustoaloitteesta Espoon päiväkotien työolosuhteiden selvittämisestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto, kiitos tästä valtuustokysymyksestä sen tekijälle ja vastauksesta kyselyyn vastanneelle henkilöstölle ja virkamiehille.
Kävin perjantaina opettajien ammattijärjestö OAJn tilaisuudessa, jossa minun oli mahdollista kuulla myös varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä tilanteesta Espoossa. Näkemykset olivat hyvin samanlaisia, mitä tässä kyselyssä tuli ilmi.

Henkilöstö kokee ongelmaksi muun muassa pätevien työntekijöiden vajeen ja matalan palkkauksen. Työ koetaan yleisesti sekä hyvin palkitsevaksi että hyvin raskaaksi ja olisikin tärkeää, että sitä pystytään tekemään mahdollisimman pysyvien ja tehtäväänsä koulutettujen kollegoiden kesken ja siitä saatava korvaus vastaa työn vaativuutta.

Opettajien huoli ei ole vain heidän huolensa, vaan myös lapsilla ja vanhemmilla tulisi olla aina oikeus siihen, että opettajat ovat päteviä ja varhaiskasvatus laadukasta. Ja että tilat ovat terveet ja turvalliset ja lapsille läheiset aikuiset eivät vaihdu jatkuvasti.
Laadukas varhaiskasvatus voi ehkäistä monia ongelmia lapsen kehityksessä ja tasoittaa tulevaa koulupolkua. Meidän tulisi siis mahdollisimman aktiivisesti pyrkiä siihen, että Espoo olisi varhaiskasvatuksen opettajille hyvä ja houkutteleva työympäristö.

On ollut myös erittäin hyvä, että Espoossa ryhmäkokoja ei nostettu maksimiin muutamia vuosia sitten, kun silloinen maan hallitus nosti niitä. Nyt tavoitteena on koko maassa palauttaa taso ennalleen. Ryhmäkoon merkitys on valtavan iso lasten hyvinvoinnin ja toiminnan laadun kannalta ja ideaalitilanteessa ne olisivat vieläkin nykyistä pienempiä.

Monella naisvaltaisella alalla ovat haasteena sekä pieni palkka että työn kuormitus. On aloja, joilla on erittäin tärkeää, että työn voi kokea tekevänsä eettisesti hyvin ja oikein ja tämä vaatii työnantajan taholta hyviä työolosuhteita eli varhaiskasvatuksen osalta myös riittävää työn resursointia eli henkilöstön määrää suhteessa lasten määrään eli ryhmäkokoihin.

Kannatan myös valtuutettu Saramäen toivomusta.

Valtuustopuheeni vammaistietoisuuden lisäämisestä espoolaisissa peruskouluissa ja varhaiskasvatuksessa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos tästä valtuustoaloitteesta ja vastauksesta siihen. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että jatkossa Espoossa käsitellään erikseen jonain päivänä vammaisten yhdenvertaisuutta ja vammaisten yhdenvertaisuus kirjataan myös kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin.

Olennaista on myös tietenkin se, miten arjessa vammaisiin ja vammaisuuteen suhtaudutaan. Tässä erityisesti perusopetuksella ja varhaiskasvatuksella on suuri merkitys, koska sillä, miten ja mihin lapset tällä hetkellä kasvatetaan, on suuri merkitys siinä, millainen maailma tulevaisuudessa on. Jos lapsemme ja nuoremme kasvavat maailmaan, jossa kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo ja ihmiset nähdään vahvuuksiensa kautta, se lisää vammaisten ja ihan kaikkien ihmisten hyvinvointia tulevaisuudessa.

Monen sairauden tai vamman aiheuttama haitta ei nimittäin ole myöskään tai ei ole aina juuri lainkaan siinä itse vammassa, vaan siinä, miten ympäröivä yhteiskunta ja muut ihmiset suhtautuvat vammaan. Jos ei esimerkiksi pidetä tärkeänä esteettömyyden edistämistä olipa kyse liikuntavammasta tai aistiesteettömyyden tarpeesta, niin se voi estää osan ihmisistä toimijuuden kokonaan ja vaikeuttaa esimerkiksi muiden opiskelua tai työllistymistä.

Jos taas ihmisten huomio kiinnittyy vamman tai syndrooman oireisiin suorastaan negatiivisella tavalla, se voi saada vammaisen henkilön jäämään kotiin ja jopa syrjäytymään sen sijaan, että hän voisi hyödyntää vahvuuksiaan ja toimia ihan niin kuin muutkin.

Näin taannoin Twitterissä twiitin, jossa helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu jakoi muutaman kymmenen sekunnin pätkän ilmastoaktivisti Greta Thunbergin pitkästä lehdistötilaisuudesta, jossa pätkän aikana Thunbergilla oli autismin kirjolla oleville ihmisille tyypillisiä tic-oireita. Valtuutetun näkemys oli siis, että oireiden takia Thunberg ei olisi kykenevä tekemään sitä, mitä hän nyt tekee. Tällä samalla logiikalla kaikilta vammaisilta lapsilta ja nuorilta ja ehkä myös aikuisilta voidaan viedä toimijuus. Heidät nähdään syndrooman oireiden, ei omien vahvuuksiensa myötä. Lopputulos on, että vain täysin terveillä tai oireensa salaamaan pystyvillä on oikeus siihen, mihin muillakin ihmisillä. Tämä on väärin.

Kiitos vielä kerran tästä valtuustoaloitteesta, se on kerrassaan erinomainen. Kannatan Koposen ja Gästrinin toivomuksia.

Ikäihmisten köyhyyden torjumisesta

Valtuustopuheeni valtuustoaloitteesta ikäihmisten köyhyyden ehkäisemisohjelman laatimiseksi Espooseen

Haluan lyhyesti tulla kiittämään sekä tästä aloitteesta että siihen annetusta vastauksesta, ikäihmisten köyhyyden torjuminen ja jo olemassa olevan köyhyyden huomioiminen palveluiden tarjonnassa ja niiden suunnittelussa ja koska täällä on läsnä useita kansanedustajia, niin haluan sanoa, että myös lainsäädännössä on erittäin tärkeä asia.

Kun kyseessä on valmiiksi pienituloinen talous, niin kaikki asiakasmaksujen korotukset ja esimerkiksi lääkekorvausten leikkaukset aiheuttavat herkästi isoa haittaa ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Vanhusikäiselle väestölle on ominaista, että he eivät välttämättä todellakaan hae toimeentulotukea, vaan sen sijaan jättävät esimerkiksi tarpeelliset lääkkeet ostamatta tai tinkivät ruuasta. Moni ei myöskään tiedä, että asiakasmaksuista voi hakea vapautusta. Materiaalinen köyhyys tuottaa myös sosiaalista köyhyyttä ja syrjäytymistä, jos rahan puutteen takia ei ole varaa liikkua minnekään.

Kun meillä on kotona asumiseen pyrkivät linjaukset, niin samalla tulisi aktiivisesti käydä läpi sitä, mitkä kaikki asiat edistävät ja mitkä vaikeuttavat kotona asumista. Siitä ei pääse mihinkään, että hyvätuloinen vanhus pystyy ostamaan kotiinsa arjen sujumista edistäviä palveluita, mutta hyvin pienituloinen vanhus saattaa kokea todella tarpeelliset kotihoidon palvelutkin liian kalliiksi.

Onkin tärkeää, että asiakasmaksuissa hahmotetaan koko kokonaisuus, koska monet maksut kohdistuvat henkilöille, jotka ovat monisairaita tai huonokuntoisia. Olen tyytyväinen, että jatkossa tarkoitus on tehdä koko väestöä koskeva köyhyyden vähentämisohjelma, jonka yhteydessä myös asiakasmaksut otetaan tarkasteluun.
Kannatan myös lämpimästi valtuutettu Värmälän toivomusta.

Valtuustopuheeni talouskehyksestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
haluan kommentoida investointeja, yleisen kulukehityksen hillitsemistä sekä opetukseen ja varhaiskasvatukseen suunnattuja säästöjä.

Esityslistatekstin mukaan ”Valmisteltu esitys sisältää merkittävän panostuksen päiväkotien ja koulujen rakentamiseen”. Investointiohjelmaan todellakin sisältyy paljon tärkeitä hankkeita, mutta varsin tarpeellisia kohteita on myös toistaiseksi ulkopuolella. Esimerkiksi Espoonlahteen tulisi nykyisen esityksen mukaan kaudella 2020-2030 vain yksi uusi päiväkoti, mikä ei millään lailla riitä kasvavan väestön tarpeeseen. Laskelmien mukaan jo vuonna 2028 Espoonlahdessa olisi yli 470 päivähoitopaikan vaje. Tämä on aivan valtava luku. Tein asiasta opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa lautakunnan hyväksymän kirjauksen, missä toivotaan, että asiaan vielä palataan lähivuosina investointiohjelmaa käsiteltäessä. Vaje on saatava korjattua. Päiväkoti on aivan keskeinen perheiden arjen sujuvuuteen joka päivä ja vuosikausia vaikuttava palvelu.

Mitä tulee yleiseen menokehitykseen ja erikoissairaanhoidon ylitykseen, niin tässä näen keskeisimpinä vaikutuskeinoina perusterveydenhuollon ja muiden perustason palveluiden riittävän resursoinnin, osaamisen kehittämisen, joskus henkilöstörakenteen muutoksen ja ehdottomasti uusien mallien käyttöönoton ja kokeilun. Esimerkiksi se, että kouluterveydenhoitajat on koulutettu antamaan mielenterveyden ongelmiin liittyvää keskusteluapua on paitsi mahdollistanut nuorille avun saamisen läheltä ja nopeammin eli estänyt ongelmia pahenemasta, niin myös tiettävästi vähentänyt lähetteitä erikoissairaanhoitoon. Samalla tavalla meidän tulisi esimerkiksi saada vanhuksille lääkäripalveluita niin, että he eivät joudu uudelleen ja uudelleen päivystykseen tai muuten sairaalaan, jos asia olisi ollut ehkäistävissä. Nämä ovat minusta niitä rakenteellisia uudistuksia, joita täällä on peräänkuulutettu.

Lopuksi haluan sanoa, että toivon, että opetukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistuvia säästöjä kyetään vielä torjumaan. Nämä ovat niitä palveluja, jotka kuntalaiset kokevat hyvin keskeisiksi. Kouluavustajaresurssilla torjutaan muiden palveluiden tarvetta, pienemmät ryhmäkoot ovat kaikkien lasten etu ja syventävillä lukiokursseilla on merkitystä ylioppilaskirjoituksissa pärjäämisellä. Kannatan valtuutettu Partasen esitystä.

Valtuustopuheeni osavuosikatsauksesta

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuusto,

kuten todettu, osavuosikatsaus herättää huolta menojen ja tulojen epätasapainosta.

Olen tyytyväinen siitä, että mihinkään paniikkiratkaisuihin ei ole kuitenkaan sopeutustoimissa lähdetty. Jos isompiin säästötoimiin joudutaan, ne on toteutettava eettisesti ja inhimillisesti mahdollisimman järkevällä tavalla.

Itse toivon, että pyrimme mahdollisimman tiukasti pitämään Espoossa kiinni opetuksen ja varhaiskasvatuksen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden laadusta ja saatavuudesta. Esimerkiksi koulunkäynnin ohjaajista säästäminen, joista pahoin pelkään, joudutaan tänäkin vuonna budjettineuvotteluissa vääntämään, ei ole kestävä tie. Lasten oppimisedellytykset tulee voida turvata ja tässä opettajien ja koulunkäynnin ohjaajien määrällä on keskeinen merkitys.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta pidän todella vaikeana ajatuksena sitä, että vanhusten palveluihin kohdistuisi säästöjä. Vähäisemmän lakisääteisyyden takia tämä riski on olemassa ja sosiaali- ja terveyslautakunta oli jo onneksi ottanut sen kannan, että esimerkiksi kriteerejä kotihoidon palveluiden saamiseksi ei saa kiristää. Meillä asuu jo nyt erittäin huonokuntoisia ihmisiä kotona.

Toivon, että sen sijaan kaikki, mitä kyetään prosessien, tilakustannusten hallinnan ja niin edelleen tuottavuuden kehittämisen eteen edelleen tekemään, se saadaan tehtyä.

Toivon myös, että kykenemme vielä nykyistä paremmin löytämään säästöjä investointien eli muun muassa erilaisten rakennus- ja toimitilahankkeiden toteuttamisesta kaikilla toimialoilla. Näissä onkin viime vuosina etsitty uusia toteuttamismalleja ja tämä on hyvää kehitystä, erilaiset hankkeet täytyy saada myös nykyistä paremmin pysymään budjetissa. Kaiken kaikkiaan säästö- ja sopeutustoimet tulee toteuttaa siten, että niistä mahdollisimman pieni osa kohdistuu kuntalaisille tärkeisiin peruspalveluihin.