maanantai 14. syyskuuta 2020

Valtuustopuheeni vuoden toisesta osavuosikatsauksesta sekä Taiteen talosta Espoonlahteen


Kaksi edellistä valtuustopuhettani:

(Molemmat puheet olivat spontaaneja eli alla olevat tekstit eivät ole aivan yksi yhteen puheiden kanssa)


Vuoden toinen osavuosikatsaus:

”Haluan tässä kohtaa sanoa lyhyesti tarkastuslautakunnan huomioihin nojaten, että on erinomainen asia, että keväällä kertynyttä hoitovelkaa on purettu nyt palvelusetelillä terveysasematoiminnassa. On tärkeää, että kuntalaisten keväällä kehittyneet terveysongelmat eivät pääse tästä enää syvenemään. 


Samalla tavalla näen tässä tilanteessa nyt tärkeänä, että palveluja kyettäisiin pitämään nyt tulevana talvena paremmin avoinna, vaikka koronan toinen aalto tulisikin voimalla. Juuri julkiset palvelut ovat ihan kriittisiä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ja niin vakava asia kuin korona onkin, niin myös muut terveysongelmat on saatava hoidettua tilanteen pitkittyessä. Näistä asioista säästäminen näkyy myös myöhemmin suurempina kuluina. Esimerkiksi itsemurhien määrä kasvoi Suomessa 15 % viime kevään aikana. Se on valtavan iso luku ja kertoo siitä, että vaikeassakin taloustilanteessa on kyettävä turvaamaan esimerkiksi mielenterveys- ja työllisyys sekä muita sosiaali- ja terveys palveluita.”


Valtuustoaloite taiteen talosta Espoonlahteen 


”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut


Kulttuurilautakunta pitää kulttuuritilojen toteuttamista alueelle tärkeänä ja alueella asuvana valtuutettuna pidän minäkin. On hyvin harmillista, että tästä aluekeskuksesta puuttuvat kulttuuritilat.  Ajatus talosta on hieno. Itsekin haaveilen tilasta, jossa voitaisiin monipuolisesti järjestää taiteen perusopetusta, jossa teatteriryhmät voisivat sekä harjoitella että esiintyä ja niin edelleen. Jossa järjestetään yhtä laadukasta ja helposti saavutettavaa lastenkulttuuria kuin monilla muilla suuralueilla. 


Kultuuritilojen puute vaikuttaa nyt laajasti eri väestö- ja harrasteryhmiin. Meillä on tapana ajatella, että liikuntaa täytyy pystyä harrastamaan lähellä kotia. Saman pitäisi päteä kulttuuriin. Iso osa kaupungin kulttuuritiloista on Espoonlahdesta katsottuna loppujen lopuksi varsin kaukana ja julkisin yhteyksin hankalasti saavutettavissa, kuten esimerkiksi Pikku-Aurora Järvenperässä tai Leppävaaran Sellossa olevat tilat. [Tässä yhteydessä puhuin siitä, miten taidetta ja kulttuuria pitää tuoda ihmisten arkeen eli vanhusten hoivakoteihin, päiväkoteihin, kouluihin jne myös jatkossa taloustilanteen kiristyessä, kaikilla tulisi olla oikeus taiteeseen ja kulttuuriin ja kaikki ryhmät eivät pysty liikkumaan taiteen kokemisen ja sen harrastamisen äärelle.]


Olen kuitenkin sitä mieltä, että kulttuuritilat olisi tullut ensisijaisesti toteuttaa uuden aluekirjaston yhteyteen. Tämä olisi hyvin todennäköisesti myös ollut loppujen lopuksi edullisin ratkaisu verrattuna mihinkään muuhun toteutustapaan varsinkin ottaen huomioon investointiohjelman tiukkuuden. 


Meillä on nyt lukuisia erittäin tarpeellisiksi todettuja hankkeita, jotka eivät ole mahtuneet investointiohjelmaan. [Talo ei ole sisällä investointiohjelmassa eikä normaalin valmisteluprosessin piirissä - aiemmin edes aluekirjastoon toteutettaville tiloille ei ole löytynyt rahoitusta, joten talon toteutuminen on erittäin epätodennäköistä koska Suomessa ei ole yleensä löytynyt tällaisiin yksityistä rahoitusta.] 


Kunnollinen monitoimitila olisi kuitenkin varmasti ollut ja tulisi olemaan paras ratkaisu ja siksi  nyt Kiviruukin alue kannattaa ehdottomasti pitää mukana kulttuuritilojen suunnittelussa. Se saattaa olla aluekirjaston jälkeen paras tai vielä parempi vaihtoehto, joskin aiemmin toteutuva ratkaisu olisi ollut parempi. Kiviruukin rakentuminen vie vielä aikaa. Joka tapauksessa kulttuuritilat alueelle on järjestettävä. Alueella asuu jo lähemmäs 60 000 ihmistä ja kaikissa muissa Espoon aluekeskuksissa kulttuuritilat on kyetty toteuttamaan.”


maanantai 8. kesäkuuta 2020

Valtuustopuheeni vuoden 2020 ensimmäisestä osavuosikatsauksesta

Hyvät puheenjohtaja ja valtuusto.
koronakriisi on tosiaan lisännyt tuntuvasti Espoon taloudellisia haasteita ja pian neuvottelemme uudesta tuottavuusohjelmasta.
Kuten osavuosikatsauksesta ilmenee, niin samaan aikaan tämä tilanne on aiheuttanut suuria haasteita monen ihmisryhmän elämään. Jos ja kun erilaisia sopeutustoimia tullaan tekemään, niin niiden aiheuttamat ihmisiin kohdistuvat vaikutukset tulisi arvioida mahdollisimman tarkasti etukäteen. Säästöjä tulisi ensisijaisesti hakea sellaisista hankkeista ja investoinneista, joiden lykkääntymisellä tai peruuntumisella on mahdollisimman vähän negatiivisia vaikutuksia kuntalaisten elämään. Esimerkiksi Puolarintien jatkeen lykkäyksellä on tuskin keneenkään arkeen merkittäviä vaikutuksia, mutta pelkästään sillä olisi säästettävissä 10 miljoonaa tämän vuoden talousarvion mukaan. Sen sijaan sosiaali- ja terveyspalveluihin ja kouluihin ja varhaiskasvatukseen kohdistuvilla säästöillä voi olla kauaskantoista vaikutusta monen eri väestöryhmän elämään. Riittävä tuki lasten oppimiseen ehkäisee monia ongelmia ja turvaa koulupolkua. Perusterveydenhuollon ja oppilashuollon hyvä resursointi ehkäisee raskaimpien palveluiden tarvetta. Huonokuntoisten ikääntyneiden hyvän elämän turvaaminen vaatii riittävää palvelutasoa.

Mitä tulee nimenomaan tähän kevääseen, niin on huomioitava, että tämä kriisi on aiheuttanut monenlaista kuntoutustarvetta. Haluan erityisesti vielä nostaa esille kotona asuvien vanhusten tilanteen. Heidän toimintakykynsä turvaamiseen on nyt kiinnitettävä erityistä huomiota. Kuten osavuosikatsauksessa sanotaan, niin vanhusten päivätoiminta ja palvelukeskukset ovat nyt olleet kiinni ja moni muu palvelu toiminut supistetusti. Ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitäminen on kuitenkin sekä inhimillinen että taloudellinen kysymys. Kun kotona asumiseen pyritään, niin se vaatii tuekseen erilaisia palveluita. Toivon, että ikääntyneiden osalta toimintoja saadaan jälleen käyntiin heti kun se on mahdollista. Pelkästään yksinäisyyden vaikutukset elämänlaatuun ja toimintakykyyn voivat olla tuhoisia.

Toisena erityisenä huomiona haluan nostaa jo tänään puhuttaneen kasvaneen työttömyyden vaikutukset perheisiin. Meillä on viime vuonna tehty erinomainen lapsiperheköyhyyden torjuntaohjelma. Toivon, että tämän ja vastaavien ohjelmien opit kyetään pitämään mielessä myös nyt talouden tasapainottamistoimia suunnitellessa. Tasapainottamistoimet eivät saa iskeä valmiiksi heikossa asemassa oleviin.
Kiitos.

perjantai 28. helmikuuta 2020

Politiikan vuosikertomus 2019


Vuoden aikana vaikutin kaupunginvaltuustossa, opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan varapuheenjohtajana, HYKS-sairaanhoitoaluetta johtavassa lautakunnassa sekä HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajana.

Valtuustossa puhuin muun muassa köyhyyden torjumisesta, Kivenlahden metrokeskuksen kaavasta, vanhustenhuollon valvonnasta ja vanhusten palveluiden turvaamisesta, talouskehyksestä, terveydenhuollon asiakasmaksuista, vammaistietoisuuden lisäämisestä, päiväkotien työolosuhteista, perusterveydenhuollon vahvistamisesta, mielenterveyspalveluista sekä lasten ja nuorten lukutaidon vahvistamisesta.

Valtuustossa ja opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa tein hyväksyttyjä esityksiä esimerkiksi Kivenlahden metrokeskuksen kaavaan liittyen (puu- ja pensasistutusten lisääminen yms alueen viihtyvyyden lisääminen sekä segregaation ehkäisy tontinluovutuksen keinoin) sekä Espoonlahden alueen päiväkotipaikkatilanteen korjaamiseksi (kaksi uutta päiväkotia Espoonlahden alueelle tällä vuosikymmenelle.) Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa tein myös esityksen, jolla turvataan Nuuksion ja Pakankylän koulujen jatko ainakin seuraavan lukuvuoden ajan (tämä asia täytyy todennäköisesti käsitellä vuosittain uudelleen niin kauan kuin oppilasmäärä pysyy vähäisenä).



HOK-Elannon edustajistossa jätin aloitteen virikehäkkikanojen munien myynnistä luopumisesta. Vastaus aloitteeseeni oli positiivinen ja häkkikanojen myynnistä luovutaan asteittain lähivuosina (ensimmäisenä ravintoloissa vuoteen 2021 mennessä). Olen erittäin tyytyväinen S-ryhmän toimiin eettisen ja vastuullisen yritystoiminnan suhteen.

Yrityksillä on erinomainen mahdollisuus toimia ilmastonmuutoksen torjunnan ja eettisen ruuantuotannon edelläkävijöinä. Ne kykenevät tekemään myös nopeasti merkittäviä päätöksiä ja kaiken kaikkiaan päätöksentekijäpositio myös yrityshallinnossa on erittäin palkitsevaa. Olen jälleen ehdolla paitsi seuraavissa kuntavaaleissa, niin myös nyt keväällä 2020 järjestettävissä HOK-Elannon edustajistovaaleissa. Äänestysnumeroni on 503 ja vaalit pidetään 26.3-6.4.2020.

Kuntapolitiikan puolella uskon lähivuosien haasteiden koskevan erityisesti sivistys- ja opetustoimen määrärahoja (suhteellinen osuus per oppilas laskee koko ajan ja tämä ei ole hyvää kehitystä) sekä vanhusten palveluiden toteutusta (kotona asuu erittäin huonokuntoisia ihmisiä, kotihoidossa suuria rekrytointivaikeuksia), kaupungin kasvun toteuttamista mahdollisimman kestävästi (viheralueiden määrä tulisi turvata ja talouspuolella säästöjä tulisi saada aikaan toimintoja kehittämällä). Toivon saavani myös jatkossa olla mukana vaikuttamassa myös näihin asioihin.

maanantai 24. helmikuuta 2020

Valtuustopuheeni valtuustoaloitteesta lukutaidon vahvistamiseksi teatterin ja draaman keinoin

Hyvät puheenjohtaja ja valtuutetut,
tämän aloitteen vastauksesta näkee, että Espoossa tehdään jo huomattavan paljon lasten lukutaidon edistämisen eteen. Näen, että meidän luottamushenkilöiden tehtäväksi jää tämän hyvän työn mahdollistaminen ja kehittäminen myös jatkossakin.

Kuten vastauksesta ilmenee, niin Espoon kaupunginkirjaston henkilöstömäärä on pysynyt ennallaan, vaikka lasten ja nuorten määrä ja ylipäätänsä kaupungin väkiluvu kasvaa voimakkaasti ja jollain aikavälillä tämä varmasti vaikuttaa kirjastojen mahdollisuuksiin edistää lukemista ja tehdä yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa.

Hyvä lukutaito on niin äärimmäisen tärkeä asia, että sitä on mahdoton tarpeeksi korostaa. On erittäin huolestuttavaa, että lukutaidon on tutkimuksissa huomattu heikentyneen. OECD-maissa juuri Suomessa ero tyttöjen ja poikien välisessä lukutaidossa on suurin.

Lukeminen kilpailee nykyään monien muiden aktiviteettien kanssa. Myös moni meistä aikuista viettää nykyään aikaa sosiaalisessa mediassa hetkinä, jolloin joskus ennen olisi ottanut kirjan esiin. Samaan aikaan kuitenkin syvällisen lukutaidon merkitys kasvaa jatkuvasti. Lastemme ja nuoremme tulisi kasvaa tulkitsemaan ja ymmärtämään erilaisia tekstejä aikana, jolloin tieteellinen tieto kilpailee valeuutisten ja muun disinformaation kanssa.

Kirjastojen ohella meidän tulee turvata myös sivistystoimen resurssit jatkossakin. Kouluilla tulee olla mahdollisuus paneutua lukutaidon, kirjoittamisen ja tekstien syvällisen ymmärtämisen opettamiseen.

Lukutaito turvataan jatkossakin myös suotuisalla yhteiskunnallisella kehityksellä - arvostetaan tiedettä, sivistystä ja kulttuuria sekä torjutaan eriarvoistumista - ja annetaan tämän myös näkyä rahoituksen tasolla.

Harva asia on yhteiskunnan kehityksen kannalta niin olennainen kuin hyvä luku- ja kirjoitustaito ihmisen taustasta riippumatta. Kirjallisuus ja valtuustoaloitteessa mainittu teatteri myös lisäävät empatiaa ja ihmisten välistä ymmärrystä, mikä on globaalissa maailmassa vähintään yhtä tärkeää kuin aiemminkin.


maanantai 9. joulukuuta 2019

Valtuustopuheeni psykiatristen sairaanhoitajien osaamisen hyödyntämisestä


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos tästä valtuustoaloitteesta ja perusteellisesta vastauksesta siihen.

Näen, että vastauksessa kuvatulla tavalla meidän täytyy aivan ensisijaisesti kyetä vahvistamaan opiskeluhuollon resursseja. Uusimmassa suomenkielisessa opetuksen arviointiraportissa myös kuvataan hyvin kuraattori- ja psykologiresurssien lisäämisen tarvetta ja näiden ammattiryhmien nykyistä työkuormaa. On hyvä, että ensi vuoden talousarvioon on saatu lisävakansseja ja mitä ilmeisemmin tällä tiellä on jatkettava myös ensi vuonna, koska nämäkin lisävakanssit kattavat vasta väestönkasvun aiheuttaman tarpeen.

Psykiatrisille sairaanhoitajille on varmasti tarvetta ja ideaalitilanteessa heitä olisi vieläkin enemmän jalkaantuneina kouluille. Ylipäätänsä tämä kehityssuunta, että apua saa mahdollisimman lähellä koulua ja kotia ja kaikin puolin matalalla kynnyksellä on hyvä. Erityisen tärkeänä pidän kuitenkin jo olemassa olevien rakenteiden eli edellä mainitun oppilashuollon ja myös siihen kuuluvien kouluterveydenhoitajien edelleen kouluttamisen käyttämään hyväksi todettua IPC-mallia (interpersoonallisen terapian lyhytversio nuorten masennusoireisiin) vahvistamista sekä hoitoketjujen kuntoon saamista.

Opiskeluhuollon resurssien tulisi olla sillä tasolla, että aikaa on myös yhteisölliseen työhön. Haluankin lopuksi korostaa sitä, että hoidon tarjoamisen ohella mielenterveyden edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy on äärimmäisen tärkeää.

Nuoruusikä on mielenterveyden häiriöiden kehittymiselle kriittistä aikaa ja siksi paitsi apua on saatava nopeasti, niin on myös luotava sellaisia opiskelu- ja elinympäristöjä, jotka eivät ruoki, vaan vähentävät pahoinvointia. Koulukiusaamisen ja yksinäisyyden torjunta, tunne- ja sosiaalisten taitojen opettaminen ja kannustaminen itsestä hyvää huolta pitämiseen ovat erittäin tärkeitä. Jokaisen nuoren pitäisi voida kokea, että hän on arvokas omana itsenään, suorituksista riippumatta.

maanantai 18. marraskuuta 2019

Valtuustopuheeni valtuustoaloitteesta Espoon päiväkotien työolosuhteiden selvittämisestä


Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto, kiitos tästä valtuustokysymyksestä sen tekijälle ja vastauksesta kyselyyn vastanneelle henkilöstölle ja virkamiehille.
Kävin perjantaina opettajien ammattijärjestö OAJn tilaisuudessa, jossa minun oli mahdollista kuulla myös varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä tilanteesta Espoossa. Näkemykset olivat hyvin samanlaisia, mitä tässä kyselyssä tuli ilmi.

Henkilöstö kokee ongelmaksi muun muassa pätevien työntekijöiden vajeen ja matalan palkkauksen. Työ koetaan yleisesti sekä hyvin palkitsevaksi että hyvin raskaaksi ja olisikin tärkeää, että sitä pystytään tekemään mahdollisimman pysyvien ja tehtäväänsä koulutettujen kollegoiden kesken ja siitä saatava korvaus vastaa työn vaativuutta.

Opettajien huoli ei ole vain heidän huolensa, vaan myös lapsilla ja vanhemmilla tulisi olla aina oikeus siihen, että opettajat ovat päteviä ja varhaiskasvatus laadukasta. Ja että tilat ovat terveet ja turvalliset ja lapsille läheiset aikuiset eivät vaihdu jatkuvasti.
Laadukas varhaiskasvatus voi ehkäistä monia ongelmia lapsen kehityksessä ja tasoittaa tulevaa koulupolkua. Meidän tulisi siis mahdollisimman aktiivisesti pyrkiä siihen, että Espoo olisi varhaiskasvatuksen opettajille hyvä ja houkutteleva työympäristö.

On ollut myös erittäin hyvä, että Espoossa ryhmäkokoja ei nostettu maksimiin muutamia vuosia sitten, kun silloinen maan hallitus nosti niitä. Nyt tavoitteena on koko maassa palauttaa taso ennalleen. Ryhmäkoon merkitys on valtavan iso lasten hyvinvoinnin ja toiminnan laadun kannalta ja ideaalitilanteessa ne olisivat vieläkin nykyistä pienempiä.

Monella naisvaltaisella alalla ovat haasteena sekä pieni palkka että työn kuormitus. On aloja, joilla on erittäin tärkeää, että työn voi kokea tekevänsä eettisesti hyvin ja oikein ja tämä vaatii työnantajan taholta hyviä työolosuhteita eli varhaiskasvatuksen osalta myös riittävää työn resursointia eli henkilöstön määrää suhteessa lasten määrään eli ryhmäkokoihin.

Kannatan myös valtuutettu Saramäen toivomusta.

Valtuustopuheeni vammaistietoisuuden lisäämisestä espoolaisissa peruskouluissa ja varhaiskasvatuksessa



Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, kiitos tästä valtuustoaloitteesta ja vastauksesta siihen. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että jatkossa Espoossa käsitellään erikseen jonain päivänä vammaisten yhdenvertaisuutta ja vammaisten yhdenvertaisuus kirjataan myös kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin.

Olennaista on myös tietenkin se, miten arjessa vammaisiin ja vammaisuuteen suhtaudutaan. Tässä erityisesti perusopetuksella ja varhaiskasvatuksella on suuri merkitys, koska sillä, miten ja mihin lapset tällä hetkellä kasvatetaan, on suuri merkitys siinä, millainen maailma tulevaisuudessa on. Jos lapsemme ja nuoremme kasvavat maailmaan, jossa kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo ja ihmiset nähdään vahvuuksiensa kautta, se lisää vammaisten ja ihan kaikkien ihmisten hyvinvointia tulevaisuudessa.

Monen sairauden tai vamman aiheuttama haitta ei nimittäin ole myöskään tai ei ole aina juuri lainkaan siinä itse vammassa, vaan siinä, miten ympäröivä yhteiskunta ja muut ihmiset suhtautuvat vammaan. Jos ei esimerkiksi pidetä tärkeänä esteettömyyden edistämistä olipa kyse liikuntavammasta tai aistiesteettömyyden tarpeesta, niin se voi estää osan ihmisistä toimijuuden kokonaan ja vaikeuttaa esimerkiksi muiden opiskelua tai työllistymistä.

Jos taas ihmisten huomio kiinnittyy vamman tai syndrooman oireisiin suorastaan negatiivisella tavalla, se voi saada vammaisen henkilön jäämään kotiin ja jopa syrjäytymään sen sijaan, että hän voisi hyödyntää vahvuuksiaan ja toimia ihan niin kuin muutkin.

Näin taannoin Twitterissä twiitin, jossa helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu jakoi muutaman kymmenen sekunnin pätkän ilmastoaktivisti Greta Thunbergin pitkästä lehdistötilaisuudesta, jossa pätkän aikana Thunbergilla oli autismin kirjolla oleville ihmisille tyypillisiä tic-oireita. Valtuutetun näkemys oli siis, että oireiden takia Thunberg ei olisi kykenevä tekemään sitä, mitä hän nyt tekee. Tällä samalla logiikalla kaikilta vammaisilta lapsilta ja nuorilta ja ehkä myös aikuisilta voidaan viedä toimijuus. Heidät nähdään syndrooman oireiden, ei omien vahvuuksiensa myötä. Lopputulos on, että vain täysin terveillä tai oireensa salaamaan pystyvillä on oikeus siihen, mihin muillakin ihmisillä. Tämä on väärin.

Kiitos vielä kerran tästä valtuustoaloitteesta, se on kerrassaan erinomainen. Kannatan Koposen ja Gästrinin toivomuksia.