Kunnallisvaalien ennakkoäänestys järjestetään 17.-23.10 ja varsinainen vaalipäivä on 28.10.2012.
Oma äänestysnumeroni on 418.
Tietoa minusta ja tavoitteistani kunnallispolitiikassa löytyy osoitteesta http://henkilot.vihreat.fi/pinja.nieminen
Tärkeimmät tavoitteeni liittyvät sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen, asuinalueiden välisen eriytymisen torjumiseen ja puhtaan elinympäristön turvaamiseen myös tuleville sukupolville.
Tavoitteitani:
TERVEYSPALVELUT
Terveysasemapalvelut
Terveysasemapalveluiden saatavuuden parantaminen on varmasti tärkein asia seuraavalla valtuustokaudella. Tarjolla olevia lääkäriaikoja on kyettävä lisäämään ja jonoja vähentämään.
Terveysasemien jonot johtuvat pitkälti vaikeuksista rekrytoida lääkäreitä perusterveydenhuoltoon. Rekrytoinnin ja terveysasemien toimivuuden eteen on tehtävä kaikki mahdollinen. On vähennettävä lääkäreiden tekemän toimistotyön määrää ja palkattava riittävästi avustavaa henkilökuntaa ja luotava julkiseen terveydenhuoltoon mahdollisimman samanlaiset olosuhteet kuin yksityisellä puolella on. On kiinnitettävä huomiota koko terveydenhuollon henkilöstön työhyvinvointiin. On harkittava sosiaalityöntekijöiden vastaanottoja terveyskeskuksiin varsinkin niillä asuinalueilla, joissa esiintyy eniten sosiaalisia ongelmia. On haettava muista kaupungeista ja ulkomailta parhaita malleja työprosesseihin ja lääkäreiden sitouttamiseen. On parannettava konsultointimahdollisuuksia (geriatria, psykiatria jne). Espoolaisten terveysasemien tilanteet eroavat toisistaan paljonkin. Todistetusti terveysasema on mahdollista saada toimimaan hyvin ja hyviä käytäntöjä on levitettävä tehokkaasti.
Mielenterveyspalvelut
Mielenterveyspalveluiden kehittämisessä tulee panostaa matalan kynnyksen (ilman lähetettä saatavaan) keskusteluapuun sekä ryhmämuotoisiin tukeen eli esimerkiksi niin sanottujen depressiokoulujen järjestämiseen. Keskusteluapua on saatava nopeasti ja riittävän monta kertaa kuukaudessa. Yksi käynti kuukaudessa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla voi olla lähinnä kannattelevaa eikä välttämättä vielä toipumiseen johtavaa hoitoa. Esimerkiksi virallinen masennuksen hoitosuositus on yhdistelmä lääkehoitoa ja keskusteluapua/psykoterapiaa. Lääkehoidon ohella aina tulee olla tarjolla myös muita hoitomuotoja.
Kouluterveydenhuolto
Kouluterveydenhuolto on avainasemassa ongelmien ehkäisyssä. Kouluterveydenhoitajien vastaanottoja pitäisi lisätä ja taata riittävät koulupsykologi, -lääkäri ja –kuraattoripalvelut. Vaikka terveystarkastukset ovat tärkeitä, niiden lisäksi palveluja tulee olla tarpeeksi jo apua tarvitseville. Lapselle ja nuorelle kolmekin viikkoa on pitkä aika hoidon tai avuntarpeen arvioinnin aloittamiseen.
PERHEIDEN HYVINVOINTI
Hyvinvointi rakentuu arjessa
Kunta voi tehdä ratkaisuja, jotka joko edistävät tai vähentävät perheiden hyvinvointia. Perheiden hyvinvointia tulee edistää välillisesti muun muassa pitämällä päiväkodit ja koulut lähipalveluina ja huolehtimalla toimivasta joukkoliikenteestä. Näin perheillä kuluu mahdollisimman vähän aikaa matkoihin esimerkiksi kodin, päiväkodin ja työpaikan välillä. Myös yksineläjien hyvinvointiin kunnalla on mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi pyrkimällä siihen, että asuntokanta on monipuolista ja tarjolla on yksinasuville hinnaltaan ja kooltaan sopivia asuntoja.
Kodin ohella hyvinvointia tuetaan myös kouluissa
Kouluhyvinvointiin huomioon kiinnittäminen palvelee myös perheiden hyvinvointia. Jos kiusaamiseen puututaan koulussa tehokkaasti, luokkakoot ovat riittävän pieniä ja tukiopetusta on tarjolla, lapsi saa hyvän alun opintoihinsa.
Apua on tarjottava ajoissa
Terveyspalveluiden ohella kunnan on ennaltaehkäistävä perheiden ongelmia sosiaalipalveluiden avulla. Ennen 90-luvun lamaa kotiapua oli yleisesti tarjolla. Kotiapua ollaan jälleen palauttamassa ja tästä suuntauksesta on pidettävä kiinni. On tärkeää auttaa perhettä vielä siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat pieniä. Konkreettinen apu esimerkiksi siivouksen muodossa sekä keskusteluapu saattavat estää perhettä väsymästä entisestään ja ongelmia syvenemästä. Kotiapua voivat saada tällä hetkellä ainoastaan pienten lasten vanhemmat. Mielestäni myös isompien lasten vanhemmille tulisi joissain tilanteissa voida tarjota kotiapua, erityisesti silloin jos perheen lapsi tai lapset ovat kehitys- tai vaikeavammaisia.
Perheneuvontaan tulisi päästä nykyistä nopeammin ja mahdollisuuksia lastenpsykiatriseen hoitoon lisätä erikoissairaanhoidossa. Hoidossa tärkeää on koko perheen tukeminen sisarukset mukaan lukien. Olennaista on kuitenkin jatkaa kevyempien tukimuotojen kehittämistä eli tarjota apua jo ennen kuin perhe voi todella huonosti tai lapsi joudutaan ottamaan huostaan. Huostaanoton kokeneille perheille on tarjottava erityistä tukea ja apua. Päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat tärkeässä asemassa tuettaessa perheiden hyvinvointia, mutta myös perheet, joissa on kaikki on niin sanotusti hyvin, voivat joutua kokemaan kriisejä. Jos perhe hakee apua esimerkiksi lapsen tai vanhemman sairastuttua tai lapsen käyttäytymisongelmien vuoksi, apua tulisi löytyä. Ongelmien ennaltaehkäiseminen myös säästää kustannuksia tulevaisuudessa.
Perheiden kriiseihin on oltava erilaisia apumuotoja. Perheneuvonta on yksi niistä, mutta esimerkiksi järjestöjen kanssa yhteistyössä toteutetut vertaistukiryhmät esimerkiksi avioeron kokeneille tai työttömäksi jääneille ovat tärkeitä. Myös perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyssä kunnan on tärkeää tehdä yhteistyötä asiantuntevien järjestöjen kanssa. Perheväkivallan ehkäisemisessä ja kohteeksi joutuneiden tukemisessa on muistettava huomioida myös erityisen haavoittuvat ryhmät, kuten vanhukset ja maahanmuuttajanaiset. On muistettava, että myös mies voi olla lähisuhdeväkivallan uhri.
VANHUSTEN PALVELUT
Suurin osa vanhuksista haluaa asua mahdollisimman pitkään kotona. Kotona asumisen tukeminen tulee myös kunnalle edullisemmaksi. Onnistunut kotona asuminen vaatii kuitenkin tukipalveluita.
Hyvä ravitsemus ylläpitää toimintakykyä
Äänestin keväällä sosiaali- ja terveyslautakunnassa sen puolesta, että vanhusten kotiin kuljetettavien aterioiden ateriahintoja ei olisi nostettu. Korkeampi ateriahinta saattaa johtaa siihen, että osa vanhuksista jättää aterian tilaamatta. Vanhusten aliravitsemus on yllättävän yleistä ja terveellinen ja riittävä ateriointi auttaa ylläpitämään toimintakykyä.
Yksinäisyyttä on torjuttava ja omaishoitajia tuettava
Ateriapalvelun ohella myös niin sanottu päivätoiminta ja omaishoitajien tukeminen on tärkeää. Päivätoiminnan ohella vanhusten yksinäisyyttä on torjuttava yhteistyössä erilaisten järjestöjen ja seurakuntien kanssa. Omaishoitajille on järjestettävä vertaistukiryhmiä ja heidän tulee saada pitää vapaapäivänsä. Omaishoitajien jaksamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Elä ja asu keskuksia rakennettava lisää
Elä ja asu -keskuksissa ikääntynyt voi asua elämänsä loppuun asti ilman, että hänen tarvitsee muuttaa hoivantarpeen kasvaessa. Elä ja asu –periaate on hyvä tapa järjestää hoivapalvelut. Siinä vaiheessa kun vanhus ei enää pärjää kotona, hänelle on löydyttävä hoivakoti-, asumispalvelu yms paikka. Tämä tulee olemaan tulevaisuudessa entistä suurempi haaste, koska Espoo ikääntyy vauhdilla. Juuri siksi on kiinnitettävä huomiota niihin palveluihin, jotka tukevat kotona asumista ja toimintakyvyn ylläpitämistä.
Tehokas kuntoutus ylläpitää elämänlaatua ja pidentää kotona asuttavaa aikaa
Jorvin sairaalan lonkkaliukumäki on hyvä esimerkki innovatiivisesta kuntoutuksesta. Lonkkaliukumäen avulla yhä useampi vanhus kykenee palaamaan sairaalasta kotiin ja ylläpitämään elämänlaatuansa.
Hyvä hoiva vaatii riittävästi hoitajia
Pitkäaikaishoidon ohella myös kotihoidon hoitajamääriin on kiinnitettävä huomiota. Hyvään vanhustenhoitoon eli inhimilliseen vanhuuteen on oltava valmiita panostamaan taloudellisesti. Hoito kysyy aikaa, osaamista ja asennetta. Riittävällä henkilökuntamäärällä kyetään myös vähentämään muun muassa vanhusten psyykelääkkeiden käyttöä. Hoivatyö on hyvin fyysistä ja usein myös henkisesti raskasta. Hoitajien jaksamista tuetaan hyvillä jatkokouluttamismahdollisuuksilla, riittävällä työntekijöiden määrällä ja mahdollisuuksilla suunnitella mahdollisimman pitkälle omaa työtä.
ELÄVÄT LÄHIÖT
Kun rakennetaan uutta, ei saa unohtaa vanhaa.
Suomessa asuinalueiden välinen eriytyminen on vielä pieni ongelma verrattuna moneen muuhun maahan. On kuitenkin havaittavissa merkkejä siitä, että asuinalueet alkavat jakautua yhä vahvemmin eri väestöryhmien sosioekonomisen aseman mukaan ja tämä kehitys on pyrittävä pysäyttämään.Huono-osaisuuden kasautumisen tietyille alueille on tutkimuksissa todettu johtavan kyseisen alueen asukkaiden syrjäytymisen syvenemiseen sekä lähialueiden asukkaiden hyvinvoinnin laskuun.
Kaavoituksessa on ehdottomasti tavoiteltava asukasrakenteeltaan ja asuntokannaltaan monipuolisia alueita. Samalla alueella olisi ihannetilanteessa oltava omistusasumista, asumisoikeusasuntoja ja esimerkiksi opiskelija-asuntoja, kaupungin vuokra-asuntoja ja vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Kohtuuhintaisia asuntoja tulee rakentaa Helsingin seudun ja valtion maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimuksen mukaisesti ja niiden sijaintiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jos jollain alueella on entuudestaan paljon sosiaalista asuntotuotantoa, niin täydennysrakentamisessa on hyvä keskittyä muihin asuntotuotantotyyppeihin.
Perheasuntojen ohella on rakennettava myös pienempiä asuntoja. Yksin asuvien matalapalkka-aloilla työskentelevien ihmisten tilanne on pääkaupunkiseudulla erityisen hankala.
Julkisten rakennusten peruskorjauksia ei saa viivyttää
Suuri osa Espoosta on kuitenkin jo rakennettu eli jo olemassa olevia alueita ei saa unohtaa. Vanhojen lähiöiden ei saa antaa taantua ja menettää vetovoimaisuuttaan. Ostoskeskuksia on pyrittävä kehittämään yksityisten omistajien, kaupungin ja asukkaiden yhteistyönä. Ränsistyneet kadut ja rappeutuvat julkisivut lisäävät turvattomuuden tunnetta ja luovat negatiivista mielikuvaa alueesta ja saattavat siten pitkällä aikavälillä jopa vinouttaa asukasrakennetta. Esimerkiksi huonokuntoinen koulun julkisivu saattaa yhdistyä ajatuksissa heikkoihin oppimistuloksiin, vaikka asioilla ei olisi mitään tekemistä keskenään. Korjaushankkeet on nähtävä mahdollisuuksina kehittää alueiden vetovoimaa.
Myös hyvät palvelut lisäävät asuinalueen vetovoimaa
Kaupungin eri toimialojen on torjuttava yhteistyössä asuinalueiden välistä eriytymistä. Myös asukkaiden ja yksityisen sektorin toimijoiden osallistaminen on tärkeätä. Hyvät kaupalliset palvelut ovat tärkeät asuinalueen toimivuudelle. Julkisten rakennusten, katujen ja puistojen kunnossapidon ohella on kiinnitettävä huomiota toimiviin joukkoliikenneyhteyksiin, lähi- ja liikuntapalveluihin, kirjastoihin, asukaspuistoihin ja asukastiloihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Asukkaiden turvallisuutta ja hyvinvointia lisätään sekä syrjäytymistä torjutaan sillä, että samalla asuinalueella asuu eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaali- ja terveyspalvelut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaali- ja terveyspalvelut. Näytä kaikki tekstit
torstai 27. syyskuuta 2012
tiistai 22. marraskuuta 2011
Sosiaali- ja terveyslautakunta 22.11.2011
Käsittelimme sosiaali- ja terveyslautakunnassa 22.11.2011 muun muassa seuraavia asioita:
Lokakuun kuukausiraportti: Päätettiin esittää kaupunginhallitukselle menojen lisäystä erikoissairaanhoitoon, terveyspalveluihin, toimeentulotukeen, lastensuojeluun ja vammaispalveluihin. Näiden osalta siis talousarvio ylittyy. Esimerkiksi toimeentulotuen osalta kustannukset ovat nousseet vuodessa 11 prosenttia.
Lokakuun kuukausiraportin yhteydessä keskusteltiin myös muun muassa vanhusten palveluista. Vanhusten palvelujen johtaja Jukka Louhija on saanut lyhyessä ajassa huomattavan paljon aikaan. Kuntoutuksen tehostuminen on vähentänyt pitkäaikaishoidon tarvetta yhä useamman vanhuksen kuntouduttua niin hyvin, että kotiin palaaminen sairaalajakson jälkeen on mahdollista. Vanhusikäisen väestön määrä kasvaa lähivuosina jyrkästi ja hoidon tarvetta viivästyttävät toimintakykyä yllä pitävät palvelut sekä tehokas kuntoutus ovat mielestäni todella tärkeitä. Samaan aikaan kuitenkin pitkäaikaishoidon paikkoja on kuitenkin kyettävä lisäämään, koska jossain vaiheessa hoidon tarve kasvaa kuitenkin niin, että ikääntynyt ei enää selviä kotona. Vanhusten palvelujen rahoitus ja toteutus tulee luultavasti olemaan kuluvan vuosikymmenen suurin haaste sosiaali- ja terveysalalla.
Kuukausiraportin yhteydessä sivuttiin myös psykiatristen sairaalapäivien vähentymistä. Kuukausiraportista näkyvä sairaalapäivien vähennys johtuu siitä, että Kellokosken psykiatrisen sairaalan potilaat ovat siirtyneet aivan asianmukaisesti tuetun asumisen piiriin. Mitä yleensä sairaalapäivien vähentymiseen tulee, niin avohoidon kehittäminen on erittäin tärkeää, mutta sairaalapaikkojen leikkaamisella on myös rajansa. Esimerkiksi itsemurhaa yrittäneiden akuuttihoito on mielestäni varsin heikolla tolalla. Suoraan päivystyksestä kotiuttamisen sijaan itsemurhaa yrittäneellä täytyisi olla aina mahdollisuus päästä joksikin aikaa psykiatriselle osastolle sisään.
Kehitysvammahuollon asiakasmaksujen tarkistaminen: Asiakasmaksut tarkistetaan joka toinen vuosi kansaneläkeindeksin muutoksen mukaisesti. Lautakunta muutti vihreiden Jyrki Myllärniemen toiveesta esitystä niin, että jatkossakin tietyistä palveluista peritään maksu vain yli 18-vuotiailta, vaikka laissa 16 vuotta on se ikäraja, jolloin vammainen siirtyy esimerkiksi kansaneläkkeen piiriin ja tätä ehdotettiin jatkossa Espoossa sovellettavan palvelumaksuista päätettäessä. Olin kuitenkin itsekin sitä mieltä, että Espoossa aiemmin käytössä ollut 18 ikävuotta voitaisiin aivan hyvin pitää. Kyseessä ovat ihmiset, jotka ovat hyvin haavoittuvassa elämäntilanteessa ja kotona omaisiaan hoitaville pienilläkin rahasummilla on yleensä väliä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista voisi mielestäni käydä nykyistä paljon enemmän keskustelua. Joistain maksuista syntyvä tuotto on niin pieni, että maksujen keräämisellä on enemmän symbolista arvoa. Maksujen maksajalle itselleen kyseessä voi kuitenkin olla merkittävä summa. Toisissa maksuissa on Espoossa enemmän pohdittu asiaa: esimerkiksi terveyskeskusmaksuista on vapautettu useita väestöryhmiä, esimerkiksi työmarkkinatuen varassa olevat, opiskelijat ja kansaneläkettä tai takuueläkettä saavat ja maksukatto täyttyy loppujen kohdalla siinä vaiheessa kun terveyskeskuksessa on asioitu 3 kertaa kalenterivuoden aikana (käyntimaksu á 13,70 euroa).
Samaan aikaan esimerkiksi erikoissairaanhoidon maksut (maksukatto 633 euroa) tai omaishoitajien maksamat maksut pitämistään vapaapäivistään (omaisen hoidosta vapaan aikana) tuntuvat isoilta. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon kuluista asiakasmaksut kattavat valtakunnallisen arvion mukaan 4 prosenttia. Päivähoidon kohdalla kyse on jo 11 prosentista ja hammashuollossa 21 prosentista. Taannoin Eduskunnassa käytiin keskustelua terveyskeskusten sairaanhoitajien vastaanottojen muuttamisista maksullisiksi. Toivottavasti tätä ei koskaan lähdetä toteuttamaan. Hoidon saamisen pitkittyminen saattaisi vain suurentaa kustannuksia ja kaikilla on oltava tulotasosta huolimatta oikeus saada terveydenhoitoa.
Lokakuun kuukausiraportti: Päätettiin esittää kaupunginhallitukselle menojen lisäystä erikoissairaanhoitoon, terveyspalveluihin, toimeentulotukeen, lastensuojeluun ja vammaispalveluihin. Näiden osalta siis talousarvio ylittyy. Esimerkiksi toimeentulotuen osalta kustannukset ovat nousseet vuodessa 11 prosenttia.
Lokakuun kuukausiraportin yhteydessä keskusteltiin myös muun muassa vanhusten palveluista. Vanhusten palvelujen johtaja Jukka Louhija on saanut lyhyessä ajassa huomattavan paljon aikaan. Kuntoutuksen tehostuminen on vähentänyt pitkäaikaishoidon tarvetta yhä useamman vanhuksen kuntouduttua niin hyvin, että kotiin palaaminen sairaalajakson jälkeen on mahdollista. Vanhusikäisen väestön määrä kasvaa lähivuosina jyrkästi ja hoidon tarvetta viivästyttävät toimintakykyä yllä pitävät palvelut sekä tehokas kuntoutus ovat mielestäni todella tärkeitä. Samaan aikaan kuitenkin pitkäaikaishoidon paikkoja on kuitenkin kyettävä lisäämään, koska jossain vaiheessa hoidon tarve kasvaa kuitenkin niin, että ikääntynyt ei enää selviä kotona. Vanhusten palvelujen rahoitus ja toteutus tulee luultavasti olemaan kuluvan vuosikymmenen suurin haaste sosiaali- ja terveysalalla.
Kuukausiraportin yhteydessä sivuttiin myös psykiatristen sairaalapäivien vähentymistä. Kuukausiraportista näkyvä sairaalapäivien vähennys johtuu siitä, että Kellokosken psykiatrisen sairaalan potilaat ovat siirtyneet aivan asianmukaisesti tuetun asumisen piiriin. Mitä yleensä sairaalapäivien vähentymiseen tulee, niin avohoidon kehittäminen on erittäin tärkeää, mutta sairaalapaikkojen leikkaamisella on myös rajansa. Esimerkiksi itsemurhaa yrittäneiden akuuttihoito on mielestäni varsin heikolla tolalla. Suoraan päivystyksestä kotiuttamisen sijaan itsemurhaa yrittäneellä täytyisi olla aina mahdollisuus päästä joksikin aikaa psykiatriselle osastolle sisään.
Kehitysvammahuollon asiakasmaksujen tarkistaminen: Asiakasmaksut tarkistetaan joka toinen vuosi kansaneläkeindeksin muutoksen mukaisesti. Lautakunta muutti vihreiden Jyrki Myllärniemen toiveesta esitystä niin, että jatkossakin tietyistä palveluista peritään maksu vain yli 18-vuotiailta, vaikka laissa 16 vuotta on se ikäraja, jolloin vammainen siirtyy esimerkiksi kansaneläkkeen piiriin ja tätä ehdotettiin jatkossa Espoossa sovellettavan palvelumaksuista päätettäessä. Olin kuitenkin itsekin sitä mieltä, että Espoossa aiemmin käytössä ollut 18 ikävuotta voitaisiin aivan hyvin pitää. Kyseessä ovat ihmiset, jotka ovat hyvin haavoittuvassa elämäntilanteessa ja kotona omaisiaan hoitaville pienilläkin rahasummilla on yleensä väliä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista voisi mielestäni käydä nykyistä paljon enemmän keskustelua. Joistain maksuista syntyvä tuotto on niin pieni, että maksujen keräämisellä on enemmän symbolista arvoa. Maksujen maksajalle itselleen kyseessä voi kuitenkin olla merkittävä summa. Toisissa maksuissa on Espoossa enemmän pohdittu asiaa: esimerkiksi terveyskeskusmaksuista on vapautettu useita väestöryhmiä, esimerkiksi työmarkkinatuen varassa olevat, opiskelijat ja kansaneläkettä tai takuueläkettä saavat ja maksukatto täyttyy loppujen kohdalla siinä vaiheessa kun terveyskeskuksessa on asioitu 3 kertaa kalenterivuoden aikana (käyntimaksu á 13,70 euroa).
Samaan aikaan esimerkiksi erikoissairaanhoidon maksut (maksukatto 633 euroa) tai omaishoitajien maksamat maksut pitämistään vapaapäivistään (omaisen hoidosta vapaan aikana) tuntuvat isoilta. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon kuluista asiakasmaksut kattavat valtakunnallisen arvion mukaan 4 prosenttia. Päivähoidon kohdalla kyse on jo 11 prosentista ja hammashuollossa 21 prosentista. Taannoin Eduskunnassa käytiin keskustelua terveyskeskusten sairaanhoitajien vastaanottojen muuttamisista maksullisiksi. Toivottavasti tätä ei koskaan lähdetä toteuttamaan. Hoidon saamisen pitkittyminen saattaisi vain suurentaa kustannuksia ja kaikilla on oltava tulotasosta huolimatta oikeus saada terveydenhoitoa.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Ajatuksia lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista
Työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä on kasvanut viime vuosina nopeasti. Tässä joitakin ajatuksiani lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisestä Espoossa:
PALVELUJÄRJESTELMÄSSÄ:
Uusimman valtakunnallisen kouluterveyskyselyn mukaan kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsemistä piti vaikeana 21 % yläasteen ja ammatillisten oppilaitosten oppilaista ja 17 % lukiolaisista. Kouluterveydenhoitajien ja lääkärien määrässä ei vieläkään olla sosiaali- ja terveysministeriön suositusten tasolla. Riittävä kouluterveydenhuollon resursointi edesauttaisi ongelmien ennaltaehkäisyä ja pahenemista.
Myös oppilashuollon ja perheneuvolan resursseja tulisi vahvistaa. Perheneuvolaan on ollut joillain alueilla jopa yli vuoden jono. Jos lapsella on vaikeaa, todennäköisesti myös hänen vanhemmillaan on vaikeaa ja sama toisinpäin. Vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelmat vaikuttavat myös lapseen. Koko perheeseen keskittyminen olisi siksi tärkeää. Apua tulisi saada jo ennen kuin ongelmat kärjistyvät.
Hoitotakuun 3kk määräaika hoidon aloittamiseen on nuoren ihmisen kohdalla pitkä aika. Hoito pitäisi voida aloittaa nopeammin.
Psykoterapiaan pääseminen on aikuisillekin vaikeaa –liian sairas ei saa olla, koska terapian tavoite on työ- tai opiskelukyvyn palautuminen, liian tervekään ei kuitenkaan voi olla tai psykoterapian joutuu kustantamaan täysin itse. Myös psykoterapiaa tarvitsevilla nuorilla on vaikeuksia päästä terapiaan.
Yhteisölliset ja sosiaaliset, omia voimavaroja kartoittavat ja korostavat kuntoutusmuodot ovat mielestäni nuorille tärkeitä. Asioiden prosessointi ryhmässä ja toisten nuorten tapaaminen muistuttavat, ettei kukaan ole ongelmineen yksin ja auttavat löytämään uusia näkökulmia. Omien hyvien puolien ja vahvuuksien ajattelu vahvistaa positiivista identiteettiä ja auttaa uskomaan itseen –tärkeä ominaisuus haettaessa työ- ja opiskelupaikkoja.
KOTONA
Rikoksia tehneiden aikuisten taustalta löytyy usein väkivaltainen lapsuus ja suurimmalla osalla rikollisista on mielenterveysongelmia. Lapsiin kohdistuvan väkivallan ja muun perheväkivallan torjuminen ehkäisee siis sekä rikollisuutta että mielenterveysongelmia. Väkivaltaa kokevat lapset olisi saatava tavoitettua ja heille ja heidän perheilleen tarjottava apua.
Myös köyhyyden ja vanhempien päihdeongelmien tiedetään vaikuttavan lasten mielenterveyteen. Hyvää tulevaisuutta luodaan nyt tekemällä sellaista politiikkaa, joka ehkäisee syrjäytymistä ja köyhtymistä. Työpaikat, kohtuuhintaiset asunnot, mahdollisuus sovittaa yhteen työ ja perhe, lasten mahdollisuus harrastaa, ne kaikki vaikuttavat perheiden hyvinvointiin.
KOULUSSA:
Viimeistään yläasteen terveystiedon opetuksessa tulisi aina käsitellä niitä asioita, joilla voi vaikuttaa omaan mielialaan positiivisesti. Tunnetaidot eli kyky ymmärtää ja käsitellä omia ja muiden tunteita, kyky sietää pettymyksiä, kyky tunnistaa omia vahvuuksia ja kyky löytää keinot, joilla käsitellä vaikeita asioita ovat myös tärkeitä.
Koulukiusaamiseen puuttuminen on tärkeää. Lapsuuden koulukiusaamisen on todettu altistavan mielenterveysongelmille ja koulukiusaajien tekevän myöhemmällä iällä keskimääräistä todennäköisemmin rikoksia.
Kaikille peruskoulunsa päättäville tulisi löytyä jokin opiskelupaikka.
Luokattoman lukion etuja ja haittoja olisi syytä arvioida. Ihmisillä on yleensä tarve kiinnittyä johonkin ryhmään tai yksikköön niin työyhteisössä, koulussa kuin muussakin elämässä. Luokaton lukio aiheuttaa pahimmassa tapauksessa tilanteen, jossa lukiolainen ei kuulu selvästi yhteenkään viiteryhmään kolmen vuoden aikana.
PALVELUJÄRJESTELMÄSSÄ:
Uusimman valtakunnallisen kouluterveyskyselyn mukaan kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsemistä piti vaikeana 21 % yläasteen ja ammatillisten oppilaitosten oppilaista ja 17 % lukiolaisista. Kouluterveydenhoitajien ja lääkärien määrässä ei vieläkään olla sosiaali- ja terveysministeriön suositusten tasolla. Riittävä kouluterveydenhuollon resursointi edesauttaisi ongelmien ennaltaehkäisyä ja pahenemista.
Myös oppilashuollon ja perheneuvolan resursseja tulisi vahvistaa. Perheneuvolaan on ollut joillain alueilla jopa yli vuoden jono. Jos lapsella on vaikeaa, todennäköisesti myös hänen vanhemmillaan on vaikeaa ja sama toisinpäin. Vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelmat vaikuttavat myös lapseen. Koko perheeseen keskittyminen olisi siksi tärkeää. Apua tulisi saada jo ennen kuin ongelmat kärjistyvät.
Hoitotakuun 3kk määräaika hoidon aloittamiseen on nuoren ihmisen kohdalla pitkä aika. Hoito pitäisi voida aloittaa nopeammin.
Psykoterapiaan pääseminen on aikuisillekin vaikeaa –liian sairas ei saa olla, koska terapian tavoite on työ- tai opiskelukyvyn palautuminen, liian tervekään ei kuitenkaan voi olla tai psykoterapian joutuu kustantamaan täysin itse. Myös psykoterapiaa tarvitsevilla nuorilla on vaikeuksia päästä terapiaan.
Yhteisölliset ja sosiaaliset, omia voimavaroja kartoittavat ja korostavat kuntoutusmuodot ovat mielestäni nuorille tärkeitä. Asioiden prosessointi ryhmässä ja toisten nuorten tapaaminen muistuttavat, ettei kukaan ole ongelmineen yksin ja auttavat löytämään uusia näkökulmia. Omien hyvien puolien ja vahvuuksien ajattelu vahvistaa positiivista identiteettiä ja auttaa uskomaan itseen –tärkeä ominaisuus haettaessa työ- ja opiskelupaikkoja.
KOTONA
Rikoksia tehneiden aikuisten taustalta löytyy usein väkivaltainen lapsuus ja suurimmalla osalla rikollisista on mielenterveysongelmia. Lapsiin kohdistuvan väkivallan ja muun perheväkivallan torjuminen ehkäisee siis sekä rikollisuutta että mielenterveysongelmia. Väkivaltaa kokevat lapset olisi saatava tavoitettua ja heille ja heidän perheilleen tarjottava apua.
Myös köyhyyden ja vanhempien päihdeongelmien tiedetään vaikuttavan lasten mielenterveyteen. Hyvää tulevaisuutta luodaan nyt tekemällä sellaista politiikkaa, joka ehkäisee syrjäytymistä ja köyhtymistä. Työpaikat, kohtuuhintaiset asunnot, mahdollisuus sovittaa yhteen työ ja perhe, lasten mahdollisuus harrastaa, ne kaikki vaikuttavat perheiden hyvinvointiin.
KOULUSSA:
Viimeistään yläasteen terveystiedon opetuksessa tulisi aina käsitellä niitä asioita, joilla voi vaikuttaa omaan mielialaan positiivisesti. Tunnetaidot eli kyky ymmärtää ja käsitellä omia ja muiden tunteita, kyky sietää pettymyksiä, kyky tunnistaa omia vahvuuksia ja kyky löytää keinot, joilla käsitellä vaikeita asioita ovat myös tärkeitä.
Koulukiusaamiseen puuttuminen on tärkeää. Lapsuuden koulukiusaamisen on todettu altistavan mielenterveysongelmille ja koulukiusaajien tekevän myöhemmällä iällä keskimääräistä todennäköisemmin rikoksia.
Kaikille peruskoulunsa päättäville tulisi löytyä jokin opiskelupaikka.
Luokattoman lukion etuja ja haittoja olisi syytä arvioida. Ihmisillä on yleensä tarve kiinnittyä johonkin ryhmään tai yksikköön niin työyhteisössä, koulussa kuin muussakin elämässä. Luokaton lukio aiheuttaa pahimmassa tapauksessa tilanteen, jossa lukiolainen ei kuulu selvästi yhteenkään viiteryhmään kolmen vuoden aikana.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Kilon osaamiskeskuksen yhteisöllinen kuntoutus jatkuu
Päätimme tänään sosiaali- ja terveyslautakunnan 5.5 h kestäneen kokouksen päätteeksi, että Kilon päiväkodissa nykyisellään toteutettavaa vaikeavammaisten lasten yhteisöllistä kuntoutusta ei siirretä KELA:n järjestettäväksi. Siirto olisi tarkoittanut sitä, että jatkossa lapset olisivat saaneet terapiaa vain muutaman tunnin viikossa yksilöterapiana. Nyt terapiaa saadaan ryhmässä ja päiväkodin arjessa.
Päätös eteni niin, että tein ensin muutosesityksen, joka kuului näin: ”Sosiaali- ja terveyslautakunta päättää, että Kilon osaamiskeskuksen terapiatoimintaa jatketaan nykymuodossaan eli osaamiskeskuksessa nykyisellään toteutettavaa vaikeavammaisten lasten kuntoutusta ei siirretä KELA:n järjestettäväksi.”
Toinen lautakunnan jäsen eli Kaisa Alaviiri (kok.) toi sen jälkeen oman esityksensä, jonka alku oli samanlainen kuin omani, mutta hänen esityksensä jatkui niin, että kunta jatkaa neuvotteluja KELA:n kanssa kuntoutuksen rahoittamisesta sekä että Kilon osaamiskeskuksen terapeutteja hyödynnetään jatkossa muissakin päiväkodeissa.
Olin hieman skeptinen neuvottelujen aloittamiseen uudelleen KELA:n kanssa. Sosiaalitoimi on vast’ikään päättänyt edelliset neuvottelut tuloksettomina. Tunnen myös kuntoutuskäytäntöjä työni puolesta ja tiedän, että KELA kilpailuttaa terapeutit, KELA:n kuntoutuskäytäntöjä säätelevät tiukat kriteerit ja kuntoutus toteutetaan koko maassa samalla tavalla. KELA ei siis yhtäkkiä ala tukemaan kuntoutusta, joka poikkeaa sen standardeista. Myös ajatus siitä, että terapeutteja aletaan hyödyntää muissakin päiväkodeissa, mietitytti minua. Emme nyt mitenkään rajanneet sitä, miten terapeuttien työaikaa aletaan allakoida. Jos heidän työnkuvansa muuttuu selkeästi, se tietää yt-neuvotteluprosessia. Toivottavasti kyse on lähinnä konsultointitoiminnasta. Toin esille sen uhkakuvan, että terapeuttien vapauttaminen muidenkin päiväkotien käyttöön johtaa siihen, että vuosien kuluessa he eivät enää järjestä intensiivistä, yhteisöllistä kuntoutusta vaan käyvät pitämässä yksilöterapiaa useassa eri päiväkodissa.
Alaviirin esitys kuitenkin voitti lautakunnassa ja toivotaan, että kyseessä on hyvä kompromissi oman nykytilan jatkoa puoltavan esitykseni ja yhteisöllisen kuntoutusmuodon lopettavan virkamiesesityksen välillä. Pääasia, että yhteisöllinen kuntoutus jatkuu.
Päätös eteni niin, että tein ensin muutosesityksen, joka kuului näin: ”Sosiaali- ja terveyslautakunta päättää, että Kilon osaamiskeskuksen terapiatoimintaa jatketaan nykymuodossaan eli osaamiskeskuksessa nykyisellään toteutettavaa vaikeavammaisten lasten kuntoutusta ei siirretä KELA:n järjestettäväksi.”
Toinen lautakunnan jäsen eli Kaisa Alaviiri (kok.) toi sen jälkeen oman esityksensä, jonka alku oli samanlainen kuin omani, mutta hänen esityksensä jatkui niin, että kunta jatkaa neuvotteluja KELA:n kanssa kuntoutuksen rahoittamisesta sekä että Kilon osaamiskeskuksen terapeutteja hyödynnetään jatkossa muissakin päiväkodeissa.
Olin hieman skeptinen neuvottelujen aloittamiseen uudelleen KELA:n kanssa. Sosiaalitoimi on vast’ikään päättänyt edelliset neuvottelut tuloksettomina. Tunnen myös kuntoutuskäytäntöjä työni puolesta ja tiedän, että KELA kilpailuttaa terapeutit, KELA:n kuntoutuskäytäntöjä säätelevät tiukat kriteerit ja kuntoutus toteutetaan koko maassa samalla tavalla. KELA ei siis yhtäkkiä ala tukemaan kuntoutusta, joka poikkeaa sen standardeista. Myös ajatus siitä, että terapeutteja aletaan hyödyntää muissakin päiväkodeissa, mietitytti minua. Emme nyt mitenkään rajanneet sitä, miten terapeuttien työaikaa aletaan allakoida. Jos heidän työnkuvansa muuttuu selkeästi, se tietää yt-neuvotteluprosessia. Toivottavasti kyse on lähinnä konsultointitoiminnasta. Toin esille sen uhkakuvan, että terapeuttien vapauttaminen muidenkin päiväkotien käyttöön johtaa siihen, että vuosien kuluessa he eivät enää järjestä intensiivistä, yhteisöllistä kuntoutusta vaan käyvät pitämässä yksilöterapiaa useassa eri päiväkodissa.
Alaviirin esitys kuitenkin voitti lautakunnassa ja toivotaan, että kyseessä on hyvä kompromissi oman nykytilan jatkoa puoltavan esitykseni ja yhteisöllisen kuntoutusmuodon lopettavan virkamiesesityksen välillä. Pääasia, että yhteisöllinen kuntoutus jatkuu.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Talousarviosta, vanhusten palveluista ja päätöksenteosta
Sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli toimialan talousarviota ensi vuodelle kokouksessaan 23.9. Seuraavan kerran talousarvioon paneutuvat ryhmien budjettineuvottelijat kaupunginjohtajan talousarvioesityksen jälkeen loka-marraskuun vaihteessa. Kuukautta myöhemmin valtuusto hyväksyy kunnan talousarvion vuodelle 2011.
Tunnelmat lautakunnassa eivät olleet erityisen positiiviset. Valtuustoryhmien budjettineuvottelijoille päätettiin viestittää perusturvajohtajan esityksen mukaisesti, että vanhusten pitkäaikaishoitoon tarvittaisiin vielä lisää rahaa 1, 4 miljoonaa euroa, erikoissairaanhoitoon 5 miljoonaa, toimeentulotuen määrärahoihin 2 miljoonaa, lasten sijaishuoltoon 0,4 miljoonaa ja subjektiivisiin vammaispalveluihin 0,5 miljoonaa. Koska samaan aikaan kokoontunut varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta on myös todennut kehysbudjetin riittämättömäksi, budjettineuvotteluista tulee varmasti erittäin haasteelliset.
Lautakunta hyväksyi virkamiesten tekemän budjettiesityksen sellaisenaan. Eri tulosyksiköiden johdantojen tekstiosioiden sanamuotoja muokattiin, mutta määrärahoihin ei puututtu. Tämä on ollut käytäntö myös edeltävinä vuosina. Tästä huolimatta toin lautakuntaan esityksen, jossa vanhusten avopalveluista ja pitkäaikaishoidosta olisi leikattu pohjaesitystä vähemmän määrärahoja.
Olen osallistunut viitisentoista vuoden ajan jonkinlaiseen kansalaisjärjestö- tai poliittiseen toimintaan. Tänä aikana olen ollut hyväksymässä esimerkiksi ylioppilaskunnan, ison terveysaseman ja pienen kansalaisjärjestön budjettia. Tämä oli ensimmäinen kerta kuin tein missään kokouksessa esityksen, jonka tiesin poikkeavan yleisistä käytännöistä ja jolla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta tulla hyväksytyksi. Koskaan ennen en kuitenkaan ole kokenut samanlaista voimattomuutta ja omia arvoja vastaan sotivan päätöksenteon tunnetta.
Talousarviossa leikattiin vanhusten palveluiden määrärahoista 1,2% kuluvan vuoden tasoon nähden. Rahassa tämä on pyöreästi 1 400 000 euroa. Käytännössä se näkyy esimerkiksi niin, että omaishoitajien vapaapäiviä on laskettu ensi vuonna voitavan pitää 4000 (tänä vuonna 6490), vanhusten päivätoiminnassa ostopalveluissa hoitopäiviä olisi ensi vuonna 2100 (tänä vuonna 2560), kaupungin omana toimintana tuotetussa päivätoiminnassa samat luvut ovat 7400 (8900).
Edellä mainitut luvut koskivat vanhusten avopalveluita ja omaishoidon tukea. Ympärivuorokautinen hoito vaatii niin kipeästi lisämäärärahoja, että budjettineuvottelijoille suunnattu toive koski vanhusten palveluiden osalta vain pitkäaikaishoitoa. Vähennykset omaishoitajien vapaapäiviin ovat siis jäämässä varmasti voimaan, ellei budjettineuvotteluissa tapahdu ihmeitä. Vapaapäivien määrä per omaishoitaja per kuukausi on lakisääteinen, mutta ehdot ja toteutus jäävät kunnan harkinnan piiriin.
Omaishoitajilta ja vanhusten palveluista leikkaaminen on asia, mitä minun on erittäin vaikea hyväksyä. Omaiset ovat jo nyt erittäin tiukilla. Avopalveluita kehittämällä voidaan myös viivästyttää vanhusten laitoshoidon tarvetta eli avopalveluihin panostaminen tuottaa jopa kustannussäästöjä. Yli 75-vuotiaiden määrä on myös Espoossa kasvussa ja tutkimusten mukaan nyt vanhenevat ikäluokat eivät ole vielä edeltäjiään paremmassa kunnossa.
Omaishoitajat tekevät nyt todella pienellä korvauksella erittäin arvokasta ja raskasta työtä. Mikäli kotona hoidettava vanhus päätyy laitoshoitoon, kunta menettää muutamassa päivässä saman summan, mitä omaishoitaja kuukaudessa työstään saa. Omaishoitajien jaksamisen kehittäminen on myös jo pelkästään heidän oman hyvinvointinsa kannalta tärkeää. Vanhusten pitkäaikaishoito taas vaatisi jo aivan oman blogikirjoituksensa.
Edellä kirjoitin, että omaishoidosta leikkaaminen sotii omia arvojani vastaan. Tämän ohella omaishoitajien ja avopalveluiden määrärahaleikkaukset ovat myös vastoin sosiaali- ja terveyslautakunnan lautakuntasopimuksen tavoitteita.
"Lautakuntasopimus on lautakunnassa olevien jäsenten sopimus kyseisessä asiakirjassa olevien asioiden hoitamiseksi ja eteenpäin viemiseksi.” Lautakuntasopimuksessa omaishoidosta sanotaan näin: ”4. Omaishoito: Toimenpiteet: Parannetaan omaishoitajien mahdollisuutta pitää vapaita. Selvitetään omaishoitajien tuen tarve ja parannetaan tukea.” Muita vanhustenpalveluihin liittyviä toimenpiteitä lautakuntasopimuksessa on esimerkiksi päätös kehittää avohoitoa.
Parhaimmillaan valtuustokauden mittainen lautakuntasopimus voisi olla erinomainen toiminnanohjauksen väline. Toiminta ei olisi vuosittain tempoilevaa ja poliittinen tahtotila olisi selvästi ilmaistu. Operatiivinen johto voi rauhassa tehdä työtään, jos strategisen johon (lautakunnan) tahtotila on selvästi ilmaistu. Poliittisen ohjauksen toteutuminen on myös demokratian toteutumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Sosiaali- ja terveyspoliittisella toimialalla on erittäin taitavat ja asiantuntevat virkamiehet. Luotan täysin heidän kykyynsä tehdä priorisointeja ja tiedän, että paras käsitys toiminnan kokonaiskuvasta on aivan varmasti heillä. Tästä huolimatta pidän demokratian toteutumisen kannalta ongelmallisena sitä, että lautakunnan käytäntönä on budjetin hyväksyminen sellaisenaan. Miten kantaa poliittista vastuuta sellaisesta, johon ei ole ollut valtaa vaikuttaa?
Toimialan talousarvio on yli 590 miljoonaa euroa. Se on yli 40 % koko kunnan budjetista. Tiedostan, että toimialan palvelut ovat valtavan iso ja vaikea paletti. Silti olen sitä mieltä, että lautakunnalla pitäisi olla enemmän vaikutusmahdollisuuksia talousarvioon edes silloin, jos se tuntuu olevan ristiriidassa lautakuntasopimuksen kanssa.
Olen ollut joitain vuosia sitten yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuollosta vastaavan säätiön Helsinki-Espoon terveysaseman johtokunnan jäsen. Kyseisessä johtokunnassa talousarvion käsittely tapahtui siten, että operatiivinen johto tarjosi muutamia vaihtoehtoisia esityksiä, joiden väliltä johtokunta joutui tekemään valintoja. Keskustelut olivat usein repiviä ja ratkaisut vaikeita. Lisätäkö rahaa hammashoitoon vai mielenterveyteen? Tiettyyn toimipisteeseen kaksi terveydenhoitajaa vai yksi uusi erikoislääkäri?
Pohjasin oman päätöksentekoni hankkimalla asioista mahdollisimman paljon taustatietoja ja yrittämällä muodostaa mahdollisimman selkeän käsityksen erilaisten päätösten seurauksista. Koska johtokunnalta odotettiin mielipiteen ilmaisua, näin oli myös pakko tehdä. Tietojen hankkiminen ja mielipiteenmuodostus vei todella paljon aikaa ja joskus yöunetkin, mutta budjettikokouksen päätyttyä oli vuodesta toiseen sellainen olo, että pystyi seisomaan päätöstensä takana.
Viime kädessä palvelujen toteutuminen on kuitenkin määrärahoista kiinni. Rahallisia resursseja koskevat päätökset ovat ne vuoden tärkeimmät. Niissä sekä operatiivisen että poliittisen johdon yhteistyö ja molempien tahojen paneutuminen on demokratian kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Tunnelmat lautakunnassa eivät olleet erityisen positiiviset. Valtuustoryhmien budjettineuvottelijoille päätettiin viestittää perusturvajohtajan esityksen mukaisesti, että vanhusten pitkäaikaishoitoon tarvittaisiin vielä lisää rahaa 1, 4 miljoonaa euroa, erikoissairaanhoitoon 5 miljoonaa, toimeentulotuen määrärahoihin 2 miljoonaa, lasten sijaishuoltoon 0,4 miljoonaa ja subjektiivisiin vammaispalveluihin 0,5 miljoonaa. Koska samaan aikaan kokoontunut varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta on myös todennut kehysbudjetin riittämättömäksi, budjettineuvotteluista tulee varmasti erittäin haasteelliset.
Lautakunta hyväksyi virkamiesten tekemän budjettiesityksen sellaisenaan. Eri tulosyksiköiden johdantojen tekstiosioiden sanamuotoja muokattiin, mutta määrärahoihin ei puututtu. Tämä on ollut käytäntö myös edeltävinä vuosina. Tästä huolimatta toin lautakuntaan esityksen, jossa vanhusten avopalveluista ja pitkäaikaishoidosta olisi leikattu pohjaesitystä vähemmän määrärahoja.
Olen osallistunut viitisentoista vuoden ajan jonkinlaiseen kansalaisjärjestö- tai poliittiseen toimintaan. Tänä aikana olen ollut hyväksymässä esimerkiksi ylioppilaskunnan, ison terveysaseman ja pienen kansalaisjärjestön budjettia. Tämä oli ensimmäinen kerta kuin tein missään kokouksessa esityksen, jonka tiesin poikkeavan yleisistä käytännöistä ja jolla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta tulla hyväksytyksi. Koskaan ennen en kuitenkaan ole kokenut samanlaista voimattomuutta ja omia arvoja vastaan sotivan päätöksenteon tunnetta.
Talousarviossa leikattiin vanhusten palveluiden määrärahoista 1,2% kuluvan vuoden tasoon nähden. Rahassa tämä on pyöreästi 1 400 000 euroa. Käytännössä se näkyy esimerkiksi niin, että omaishoitajien vapaapäiviä on laskettu ensi vuonna voitavan pitää 4000 (tänä vuonna 6490), vanhusten päivätoiminnassa ostopalveluissa hoitopäiviä olisi ensi vuonna 2100 (tänä vuonna 2560), kaupungin omana toimintana tuotetussa päivätoiminnassa samat luvut ovat 7400 (8900).
Edellä mainitut luvut koskivat vanhusten avopalveluita ja omaishoidon tukea. Ympärivuorokautinen hoito vaatii niin kipeästi lisämäärärahoja, että budjettineuvottelijoille suunnattu toive koski vanhusten palveluiden osalta vain pitkäaikaishoitoa. Vähennykset omaishoitajien vapaapäiviin ovat siis jäämässä varmasti voimaan, ellei budjettineuvotteluissa tapahdu ihmeitä. Vapaapäivien määrä per omaishoitaja per kuukausi on lakisääteinen, mutta ehdot ja toteutus jäävät kunnan harkinnan piiriin.
Omaishoitajilta ja vanhusten palveluista leikkaaminen on asia, mitä minun on erittäin vaikea hyväksyä. Omaiset ovat jo nyt erittäin tiukilla. Avopalveluita kehittämällä voidaan myös viivästyttää vanhusten laitoshoidon tarvetta eli avopalveluihin panostaminen tuottaa jopa kustannussäästöjä. Yli 75-vuotiaiden määrä on myös Espoossa kasvussa ja tutkimusten mukaan nyt vanhenevat ikäluokat eivät ole vielä edeltäjiään paremmassa kunnossa.
Omaishoitajat tekevät nyt todella pienellä korvauksella erittäin arvokasta ja raskasta työtä. Mikäli kotona hoidettava vanhus päätyy laitoshoitoon, kunta menettää muutamassa päivässä saman summan, mitä omaishoitaja kuukaudessa työstään saa. Omaishoitajien jaksamisen kehittäminen on myös jo pelkästään heidän oman hyvinvointinsa kannalta tärkeää. Vanhusten pitkäaikaishoito taas vaatisi jo aivan oman blogikirjoituksensa.
Edellä kirjoitin, että omaishoidosta leikkaaminen sotii omia arvojani vastaan. Tämän ohella omaishoitajien ja avopalveluiden määrärahaleikkaukset ovat myös vastoin sosiaali- ja terveyslautakunnan lautakuntasopimuksen tavoitteita.
"Lautakuntasopimus on lautakunnassa olevien jäsenten sopimus kyseisessä asiakirjassa olevien asioiden hoitamiseksi ja eteenpäin viemiseksi.” Lautakuntasopimuksessa omaishoidosta sanotaan näin: ”4. Omaishoito: Toimenpiteet: Parannetaan omaishoitajien mahdollisuutta pitää vapaita. Selvitetään omaishoitajien tuen tarve ja parannetaan tukea.” Muita vanhustenpalveluihin liittyviä toimenpiteitä lautakuntasopimuksessa on esimerkiksi päätös kehittää avohoitoa.
Parhaimmillaan valtuustokauden mittainen lautakuntasopimus voisi olla erinomainen toiminnanohjauksen väline. Toiminta ei olisi vuosittain tempoilevaa ja poliittinen tahtotila olisi selvästi ilmaistu. Operatiivinen johto voi rauhassa tehdä työtään, jos strategisen johon (lautakunnan) tahtotila on selvästi ilmaistu. Poliittisen ohjauksen toteutuminen on myös demokratian toteutumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Sosiaali- ja terveyspoliittisella toimialalla on erittäin taitavat ja asiantuntevat virkamiehet. Luotan täysin heidän kykyynsä tehdä priorisointeja ja tiedän, että paras käsitys toiminnan kokonaiskuvasta on aivan varmasti heillä. Tästä huolimatta pidän demokratian toteutumisen kannalta ongelmallisena sitä, että lautakunnan käytäntönä on budjetin hyväksyminen sellaisenaan. Miten kantaa poliittista vastuuta sellaisesta, johon ei ole ollut valtaa vaikuttaa?
Toimialan talousarvio on yli 590 miljoonaa euroa. Se on yli 40 % koko kunnan budjetista. Tiedostan, että toimialan palvelut ovat valtavan iso ja vaikea paletti. Silti olen sitä mieltä, että lautakunnalla pitäisi olla enemmän vaikutusmahdollisuuksia talousarvioon edes silloin, jos se tuntuu olevan ristiriidassa lautakuntasopimuksen kanssa.
Olen ollut joitain vuosia sitten yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuollosta vastaavan säätiön Helsinki-Espoon terveysaseman johtokunnan jäsen. Kyseisessä johtokunnassa talousarvion käsittely tapahtui siten, että operatiivinen johto tarjosi muutamia vaihtoehtoisia esityksiä, joiden väliltä johtokunta joutui tekemään valintoja. Keskustelut olivat usein repiviä ja ratkaisut vaikeita. Lisätäkö rahaa hammashoitoon vai mielenterveyteen? Tiettyyn toimipisteeseen kaksi terveydenhoitajaa vai yksi uusi erikoislääkäri?
Pohjasin oman päätöksentekoni hankkimalla asioista mahdollisimman paljon taustatietoja ja yrittämällä muodostaa mahdollisimman selkeän käsityksen erilaisten päätösten seurauksista. Koska johtokunnalta odotettiin mielipiteen ilmaisua, näin oli myös pakko tehdä. Tietojen hankkiminen ja mielipiteenmuodostus vei todella paljon aikaa ja joskus yöunetkin, mutta budjettikokouksen päätyttyä oli vuodesta toiseen sellainen olo, että pystyi seisomaan päätöstensä takana.
Viime kädessä palvelujen toteutuminen on kuitenkin määrärahoista kiinni. Rahallisia resursseja koskevat päätökset ovat ne vuoden tärkeimmät. Niissä sekä operatiivisen että poliittisen johdon yhteistyö ja molempien tahojen paneutuminen on demokratian kannalta ensiarvoisen tärkeää.
lauantai 21. elokuuta 2010
Sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous 19.8.2010
Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa 19.8.2010 tehtiin päätöksiä muun muassa vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun järjestämiseen liittyvissä asioissa sekä hyväksyttiin Espoon perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastainen ohjelma nimeltään Puhu – älä lyö!
Päätimme lautakunnassa, että espoolaisille vaikeavammaisille voidaan tarjota henkilökohtaista apua myös palvelusetelin muodossa keväästä 2011 lähtien. Tällä hetkellä henkilökohtainen apu toteutetaan pääsääntöisesti niin sanotulla työnantajamallilla, jossa vammainen toimii itse avustajan työnantajana. Osa vammaisista toimii mielellään työnantajana, mutta on myös paljon vaikeavammaisia, jotka kokevat työnantajana toimimisen aivan liian vaikeana. Joitain heistä palvelusetelimalli saattaa auttaa, mutta olen iloinen siitä, että lautakunta päätti pyytää virkamiehiltä myös esityksen siitä, miten henkilökohtainen apu voitaisiin toteuttaa joko ostopalveluina, kaupungin omana toimintana tai yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa.
Sen jälkeen kun palveluseteli on otettu käyttöön, sen toimivuutta on tarkasti seurattava. Tärkeitä kysymyksiä ovat muun muassa palvelun helppokäyttöisyys vammaisen näkökulmasta, kaupungin tarjoama tuki palvelun käyttöön, palvelun laatu, markkinoiden muodostuminen (ilman toimivia markkinoita palvelusetelimalli ei tuo kaivattua valinnanvapautta) ja palvelusetelin optimaalisen arvon määrittäminen pitkällä tähtäimellä sekä tähän liittyvä palvelun kulut kunnalle verrattuna muihin palveluntoteutustapoihin. Vammaiselle itselleen palvelusetelissä ei ole omavastuuta, koska henkilökohtainen apu on lakisääteisesti asiakkaalle maksuton palvelu.
Lautakunnassa hyväksyttiin myös lähisuhde- ja perheväkivallan vastainen ohjelma. Ohjelma menee vielä kaupunginhallituksen ja –valtuuston hyväksyttäväksi.
Ohjelman jalkauttaminen eli sen saattaminen käytäntöön tulee olemaan haaste. Ohjelmasta keskusteltaessa painotin itse yhteistyötä ja koulutusta myös sivistystoimen suuntaan. Lasten kokeman väkivallan havaitsemisessa sivistystoimen alaiset koulut ja päiväkodit ovat ensiarvoisen tärkeitä paikkoja neuvoloiden, hammashoitoloiden ja terveyskeskusten ohella.
Toivoin myös, että ohjelmasta tiedottamisessa panostettaisiin siihen, että samalla kerrotaan millaista ja mistä kaikkialta väkivaltaan on saatavissa apua. Kunnan sosiaalipalveluiden ohella apua sekä kokijoille että tekijöille tarjoavat esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitto ja sen alaiset organisaatiot. Lasten ja nuorten osalta kannattaa vilkaista Nettiturvakotia. SPR ylläpitää nuorille turvataloja.
Ensiarvoisen tärkeää on, että kunta resursoi sosiaali- ja terveyspalveluihin riittävästi rahaa. Osa väkivallan vastaisesta työstä tehdään lastensuojelun ohella esimerkiksi päihdehuollossa ja perheneuvolassa.
Lähi- ja perheväkivallan ehkäisemisessä paitsi kunta, myös jokainen kuntalainen voi tarvittaessa toimia. Jos epäilee läheisen, aikuisen tai lapsen kokevan väkivaltaa, on asiasta hyvä uskaltaa rohkeasti kysyä. Lapsen ollessa kyseessä, voi tarvittaessa tehdä lastensuojeluilmoituksen. Lähisuhdeväkivalta on ilmiö, joka aiheuttaa usein kokijalleen häpeää. Tekijöillä on myös usein tapana syyllistää uhria. Häpeä voi estää hakemasta apua, tekemästä rikosilmoitusta tai edes kertomasta asiasta kellekään. Väkivaltaan ei ole koskaan syytä ja uhrilla on aina oikeus saada apua.
Tutkimusten mukaan lapsena väkivaltaisessa kodissa eläneet joutuvat aikuisiällä kokemaan muita todennäköisemmin parisuhteessaan väkivaltaa. Myös väkivallan tekijät ovat erittäin usein joutuneet lapsena väkivallan kohteiksi itse. Lasten kokemaan ja näkemään väkivaltaan puuttuminen ehkäisee siis väkivaltaa tulevaisuudessa.
Edellä mainittujen asioiden ohella lautakunnan kokouksessa päätettiin esimerkiksi perustaa vammaisneuvola ja toteuttaa pitkäaikaisasunnottomuuteen liittyviä hankkeita julkisena palveluvelvoitteena.
Päätimme lautakunnassa, että espoolaisille vaikeavammaisille voidaan tarjota henkilökohtaista apua myös palvelusetelin muodossa keväästä 2011 lähtien. Tällä hetkellä henkilökohtainen apu toteutetaan pääsääntöisesti niin sanotulla työnantajamallilla, jossa vammainen toimii itse avustajan työnantajana. Osa vammaisista toimii mielellään työnantajana, mutta on myös paljon vaikeavammaisia, jotka kokevat työnantajana toimimisen aivan liian vaikeana. Joitain heistä palvelusetelimalli saattaa auttaa, mutta olen iloinen siitä, että lautakunta päätti pyytää virkamiehiltä myös esityksen siitä, miten henkilökohtainen apu voitaisiin toteuttaa joko ostopalveluina, kaupungin omana toimintana tai yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa.
Sen jälkeen kun palveluseteli on otettu käyttöön, sen toimivuutta on tarkasti seurattava. Tärkeitä kysymyksiä ovat muun muassa palvelun helppokäyttöisyys vammaisen näkökulmasta, kaupungin tarjoama tuki palvelun käyttöön, palvelun laatu, markkinoiden muodostuminen (ilman toimivia markkinoita palvelusetelimalli ei tuo kaivattua valinnanvapautta) ja palvelusetelin optimaalisen arvon määrittäminen pitkällä tähtäimellä sekä tähän liittyvä palvelun kulut kunnalle verrattuna muihin palveluntoteutustapoihin. Vammaiselle itselleen palvelusetelissä ei ole omavastuuta, koska henkilökohtainen apu on lakisääteisesti asiakkaalle maksuton palvelu.
Lautakunnassa hyväksyttiin myös lähisuhde- ja perheväkivallan vastainen ohjelma. Ohjelma menee vielä kaupunginhallituksen ja –valtuuston hyväksyttäväksi.
Ohjelman jalkauttaminen eli sen saattaminen käytäntöön tulee olemaan haaste. Ohjelmasta keskusteltaessa painotin itse yhteistyötä ja koulutusta myös sivistystoimen suuntaan. Lasten kokeman väkivallan havaitsemisessa sivistystoimen alaiset koulut ja päiväkodit ovat ensiarvoisen tärkeitä paikkoja neuvoloiden, hammashoitoloiden ja terveyskeskusten ohella.
Toivoin myös, että ohjelmasta tiedottamisessa panostettaisiin siihen, että samalla kerrotaan millaista ja mistä kaikkialta väkivaltaan on saatavissa apua. Kunnan sosiaalipalveluiden ohella apua sekä kokijoille että tekijöille tarjoavat esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitto ja sen alaiset organisaatiot. Lasten ja nuorten osalta kannattaa vilkaista Nettiturvakotia. SPR ylläpitää nuorille turvataloja.
Ensiarvoisen tärkeää on, että kunta resursoi sosiaali- ja terveyspalveluihin riittävästi rahaa. Osa väkivallan vastaisesta työstä tehdään lastensuojelun ohella esimerkiksi päihdehuollossa ja perheneuvolassa.
Lähi- ja perheväkivallan ehkäisemisessä paitsi kunta, myös jokainen kuntalainen voi tarvittaessa toimia. Jos epäilee läheisen, aikuisen tai lapsen kokevan väkivaltaa, on asiasta hyvä uskaltaa rohkeasti kysyä. Lapsen ollessa kyseessä, voi tarvittaessa tehdä lastensuojeluilmoituksen. Lähisuhdeväkivalta on ilmiö, joka aiheuttaa usein kokijalleen häpeää. Tekijöillä on myös usein tapana syyllistää uhria. Häpeä voi estää hakemasta apua, tekemästä rikosilmoitusta tai edes kertomasta asiasta kellekään. Väkivaltaan ei ole koskaan syytä ja uhrilla on aina oikeus saada apua.
Tutkimusten mukaan lapsena väkivaltaisessa kodissa eläneet joutuvat aikuisiällä kokemaan muita todennäköisemmin parisuhteessaan väkivaltaa. Myös väkivallan tekijät ovat erittäin usein joutuneet lapsena väkivallan kohteiksi itse. Lasten kokemaan ja näkemään väkivaltaan puuttuminen ehkäisee siis väkivaltaa tulevaisuudessa.
Edellä mainittujen asioiden ohella lautakunnan kokouksessa päätettiin esimerkiksi perustaa vammaisneuvola ja toteuttaa pitkäaikaisasunnottomuuteen liittyviä hankkeita julkisena palveluvelvoitteena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)